Kiva, mulla on herkkukammo, syömishäiriö?

[oksupoksu]

Ollut jo 12-vuotta siten että syön terveellisesti ja näin, ei mitään ongelmaa. Katson tarkkaan mitä suuhuni pistän ja pyrin tekemään hyviä valintoja.

Olen sairastanut joskus yläasteiässä anoreksiankin, liikkumalla kohtuuttomasti ja syömällä vaan salantinlehtiä...

Nyt kun on hieman taas tullut selluliittiä ja en ole jaksanut kuntoillakaan, niin mielipaha omasta olemuksesta ei jätä rauhaan ja jos on herkkuja tarjolla, niin yhteenkin suupalaan sortuminen tuntuu niin rankalta ja läskistyttävältä, että retkahdan ahmimaan ja oksentamaan, jonka jälkeen taas elämä jatkuu.

Eli en oksenna, jos en mätä karkkeja ja herkkuja, joten ongelma pysyy siten kurissa ihan hyvin.

Olen aika hoikka, mut on hoikempiikin, eikä tavoite ole mikään langanlaihuus, selluliitti on ongelma ja huonoitsetunto, muihin itseni vertaileminen ja alemmuuden tunteet...

Nämä tällaiset ovat yleensä nuorten tyttöjen ongelmia, mutta jotenkin kaikki tällaiset ulkonäköpaineet ovat niin luihin ja ytimiin juurtuneet, että välillä on rankkaakin..

Mun elämä menee varmaan aina yrittäessä voida jotain itselleni ja ulkonäölleni... varmaan lopulta päädyn kirurgin veitsen silpomaksi :/

 

[vilppuna]

selluliitti katoaa vain pintaverenkierron parantamisella elikkäs hikitreenillä.airoobista liikuntaa suosittelen.niin ja sellu ei ole mikää lihavuuden mitta sitä on laihoillakin.
kannattaa aloittaa liikunta harrastus se pitää ielen kirkkaamna ja nostaa kummasti itsetuntoa kun paikta pysyy kuosissa kunhan muistaa syödä terveellisesti ja tarpeeksi ja muistaa myös herkutella hyvällä omalla tunnolla.

 

[adora]

Syömishäiriö, kyllä, anoreksia, epäilisin. Ei ole mihinkään kadonnut, kenties sairaus seurannut sua aikuisuuteen asti.. Ootko kuullut ortoreksiasta? Kuulostaisi enemmänkin että se on sulla nuorena ollut.

 

[oskupoksu]

Joo, ortoreksian kuulin kerran jostain, että joku oli sellaiseen sairatanut ja varmaan se on jossain määrin minullakin, eli on sellainen terveellisen syömisen pakkomielle. Nuorempana olin vielä tiukempi, että oli sallitut ja ei sallitut ruuat. Siinäkin menin metsään, kun jätin lihan ja proteiinit liian vähälle...

Joskus sallin jonkun kakkupalasen kahvilassa itselleni, kun se on kuitenkin niin harvinaista ja siellä ei voi oksentaa, joten kotonakaan ei sitten enää tule mieleenkään.

Juu, ajattelinkin ryhdistäytyä... eli alkaa liikkumaan ja hierontakintaalla ja voiteilla taistoon selluliittiä vastaan. Kuitenkin olisi ihan mukavaa, että kesällä ilkeisi edes miehen silmissä olla jossain rannalla.

Tiedän että liikunta piristää, liekö tämä pimeys vaikuttanut niin, että ei ole jaksanut ja mieli apenee ja sitten sortuu hakemaan energiaa tai jotain mukavuutta esim. herkuista? Mutta eiköhän tämä tästä, kun yrittää olla liikaa tarkkailematta...