kiusattu:pahinta mitä sinulle on tehty? ja missä iässä

[mökin muija]

Haukkumista silmälasien takia. Pojat heitti vesi-ilmapallolla kun ajoin pyörällä suoraan tohon rintaa. Takki ja pusero jne kastui ja arvaatkapa sattuiko? Yksi poika naapuriluokalta huuteli perään kaikkea rivoa ja vähemmän mukavaa. En tiedä mikä sitten oli taka-ajatuksena!Mut se ainakin sai takajaloilleen.
Minäkin olin pitkään epävarma kaikissa ihmissuhteissani, tulin araksi kaikkia ihmisiä kohtaan. Tosin en niitä kiusaajia kyllä tänäkään päivänä tervehdi jos vastaan tulevat.

 

[Smeagol]

no pojat aina kiusas mua, ei päästäneet koulusta kotiin ja pilkkasivat. tytöt puhu selän takana pahaa. itseluottamus oli pitkän aikaa iso nolla ja on vieläkin edelleen. mun mieheni on yksi ketä on mulle joskus yläasteella huudellu, mut ei se kuulemma muista mitään. (joo joo)

 

[tytsi-89]

Olin ala-aste ikäinen kun kaksi tyttöä koulustamme tuli käymään ihan yllättäin meidän kotona. He olivat oikein mukavia ja meillä oli vähän aikaa ihan kivaa. Toinen tytöistä pyysi, että saisiko hän lainata jotain paitaani. Sanoin ettei se oikein ole hyvä idea, koska minulla ei ole niin hienoja vaatteita kuin heillä... Tyttö sanoi että höpöhöpö ja meni vaatehuoneeseen. Sieltä hän alkoi nakkeleen toiselle tytölle vaatteitani ja nauroivat niille. Sanoivat niitä kauheiksi rytkyiksi ja haukkuivat kuinka köyhiä me ollaan, kuinka köyhän näköinen meidän koti oli. Olivat lyöneet pihalla vetoa, ettei minulla ole yhtään nykyaikaista vaatetta... Siinä ne penkoivat koko huoneen ja nauroivat ja nauroivat...

Isäni oli kuollut aika vasta ja siitäkin tytöt sanoivat, kuinka ei ole ihme että isäni kuoli kun sillä on niin ruma ja tyhmä lapsi

Ei minulla mitään rytkyjä ollut, ihan tavallisia vaatteita, mutta ei ehkä mitään kalliimpiakaan. Nämä tytöt olivat hyvin rikkaasta perheestä, joten ehkä heistä oli hauskaa kiusata minua, mene ja tiedä

Mistä noita ihmishirviöitä sikiää?

 

[pohjantähdenalla]

Mua kiusattiin aina siitä kun mulla oli isosiskolta pieneksi jääneitä vaatteita,sit siitä kun isä oli alkoholisti,sit vaan siitä kun olin niin pieni. Joskus muakin vedettiin hiuksista (jos hiukset olivat letillä) ja aina loppupäivänä oli hiukset auki. Nämä sattuneet kaikki 1lk. Tokalla sit en päässyt muiden luokkalaisten leikkeihin,syytä en tiedä miksi,niin suutuin luokkalaiselleni pojalle ja tinttasin kuonoon,pelkäsin koko loppupäivän et saan opelta huudot jos poika kertoo sille :ashamed: Sittemmin samaisen pojan kanssa oltiin tosi hyvää kaveria 9lk asti,ja aina sen jälkeen mua puolusti. (mä muuten tykkäsin siitä pojasta sillon tokalla )

 

[harmaana]

rumaa nimittelyä paljon,jatkuvasti,tönimistä,ja kaikkee pientä kiusaamista tavaroiden piilottamista,kengän nauhojen solmimista yhteen.

sekä tytöt että pojat mutta enimmäkseen pojat.(tyttöjä oli van sellanen rykelmä) haukkuma nimen sain muistaakseni ala-asteen 4 luokalla se ketä sen keksi oli jotenkin vahingossa (on nykyään yhen kuuluisan bändin jäsen) mut lopetti ite sen nimittelyn mut se levis ja sen ties sit kaikki ylä-asteella meno jatko pahempana ala-asteella ei ollut oikeastaan juuri yhtään

musta tuli hiljanen,ujo,ja edelleenkin vaikka oon 27v niin jos jossakin on joku nuori poika lauma mä pelkään

 

[Arggg]

Mä en tiiä onko mua kiusattu...
Mutta muistan kyllä ku meitä oli muutaman tytön porukka ja aina kun oli ryhmätöitä minä olin se joka jäi ilman paria...

Ja kun kerroin heille oikeasti vakavan asian(arkaluontoisen) he kehtasivat väittää selän takana että valehtelin koko asian.

Lisäksi vieläkin ihmiset tällä paikkakunnalla jossa kävin koulua,puhuvat minusta paskaa...

Eikö heillä ole omaa elämää...

Kovasti koittanu unohtaa mutta rasittaa kun vieläkin ihmiset jaksaa

 

[Muistan kyllä]

Olihan sitä kiusaamista. En ole kuitenkaan sen kummemmin katkera, koska koin jo lapsena, että ne kiusaajat olivat alempiarvoisia. Ja mukavalta tuntuu kun tietää, että itsellä on nuoruudessa ja aikuisuudessa mennyt paaaljon paremmin kuin yhdelläkään heistä.

 

[PahaSilmä]

Olis mukavaa tehdä aikamatka takaisin kouluaikoihin ja vastata niille pennuille aikuisen kokemuksella ja tietämyksellä.

 

[Sisu]

Mä kaaduin 6lk talvella koulun pihalla, ja meni siinä rytäkässä nivelsiteet nilkasta. Jouduin kulkee keppien kans. Montakohan kertaa meidän luokan kiusaajat niiden parin viikon aikana pölli ne kepit multa ja eivät palauttaneet vaan tyyliin kuljettivat ne koulun ylimpään kerrokseen (6 kerrosta) ja sit mä kipeällä jalalla hain ne itse.
Koulu maksoi mulle koulukyydin tälle ajalle, kun ei ollu vanhemmilla mahdollisuutta kuljettaa omalla autolla. Kuljin siis tilataksissa, mikä vei kehitysvammaisia omaan kouluunsa. Yksi poika sit lohkasi koko luokan kuullen: "Nyt on, Sisu, sitten kaltaistensa joukossa tuossa taksissa..." :'(
Mua kiusattiin koko 3.-9. luokan ajan, ja kärsin siitä todella paljon. Siksi olinkin vetäytyvä ja vähän arka kun menin amiksieen. Enkä voinu uskoa todeksi sitä kun koulun "raikulipoika" (jonka olisin voinu kuvitella helposti kiusaajien joukkoon) osoittikin kiinnostusta mua kohtaan. :heart: Hän on siis rakas aviomieheni :heart:

 

[Peikkopojan Kylkiluu]

..............................................
............................................
................................................
..............................................

Painoittaisin vaan että koulukiusaaminen on todella vakava asia, ja sitä on syytä jokaisen koulu- ja jo tarhaikäisenkin lapsen vanhempien miettiä.

muoks: tulin katuma päälle...iski pelko persiisiin että jotkut tietyt tahot mässäisivät tälläkin tiedolla jatkossa.. sori siis, tapani ei yleensä ole syödä sanojani.

 

[tähdenlento09]

Muhun ei oo fyysisesti koskettu ikinä. Mutta kaikkee muuta onkin ollut, haukkumista, huutelua, eristämistä, huhujen levittelyä...ihan kaikkee mitä tyttölapset pystyy keksimään :/

näin :/

 

[Pastori]

Ei ole kohdalle osunut lapsuudessa/nuoruudessa. Aikuisiällä taasen.. Noh sanon vaan, että ihmisten katkeruudella, kateudella ei tunnu olevan rajoja. Onko syynä sitten se, että ovat vääryyttä kokeneet lapsuudessa tms. Vaiko ihan vain mielenköyhyyttä.

 

[Lori]

Pikkuveljelleni oli joskus ala-asteella tungettu paperipallo suuhun ja sanottu että se on pommi vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun miettii mitä on joutunut kestämään..

 

[vieras]

Pahinta, mitä mulle on tehty, on jatkuva alistaminen, nälvintä, haukkuminen ja välinpitämättömyys. Se alkoi kun synnyin ja jatkuu yhä. Olen yli kolmekymppinen.

Tähän liittyy vahvasti vahva lahkouskonto. Meitä kasvatettiin ankarasti, julmasti, uhkaillen. Ja se, että meitä oli ihan liikaa vanhempien kapasiteetille jaksaa hoitaa. Hankalimmat tapaukset perheest siis työnnettiin kylmästi syrjään ja heille tolkutettiin, että heistä ei koskaan tule mitään, he ovat pelkkä kulu ja riesa ja vanhemmat kuulemma odotti sitä päivää, että minä lähden kotoa pois. Olin kuulemma tyhmin, jääräpäisin ja suuriäänisin. Kun lähdin, lähdin vain, eikä kukaan korvaa lotkauttanut, enkä saanut kotoa mitään mukaani, vaikka toiset meillä sai lakanoita, sängyn, pyyhkeitä yms. tarpeellista.

Muuttopäivä oli hirveä, mutta samalla vapauttava. Taistelen ehkäpä edelleen riittämättömyyden kanssa. En ole kelvannut, en ole osannut... Vihaan vanhempiani. He ei hyväksy perhettäni, tuskin hyväksyvät koskaan. Kulissin he pitää kyllä kunnossa, mutta kulissien sisällä on repaleita, surua ja ainakin yksi murskattu, lyöty ihminen.

 

[vieras]

Haukkumista, huhujen levittelyä, tönimistä,syrjimistä jne.
Sen verran on huonoja jälkiä jättänyt, että olen vieläkin (vaikka naimisissa olenkin) todella epävarma tahtoohan mies vain minut ja olla minun kanssani tosiaan.Eli menettämisen pelko on välillä aivan kaameaa.

Nyt mitä olen aikuisiällä saanut kuulla, niin alkoholisti perheistä tuli moni kiusaaja tai kotona oli heillä muuten vaikeampaa kuin minulla.

 

[voDka]

mm. syötetty pihlajanmarjoja, heitetty jokeen, syljetty naamaan, "ylistetty" kaksoiveljeni kuolemaa...

Kaksi vuotta sitten törmäsin lapsuuspaikkakunnallani kiusaajaporukkani "pääjehuun". Jannu istui pyörätuolissa. Toivottavasti vammansa on pysyvä ja kivulias.

 

[meitsi]

Voi kauhea, mitä kaikkea sai lukea tässä ketjussa Itseäni ei sen suuremmin ole kiusattu, sellasta pientä kränää vain, mitä taitaa olla suurimmalla osalla. Uskon, ettei koulukiusaamista saada kuriin, ennen kuin kynnys rikosilmoituksen tekemiseen laskee. Mielestäni ei ole ollenkaan liioiteltua, että heti kiusaamisen alettua painellaan poliisin puheille. Niin minä aion tehdä, jos omaa lastani tullaan kiusaamaan. Kuten moni kirjoitti, kiusaaminen jatkui vuodesta toiseen, ja jätti erittäin suuret haavat. Uskaltakaa äidit, olla lastenne puolella ja menkää poliisin juttusille heti, kun kiusaamista esiintyy! Samoin, jos oma lapsi osoittautuu kiusaajaksi. Viekää poliisin puheille ja pyytäkää näitä setiä ja tätejä kertomaan, mitä kiusaaminen aiheuttaa uhreille sekä kiusaajalle. Pistetään stoppi kiusaamiselle näin järein keinoin, joohan?