kiusanhenki

sattuiskohan kenelläkään olemaan hyviä vinkkejä millä sais 2v6kk lopettamaan pikkuveljensä 1v2kk jatkuvan kiusaamisen. Joka päivä tönimistä,lyömistä, puremista, lelujen viemistä yms yms. Oon puhunu nätisti, kertonut syyt miks ei niin saa tehdä, oon huutanut, oon laittanu arestiin, ottanut syliin, huomioinu molempii tasavertasesti. Minkäälainen puhe ei näytä tehoovan. Vai meneekö vain sitten ajan kanssa ohi? Tuntuu vaan niin turhauttavalta jankuttaa päivästä toiseen samoista asioista, et ilomielin otan ehdotuksia ja kokemuksia vastaan. Voit laittaa myös suoraan mailia tulemaan tanya9@jippii.fi

 

meillä myös sama ongelma poika lokakuussa 3v. ja tyttö marraskuussa 1v. Isoveikka kulkee ohitse ja tönäisee, potkaisee tai heittää jollakin lelulla. Kaikkea kokeiltu sylistä arestiin mutta mikään ei tehoa. Toivottavasti nopeasti ohi menevä vaihe. Jollakin hyväksi havaittuja keinoja?!?

 

Mun lapsilla alle 1 1/2v. ikäeroa, ja aina toistensa kimpussa, isompi keksii aina jonkun jutun että, saa pienemmät raivoamaan (3 lapsi on 5v. nuorempi), lapset on jo 12, kohta 11, kohta 7, ja eikä ne vieläkään ole lopettaneet tappelemista, kaikkea olen yrittänyt vuosien aikana, mikään ei ole auttanut, lapset on sanoneet, että odottavat kun toiset muuttaa pois, omiin koteihin aikuisena, ei kuulemma tarvii nähdä tyhmiä veljiä/siskoa, eli olis vielä muutama vuosi jäljellä tappelua.

 

Kai se kuuluu toi tappelu sisarusrakkauteen niin mekin tehtiin lapsena vaikkakin turhauttavaa katella sitä kaiken päivää ja välillä on kyllä toppuuteltava ja vedettävä rajoja

 

meillä täsmälleen sama ongelma, tosin en edes odottanut että sisarus-"Rakkaus" olisi muunlaista.olen koko lapsuuteni tapellut (jopa vihannut) siskoni ja veljeni kanssa.vieläkin nyt aikuisina suutun heihin todella helposti.mutta myös hädän hetkellä he ovat ensimmäiset ihmiset joille soitan ja saan aina apua pienissäkin asioissa.en usko että olisin oppinut tai saanut jotain lisää elämääni näinä kaikkina vuosina jotka olemme kuluttaneet kinastellen, mutta en usko myöskään kenenkään antavan minulle niin paljon anteeksi virheitäni kuin ne kiusankappaleet, joita en vaihtaisi kyllä mihinkään.hymy.
silti kuitenkin salaa toivoin että olisin voinut estää omia lapsiani tappelemasta niin paljon.olen kokeillut ne kaikki mainitsemasi keinot, samaan lopputulokseen päätyen:mikään ei auta.
voimia kyllä ne kotoa muuttavat joskus ja vierailevat luonasi eri-aikoihin jos ovat riidelleet, saat enää vain seloteon riidasta. ja kaikista niistä tuhansista tappeiluista huolimatta,sisaruksia rakastaa todella paljon, siksi kai sitä tapellaan.en tiedä.

 

Meillä on riitely vähentynyt, kun tytöt ovat kasvaneet ja saaneet toisistaa leikkikaverit. Sinun lapsesi ovat kuitenkin vielä aika pieniä. Vähän alle kolme vuotias ei osaa käsitellä vielä tunteitaan, ehkä mustasukkaisuus pistää lyömään. Auttaisiko, kun kehuisit lasta, kun "pitää hyvin" pikkuveljeään. Esim. äitistä on niin mukava, kun leikit sovussa pikkuveljesi kanssa.... tai sitten juttelisit pienemmälle, niin että isompi kuulee, että Esim. katsoppas miten hienosti iso-veli/sisko? pukee päälle. Otapa sinä iso-veljestä/siskosta mallia.... Lapsi tuntee, että äiti on ylpeä hänestä ja hän on esimerkkinä pienemmälle.

 

Kiva huomata että muutkin painiskelevat saman ongelman kanssa. Kiusanteko alkoi siitä hetkestä ku pikkuveli alkoi liikkumaan ja todennäkösesti jatkuu vielä vuosia. Onnex pienempi on alkanu oppia pitämään jo hiukan puoliansa Kyllä oon heti huomauttanu kun ovat leikkineet nätisti keskenään et ai kun ihanaa ku leikitte noin kiltisti tai kun sisko antaa pusun ja halin ni olen sitäkin ihaillu suureen ääneen muutenkin mukavista ja hienoista asioista olen aina kehunut molempia =) Tottahan se on, muistan itsekkin kuinka pienenä tuli tapeltuu siskon kanssa alati (6v ikäero), mutta tappelut loppui siihen kun sisko muutti pois kotoa, niin oikeastaan vasta sen jälkee ollaan oltu ystäviä =)