Toggle sidebar

Kiusaamistapaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Alakouluikäinen lapseni oli kuukausi sitten yhdessä ystävänsä kanssa lähettänyt luokkakaverin puhelimeen ääniviestin, jossa väänneltiin ko. kaverin nimeä tyyliin "Antti pantti" ja vinoiltiin jostain kirjoitusvirheestä tämän lähettämässä viestissä (?). Nyt tämän lapsen vanhemmat olivat soittaneet viestin opettajalle, joka (hyvin asiallisesti, mukava opettaja kyllä) otti tapauksen puheeksi meidän kanssamme. En yhtään puolustele tapahtunutta, ja kävimme lapseni kanssa vakavan keskustelun aiheesta. Minulla on myös tunne, että tuolta uhrilta ja hänen perheeltään pitäisi pyytää anteeksi. Mutta, mutta... Olen varmaan huono ihminen, mutta heidänkin toimintansa jotenkin harmittaa. Heillä on yhteystietomme, ja olemme olleet kasvokkain ihan tarpeeksi usein jotta tämän olisi voinut ottaa suoraan puheeksi kanssani. Tuli vähän sellainen olo, ettei asian selvittäminen ollutkaan pääasia vaan tilaisuus mustamaalata lastani. Opettajan mukaan mitään kiusaamista ei ole koulussa ilmennyt, ja tämä viesti oli lähtenyt tyttäreni kaverin numerosta ja äänessä oli pääasiassa ollut kaveri - oma lapseni oli sitten huudellut taustalla kylläkin. Lapsellani on Aspergerin syndrooma, ja hän on helposti johdateltavissa. Hän kertoi nyt kotona että piti viestiä silloin pilana eikä tajunnut että se loukkaisi... Vuosi sitten toisen luokkakaverin vanhemmat kantelivat selän takana samaiselle opettajalle siitä, että tyttäreni halasi mielellään kavereitaan, myös hänen lastaan. No, hän halaa mielellään myös puita, pehmoeläimiä, kenkiä, mitä vaan koska kaipaa tuntoärsykkeitä... Jotenkin nyt vain tuntuu pahalta, enkä tunne venyväni anteeksipyyntöön, vaikka pitäisi. :(Miten toimisitte vastaavassa tilanteessa?
 
Kyllä mä ainakin omaa lastani käskisin pyytämään anteeksi siltä lapselta.

Mutta en myöskään tuon perusteella ajattelisi että "kiusatun" vanhemmat olisi mitään kummempia ajatellut viemällä tuon asian opettajan tietoon. Välillä jotkut vanhemmat voi reagoida vahvasti asioihin, niin voi olla "turvallisempaa" tavallaan hoitaa tuollaiset asiat opettajan kautta.

Minä en sinuna jäisi liikaa miettimään tapahtunutta. Kunhan lapsesi pyytää anteeksi "kiusatulta". Voithan sinä vielä pahoitella vanhemmille kun ensi kerran näette (jos näette tässä lähiaikoina), tai laitat vaikka reilusti viestiä ja sanot että asiasta on puhuttu ja sori vielä. Älä ota liian vakavasti.
 
No lapsi pyytää anteeksi, kun on väärin tehnyt, ei siinä mitään epäselvää pitäisi olla.
Tuota omaa harmitustasi voit pohtia ihan itseksesi ja miettiä, onko luonteessasi kenties jotain sellaista, että sinuun on vaikea suoraan ottaa yhteyttä, vaan mielummin hoidetaan opettajan kanssa.
 
Meitä on moneen lähtöön. Toiset hakevat jokaiseen loukkaukseen oikeutta virallisia teitä.

Itse toimin siten, että otan yhteyttä lapsen vanhempiin suoraan. Mikäli se ei auta, sitten opettajaan tai pahimmillaan yhden lapsen osalta jouduin viemään koulutoimenjohtajalle saakka (tällöin siitä seurasi kokous, jossa oli kaikki vanhemmat läsnä).

Tärkeintä on se, että lapset tajuavat tehneensä väärin ja osaavat sopia asiat. Ei tule olemaan ensimmäinen eikä viimeinen "moka" heidän elämässään.
 
Aika moni vanhempi on tosi ikäviä jos niille menee todisteiden kanssa (tai ilman) kertomaan että heidän lapsi kiusaa. En minäkään enää mene puhumaan mitään suoraan vaan käytän Mielummin mahdollisia välikäsiä.

Meidän poikaa jahdattiin kepein, uhattiin hakata ja lähetettiin uhkaavia ääniviestejä. Kun puhuin kiusaajien vanhemmille, niin syy olikin minun poikani, joka oli vakoillut heidän lapsiaan... Juu.
 
Luulen että he ovat halunneet hoitaa asian virallista reittiä pitkin, koska tällaisissa tapauksissa ei koskaan tiedä miten vanhemmat suhtautuvat asiaan ja halusivat asian selvitettäväksi. Tai sitten vaikka tuntisivat teidät hyvin, eivät ehkä tunne toisen viesteilijän vanhempia ja siksi ottivat yhteyttä opettajaan. Tai ehkä halusivat kysyä opettajalta, onko koulussa havaittu kiusaamista ja samalla tullut puheeksi tämäkin asia. Joka tapauksessa en usko että halusivat mustamaalata teidän lasta, vaan selvittää asian. Lapsen ohjaisin pyytämään anteeksi ja pahoittelisin tapahtunutta itsekin sopivassa tilanteessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Aika moni vanhempi on tosi ikäviä jos niille menee todisteiden kanssa (tai ilman) kertomaan että heidän lapsi kiusaa. En minäkään enää mene puhumaan mitään suoraan vaan käytän Mielummin mahdollisia välikäsiä.

Meidän poikaa jahdattiin kepein, uhattiin hakata ja lähetettiin uhkaavia ääniviestejä. Kun puhuin kiusaajien vanhemmille, niin syy olikin minun poikani, joka oli vakoillut heidän lapsiaan... Juu.
Click to expand...

Olet oikeassa, aina ensimmäisenä tulee tämä "ei meidän poika/tyttö..." mutta jos sinulla on selvät todisteet, niin tähän saakka ovat kyllä uskoneet ja tarttuneet toimiin (tätä yhtä tapausta lukuunottamatta). Voi tosin olla myös niin, että habitukseni on sellainen, että minulle ei haluta alkaa vittuilla...
 
No oliko niillä uhrin vanhemmilla sitten tuon toisen kiusaajan yhteystiedot? Jos hän oli se ykköskiusaaja ja lapsesi vaan toisena mukana. Kyllä minä tuollaisessa tapauksessa mainitsisin koulussa molempien osallisuudesta, vaikka tietäisinkin toisen yhteystiedot. Ja opettajalle ilmoittaisin ihan siitä syystä, että hän voisi pitää lapsia tarkemmin silmällä koulussa ja seurata, ettei siellä toiminta jatku.

Ei sinulle sitten ole tullut mieleen, että toisille se halailu voi olla tosi kammottavaa. Meidän erkkalapsi inhoaa erityisesti halailua ja "iholle käymistä", vain hyvin läheiset ihmiset saavat tehdä sitä. Hän tarvitsee ison reviirin ympärilleen. Jos joku koulussa olisi jatkuvasti halailemassa häntä, niin ilmoittaisin siitä kyllä kouluun ja pyytäisin puuttumaan asiaan.
 
Kaikilla on kaikkien yhteystiedot, pieni koulu. Tyttäreni ei ole koskaan kiusannut toisia, tämä oli yksi ainoa viesti - mikä lie päähänpisto oli vapaa-ajalla tullut... :( Tytärtäni itseään on kyllä kiusattu koulussa, mutta hän ei edes tajunnut tulleensa kiusatuksi ennen kuin aikuiset puuttuivat asiaan kun vaatteet rikkuivat...
 
Ei anteeksipyyntöä tekstarilla !!! Mun tyttö oli myös ala asteella kerran osallisena tuollaisessa viestittelykiusaamisjutussa, kolme muutakin oli hommassa mukana. Asia eteni koulun kautta ja päätyi siihen, että kaikki osapuolet vanhempineen pyydettiin paikalle, kiusattu ja meidän perhe oli ainoat jotka saapui, kolme muuta "oli estyneitä". Ihan kasvotusten tyttö pyysi anteeksi luokakkaveriltaan ja siihen kyllä loppui töllöilyt meidän tytön osalta!
Eli lapsi itse vastuuseen! (Ja meillä myös asperger lapsi, ei tosin tämä "kiusaaja", mutta ihan samalla tavalla toimisin hänenkin kanssaan, henk.kohtainen anteeksipyyntö. Diagnoosi ei oikeuta kiusaamaan!!)
 
No niin. Tunnustahan tosiasiat.

Tyttäresi on kiusaaja. Monetkaan kiusaajat eivät tajua, kuinka paljon pahaa tekevät, mutta ei se kiusaajan hölmöys mitenkään vähennä sitä tosiasiaa, että kyseessä on kiusaaja. Kiusaaja voi hyvin tykätä pehmolelujen halailusta, eivät ne sulje toisiaan pois mitenkään. On myös havaittu, että suurinta osaa kiusaajista on myös kiusattu, joten siinäkään ei ole mitään erikoista.

Nyt on sinun tehtäväsi varmistaa, ettei lapsesi enää jatkossa ole kiusaaja, joten sinun vanhempana on tehtävä lapselle julkisesti erittäin selväksi, ettei tällaista käytöstä suvaita. Parhaiten se onnistuu keskustelemalla asiasta lapsen kanssa niin monta kertaa, että hän on täysin kyllästynyt puhumaan siitä, ja tuplasti vielä senkin päälle. Lisäksi lapsen tulee pyytää kiusatulta anteeksi, mieluiten niin, että ympärillä ovat kiusatun vanhemmat, omat vanhemmat, ja sitten se toinen kiusaaja. Tästä siis on tarkoitus tehdä lapselle niin nöyryyttävä tilanne, ettei hän varmasti halua kokea sitä uudestaan. On myös syytä katkaista välit toiseen kiusaajaan kokonaan, koska hän on lapsellesi huonoa seuraa.

Tuon kun teet, niin kaikki ovat tyytyväisiä, ja ongelma katoaa varmasti.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa