kiukkuisuus

Tyttöni muutui yhtäkkiä paljon kiukkuisemmaksi täytettyään vuoden. Oli ennenkin aika omapäinen ja temperamenttinen, mutta nyt jos jotain ei mene hänen mukaansa, alkaa huuto. Ennen auttoi huomion kiinnittäminen muuhun, nyt paljon huonommin. Vaipan vaihto ja pukeutuminen on kanssa aika vaikeata.. Jostain luin, että on jonkinlainen vuoden kriisi, joka liittyy kävelyn opetteluun. Onko jollakin samoja kokemuksia?? Onko uhmaikä alkanut jo??

 

Meillä kanssa kiukutaan asiasta ku asiasta, poika temperamenttinen ja itsepäinen. Ikää nyt 1v 4kk. Omaa tahtoa löytynyt pienestä pitäen. Uhmaikäkin alkanut.
Joka asiaan pitää laittaa vastaan, paitsi yllättäin vaatteet, housuvaippoihin siirrytty kun ei teippivaippoja anna/jaksa olla niin kauaa makuullaan. Hermoja kyllä täällä koetellaan oikein urakalla. Välillä kyllä vähän vähemmin.

Tsemppiä sullekin ja koita jaksaa vaikka välillä ehkä hermot kireelläkin. :wave:

 

Ajattelin just laittaa samasta aiheesta tänne kysymyksen. Meillä kans tuo taapero hermoilee vähän väliä.. esim. jos ei saa jotain tavaraa , vaipanvaihtoa ja äskenkin kun hain hänet hiekkalaatikolta ,niin hirveet raivarit sai ja rimpuili kuin mikä kun kannoin sisälle. Juuri on oppinut kävelemään, joskin konttaa kyllä vielä enemmän.vuosi ja muutama viikko on ikää.

 

Meidän esikoisella alkoi uhma puolivuotiaana eikä se ole tähän päivään mennessä laantunut (ikää nyt 5v). Että kyllä se uhma on osittain sitä luonteen lujuuttakin ja temperamentilla pärjää pitkälle...

Keskimmäisellä alkoi selvä uhma vasta 2v ja kuopus tulee hyvää vauhtia perässä (nyt 1v7kk). Uhmasta toiseen siis. =)

 

Meillä 1,5-vuotias joka raivostuu pienestäkin. Puettassa joudun ottamaan pojan "jalkalukkoon" kun rimpuilee ja pistää selän kaarelle ja tekee kaikkensa että pääsis karkuun. Jos ei jotain tavaraa saa, raivostuu. Ja jos ei heti pääse syliin, raivostuu... Raivostuu kun kielletään koskemasta johonkin tavaraan. Jos on tiputtamassa jotain esinettä ja kiellän, katsoo tiukasti silmiin ja tiputtaa tietäen kyllä, ettei olisi saanut. Ei aina meinaa kärsivällisyys riittää, mutta toivottavasti joskus menee ohitse tämä vaihe.

 

\

Meillä 1,5-vuotias joka raivostuu pienestäkin. Puettassa joudun ottamaan pojan "jalkalukkoon" kun rimpuilee ja pistää selän kaarelle ja tekee kaikkensa että pääsis karkuun. Jos ei jotain tavaraa saa, raivostuu. Ja jos ei heti pääse syliin, raivostuu... Raivostuu kun kielletään koskemasta johonkin tavaraan. Jos on tiputtamassa jotain esinettä ja kiellän, katsoo tiukasti silmiin ja tiputtaa tietäen kyllä, ettei olisi saanut. Ei aina meinaa kärsivällisyys riittää, mutta toivottavasti joskus menee ohitse tämä vaihe.

Meillä samanikäinen kovapäinen lapsi tuolla ruokapöydässä, kaataa joka kerta maidon pöydälle, ja sitten alkaa kädellä roiskimaan sitä joka paikkaan. Vaikka olen joka kerta kieltänyt ja sitten vielä viime aikoina tosi isosti ja vihaisesti kun ei ala mennä perille. Huh! Samoin heittelee puuroa pitkin seiniä, mutta ei onneksi joka kerta kuten tuon maidon kanssa.