kirottu rakkaudessa

Vertaistukea? Löytyykö muilta samanlaisia kokemuksia? Minuun ihastutaan helposti ja täysillä, siinä vaiheessa kun itsekin ihastun ja mennään ja lujaa miehen osalta ihastus lakkaa kun seinään. Tulen aina hylätyksi, tylysti.
Mikä minussa on vikana? En enää uskalla ihastua, silti kaipaisin kuollakseni kumppania. Sellaista ei vain minulle ole. Suhteet on lisäksi armottoman lyhyitä, tämä on syönyt minulta uskon itseeni ja rakkauteen joka tuntuu olevan minulle saavuttamattomissa.

 

Mitä kautta löydät nuo tuollaiset miehet? Itselläni on samantapaisia kokemuksia nettideittailun saralla.

 

ne on olleet ensin kavereita tai sitten kavereiden kavereita. tulee väkisinkin kertakäyttöinen olo.

 

Kittyb: oletko sinäkin huomannut saman kaavan? Onko se jättänyt sinuun jälkiä? Uskotko vielä rakkauteen?

 

Sama täällä.

Miehiä on löytynyt netistä, baarista, bileistä, töistä, koulusta, mistä ikinä ihmiset nyt kumppaninsa löytää. Mut kaava on sama joka kerta.

Erityisesti mua hämmästyttää tää sikäli, että ihmiset ovat usein sanoneet että olen tosi aito enkä yritä olla mitään (siis sekä pidempään mut tunteneet, että uudemmat tuttavuudet). Kyse ei siis ole siitä, että vetäisin mitään roolia joka sitten alkaa rakoilla. Jostain syystä ihmisillä on vaan taipumus luoda musta joku ihme haavekuva johon ihastuvat korviaan myöten, vaikka miten yrittäisin näyttää huonojakin puolia jo alussa. Ja sit kupla poksahtaa yhtäkkiä kun itse alan uskoa, että tää sittenkin tykkää musta oikeasti.

Ei siinä vaiheessa aina ole ero tullut, mut jos suhde jatkuukin, mua aletaan kohdella kuin musta haluttaisiin eroon.