Kirjoitanko ex-aviomiehelleni, vai olisiko se teistä ihan tyhmää?

["a p"]

Olimme 9 vuotta yhdessä, 7 vuotta naimisissa. Toissapäivänä olisi ollut 20 v. hääpäivämme. Erosimme 13 v. sitten.

Suhteessamme ei ollut mitään vikaa mitä ei olisi pystynyt korjaamaan, ero johtui vain nuoruuden typeryydestä. Päätimme erosta yhdessä.

Hän oli parasta mitä elämässäni on tapahtunut, vaikken silloin sitä osannut arvostaa.

En nyt todellakaan odota että hän juoksee luokseni suinpäin ja ottaa minut takaisin. :-D Mutta olisiko mitään järkeä kirjoittaa hänelle sähköpostia, ja kertoa että hän oli parasta mitä elämässäni on koskaan tapahtunut, ero oli mielestäni suuri virhe, ja kertoa että toivon että hän on onnellinen? Ja tietty pyytää häneltä anteeksi tekemiäni virheitä? (teimme niitä kumpikin yhtä paljon) Emme koskaan käsitelleet asioita juuri mitenkään. Ja olimme kyllä ihan pentuja, melkein teinejä vielä kun tapasimme.

Tämä kaikki on vaan kaivellut paljon jo vuosia, mutten ole uskaltanut kirjoittaa, ja nyt on tämän pari päivää kaivellut taas todella, kun olisi tuo hääpäiväkin ollut...

Onko mitään järkeä kirjoittaa mitä todella ajattelen?

 

["a p"]

up

 

[Lilii lisänimetön]

Mitä hänelle nykyään kuuluu?

 

[tiukkismutsis]

Onko exä varattu vai ei? Riippuu ihan siitä.

 

["vieras"]

Jos exällä on lapsia ja vaimo, älä vaivaudu.

 

["Primrose"]

Jokatapauksessa suosittelen kiejeen kirjoittamaan ihan itseäsi ajatellen, eri asia kannattaako sitä lähettää tai tunnetko edes tarvetta siihen sitten kun se on valmis. Missä mies onnyt, tiedätkö yhtään - onko uusi vaimo, perhe? Jos on niin pohtisin tarkkaan haluanko repiä auki vanhoja haavoja ja/tai rikkoa jotakin mitä toinen on rakentanut vaivalla.

 

[ppp]

Oletteko olleet yhtään tekemisissä tänä 13 vuotena? Tiedätkö hänen elämästään mitään?

 

["a p"]

Onko exä varattu vai ei? Riippuu ihan siitä.

Vapaa on, ja asuu nykyään suht lähellä minua, noin 30-40 km päässä.

 

["a p"]

Oletteko olleet yhtään tekemisissä tänä 13 vuotena? Tiedätkö hänen elämästään mitään?

Olemme, ja varsinkin nyt noin 4 v. kun liityin facebookiin, olemme joskus siellä "chattailleet", muta ihan vain niitä näitä, ei mitään syvällisempää.

Minulla olisi vaan jotenkin ihan valtava tarve sanoa että ero oli elämäni suurin virhe. Naurakoot vaikka partaansa sitten.

 

["vieras"]

Okei anna runosuonen kukkia ja kerro valtavat tunteesi hänelle kirjeen muodossa! Moiskauta vielä huulipunaisilla huulilla suukko kirjekuoreen.

 

[kyllä]

Jos hän on vapaa niin anna mennä vaan!

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26483213]Okei anna runosuonen kukkia ja kerro valtavat tunteesi hänelle kirjeen muodossa! Moiskauta vielä huulipunaisilla huulilla suukko kirjekuoreen.[/QUOTE]

Eli vastauksesi siihen, kannattaako kirjoittaa, on sinusta ...? Mistä sarkasmi? :-O

 

[jaaaaaa]

No jos on vapaa, niin kirjoita vaan. Mut tietty kannattaa muistaa, että toinen voi olla jo päässyt suhteestanne yli. Mutta luulen, että asia jää sua vaivaamaan, jos et yritä.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";26483235]Eli vastauksesi siihen, kannattaako kirjoittaa, on sinusta ...? Mistä sarkasmi? :-O[/QUOTE]

Kuten sanoin kirjoita vain! Ja miksei se suukkokin kirjeejeen? Miksei?

 

["tii"]

Siitä vaan,kerta mieskin on vapaa.

 

["lkjh"]

Älä kirjoita jos ex on varattu. Voit kirjoittaa jos on sinkku. Kirjoita ehdottomasti jos sinkku, etkä odota että kirje johtaa mihinkään vaan haluat tehdä sen "kiitollisuuden/ystävyyden/kunnioitukseneleenä".

 

["vieras"]

Oletko sinä vapaa, ap?

 

[:))]

Tottakai voit tuon tehdä jos tosiaan vapaa mies on! Ihan eri asia olisi jos uusi kumppani olisi hänellä. Mitäpä sinä siinä menetätkään, eipä tarvitse jäädä harmittelemaan sitten!

 

[Lilii lisänimetön]

Kirjoita ja anna meidän ruotia kirje. Pliis pliiiis. :saint:

 

[lakaisukone]

Onko sun tarkoitus lämmittää suhde uudestaan? Vai miksi koet asian tärkeäksi? Jos haluat ja olisit valmis uusintaan niin kirjoita. Jos et niin saattaa hämmentää vain. Ja jos mies ei enää lämpene niin ole valmis siihenkin.

 

["Esposa"]

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että älä kirjoita ja avaudu! Aika kultaa muistot. Ehdota mielummin, että tapaisitte "mennäänkö kahville joskus". Samalla näkisit vähän, millainen hän todellisuudessa on nykyään. Jos juttu luistaisi, voisit ehdottaa uutta tapaamista. Suora avautuminen saattaisi pelästyttää ja mies iskee heti jarrut päälle. Sen sijaan, jos teillä olisi vielä kipinää nähdessänne, hän saattaisi kiinnostua sinusta uudelleen.

 

["a p"]

[QUOTE="Esposa";26483400]Olen ehdottomasti sitä mieltä, että älä kirjoita ja avaudu! Aika kultaa muistot. Ehdota mielummin, että tapaisitte "mennäänkö kahville joskus". Samalla näkisit vähän, millainen hän todellisuudessa on nykyään. Jos juttu luistaisi, voisit ehdottaa uutta tapaamista. Suora avautuminen saattaisi pelästyttää ja mies iskee heti jarrut päälle. Sen sijaan, jos teillä olisi vielä kipinää nähdessänne, hän saattaisi kiinnostua sinusta uudelleen.[/QUOTE]

Minä vähän luulen että sinä olet kyllä oikeassa.

 

["mää"]

Mä olen jotenkin niin hölmö vissiin, että musta ei koskaan ole pahitteeksi sanoa niitä hyviä asioita, pyytää anteeksi, ja kertoa, että joku on "jättänyt jäljen". Ja että hän on yhä mielessäni myönteisessä mielessä.
Mutta toki tää koskee myös ystävyyttä, enkä odottaisi,i enkä parisuhteenkaan kohdalla edes ehkä haluaisi mitään yhteenpaluuta.
Mutta mä olen kai vain nähnyt sen, kuinka yhtäkkiä onkin liian myöhäistä kertoa se, että minä välitin.
Ja tietysti näin onnettomana ja yksinäisenä ihmisenä itsestäkin olisi kiva kuulla, että edes joku jossain vielä muistaisi mua hyvällä.