Kirje perheelle! Nyt saatte auttaa jos tahdotte ;)

[vähän ärsyyntynyt emo]

Olen täysipäiväinen KOTIEMO joka tekee kaikki kotityöt itse, kuljetan lapsia harrastuksiin ja käyn kaupassa, huollatan auton, huollan kotieläimet jne.
Tästä asiasta pidin oikein kokouksen perheen kanssa n. puoli vuotta sitten.
Sanoin ettei voimani riitä enää tähän kaikkeen. Ja sanoin myös että lastenkin on aika jo oppia tekemään tiettyjä kotitöitä. Onhan ne joskus jotain tehnyt kun olen pyytänyt mutta osaavat kyllä kieltäytyäkin tai eivät tee ainakaan pyytämättä MITÄÄN.
Nyt sitten tässä ehkä kuukauden verran olen tosissani yrittänyt saada porukkaa mukaan yhteisen hyvän tekemiseen. Tulosta ei ole tullut. Lapset on muuttuneet todella kärttyisiksi heti kun olen ilmoittanut että jotain vois tehdä.
Tänään sitten taas, kun on viikkosiivouspäivä, tein ensin itse aamusta kahden pienimmän lapsen kanssa kotitöitä. Pienet levitti pyykkejä naruille, pyyhkivät pölyjä ja imuroivat kilpaa =) Hienoa!
Kun isommat tuli koulusta kerroin heti että tänään sitten siivotaan.
-Ei varmasti, minä en siivoa ainakaan! kuului heti :/

Pidin pintani ja pyysin nuorempaa koululaista pesemään vessan lavuaarin ja peilin. Minä olin jo pöntön ja lattian pessyt ja vaihtanut puhtaat pyyhkeet. Odotin tunnin verran että jotain tapahtuisi ja muistutin sitten.
-Minähän jo sanoin etten siivoa! sanoi tyttö.

Selvä. Minä tein sen hänen hommansa.

Isompaa pyysin siivoamaan eteisen ja puhdistamaan ulkorappuset lumesta.
Toimin samalla tavalla kuin nuoremman kanssa mutta hänkin vain ilmoitti ettei aio siivota.

Selvä. Minä tein sitten hänenkin hommansa.

Nyt joku miettii että "et ois tehny vaan pistäny tekemään".
Olen sellainen etten miellelläni pyydä kahta kertaa useammin. Tällaiset kotityöt joista sitten kaikki saa kuitenkin nauttia, pitäisi tehdä sovussa ja oma-aloitteisesti.
Isommille tästä koitui kuitenkin se etten vie heitä tänään harrastuksiin ollenkaan, koska enhän minä jaksa koska minun piti heidänkin hommansa tehdä

Mies tulee kohta töistä kotiin. Minä lähden tuulettamaan päätäni ja ajattelin kirjoittaa heille kaikille kirjeen jonka sitten annan lähtiessäni.
Aiheena olisi *Olkaa kuin kotonanne*

Eli listatkaapas nyt sitten tähän mitä kaikkea tuohon otsikkoon kuuluu.
Joskus jossain näin sellaisen kyltin jossa luki "olkaa kuin kotonanne -siivotkaa keittiö - kylvettäkää lapset - ja sit jotain muuta yhtä "hauskaa" eli jokin kotityö siinä oli.
Kun minustakin tuntuu että lapset elää kuin hotellissa missä on täyshuolto päällä 24/7.

Apuja nyt kiitos =)

 

[sädetikku harmaana]

tee totaalinen stoppi harrastuksien vientiin, ruokapuoleen ja pyykkihuolton ( tietty alle kouluikäiset on asia erikseen ) jos ei ala apua heruun. Pysy tiukkana!

 

[mrr]

Minusta voisit saada sellaisen kohtuukokoisen itkupotkuraivarin olohuoneen matolla, mielellään silloin kun koululaisilla on kavereita kylässä.

Sellaisen jälkeen sinua varmaan toteltaisiin.

 

[möksö]

hmm, mielestäni voisit hyvinkin kirjoittaa kirjeesi juuri kirjoittaa aloitustasi pohjana käyttäen.

 

[tuplis2]

En osaa auttaa kirjeen kanssa, mutta tuo oli kuin meidän kotoa. Minä kuin sinä ja lapset kuin sun lapset ja isäntä...
Siis meilläkin minä teen kaikki, siivoan, imuroin, pesen pyykit, kerään niitä vaatteita sieltä täältä ja vien koneeseen, laitan kuivuriin ja laskostan kaappeihin.
Olen yrittänyt lapsille toitottaa, oman huoneen siivouksesta, mutta ei vaan tunnu onnistuvan.
Olenkin tässä päättänyt, että kun me n. 1kk päästä muutamme ja lapset saavat omat huoneet, siellä saan ovet kiinni, en siivoa enää heidän omia sotkujaan, jos heidän tavaroita eksyy muualle asuntoon, heitän ne vain ovesta lapsen huoneeseen. Eiköhän siinä ole herätystä tarpeeksi kun kohta huomaavat että huoneessa joka pieni (7m2) ei mahdu enää liikkumaan, silloin on pakko tehdä asialle jotain.
En pese isännän pyykkejä, en laita kaappiin.

Sinähän voisit kanssa kokeilla, ole viikko siivoamatta ja pesemättä muiden pyykkejä, peset vain omasi.
Kyllä ne muun perheen silmät hetken päästä aukeaa ja jotain alkaa tapahtua. Sanot että sulla on viikon talviloma ja kotihengettärelle on annettu lomaa. Mun lapset on 8v tyttö ja poika

 

[vieras]

Etkö voisi kirjeessä kertoa vielä kertaalleen, miltä sinusta tuntuu. Että olet väsynyt ja sinulla on paha mieli, kun ei auteta. Käytä minä-muotoista kerronta, älä sinä-viestintää. Jos mitään ei tapahdu, niin sitten tosiaan järeämmät keinot käyttöön. Älä passaa enää!

 

[Mie]

En usko kirjeen auttavan vähääkään.

Kasaa väkesi pöydän ääreen, kerro ehdotuksesi uudesta, kotonanne viiden minuutin päästä voimaan astuvasta työnjakotavasta, julista sanktiot, joita rikkureille seuraa ja hehkuta mainioita bonusporkkanoita (ylimääräisiä täytekakkuja, uimahallikäyntejä tai helyjä), joista ahkerat ja napisemattomat perheenjäsenet pääsevät osallisiksi kun uudistus on toiminut kaksi viikkoa, kaksi kuukautta.

Ja sitten asiat kirjataan jääkaapin oveen ja niistä pidetään kiinni.

 

[Potslojo]

En tiedä tuosta kirjeestä, josko auttaa...

Totta, on raivostuttavaa toistaa itseään ja pyytää 100 kertaa, ja siltikään ei tapahdu mitään, joten helpommalla pääsee kun itse tekee. -Ja siinä se virhe tuli! Olet opettanut (kuten monet muutkin naiset kautta aikojen) perheesi noille tavoille. :|

Nyt teet listan oveen, jossa jokaisen vastuualue mainitaan, kunkin kykyjen mukaan. Päivät jolloin ne tehdään.
Ilmoitat tyynesti, ei viikkorahaa, ei kuljetuksia, ei herkkuja jnejne, jos sillä viikolla tehtävä on tekemättä.

Ja sitten alkaakin se vaikein juttu. Kyllä ne sinua koettelevat, itkupotkuraivarii ja alahuulen väpätystä tulee ja kunnolla. Nyt vain pidät uhkauksistasi kiinni!!! Et anna periksi!!!

Aikansa kun olet tiukkana, huomaavat muut, että olet vihdoinkin tosissasi, ja homma alkaa hiljalleen toimia. Mutta suurin työ on sinulla itselläsi itsesi kanssa, ettet taas anna vain periksi... :|

 

[Honeoyne]

Minusta teet väärin siinä että sanot vain kerran ja sitten siivoat itse sen homman minkä olet lapselle määrännyt. Se menee jo passaamiseksi, ja lapsesi ovat kyllin fiksuja että jättävät tekemättä siivoukset ellei siitä ole heille mitään seurauksia.

Kokeile vaikka pyykkihuollossa tällaista: Pese vain ne vaatteet jotka ovat päätyneet pyykkikoriin. Jos joku tulee ilmoittamaan ettei ole enää yhtään pikkareita puhtaana, niin sano vain tyynesti että "Sepä ikävää."
Märät pyykit lajittelet jokaiselle omaan koriin, ja sieltä kouluikäiset saavat ripustaa omansa (pienemmät äitin kanssa yhdessä) narulle/kuivaustelineeseen. Jos haluaa että vaatteet kuivuvat kurttuun sinne koriin niin kaadat kurttuläjän sitten omistajansa sängylle/pöydälle kun seuraava vaatesatsi on puhdas.

Ja josjosjos olet saanut joskus apua kotihommissa, niin muista mainostaa perheelle että "Nyt kun koti on siisti eikä meidän tarvitse kuluttaa aikaa siivoamiseen, niin ehdimme pitää peli-illan, tehdä lettuja tai katsoa yhdessä vuokraleffan" jolloin jää käsitys siitä että siistillä kodilla on merkitystä.

 

[jalava]

miten perhe suhtautui tähän? ja mitä kerroit kirjeessä?

 

[kotiäiti]

lapsia voi kyllä kasvattaa tekemään,mutta vaatii piiiiitkääää pinnaa,miehille ei auta mikään.