J
"Jonna"
Vieras
On se harmi että me ollaan näin kaukana toisistamme fyysisesti sekä henkisesti. Mutta yhtä tärkeää oma uskoni on minulle, kuin sinun uskosi sinulle.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja yhtä tärkeä, vaikkakin olisi erilailla uskova.
Sinä uskot ikuiseen elämään paratiisissa, minä uskon, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Me vainkuollaan ja piste.
Se ei kuulosta lohdulliselta, mutta jos on uskovainen, uskoja yhdistää aina sama asia; kuoleman jälkeen herää henkiin eri muodoissa, joku uskoo enkeleihin, joku paratiisiin jonne pääsee samana ihmisenä, joku jälleensyntymiseen jne.
Samoin uskovat jumalaan, mutta eri nimillä, jopa eri muodossa.
Maailman uskontoja on satoja, enkä usko että yksikään niistä on se oikea, ainoa tosiusko.
Ihmisen on hyvä tiedostaa vajavaisuutensa, inhimillisyys. Uskonnosta viis, me olemme vain ihmisiä, teemme virheitä ja joudumme elämään niiden asioiden kanssa.
Huominen antaa mahdollisuuden korjata virheet, mikäli tiedostaa tehneensä virheen.
Jos tiedostat sen, olet huomenna askeleen lähempänä onnellisuutta. Jos et, heräät onnettomampana.
Jos kuolemaasi asti teet vain virheitä, etkä opi mitään, elämäsi oli arvoton.
Elämä on oppimista varten. Ei sitä varten, että ehkä heräät kuoleman jälkeen paratiisissa. Et voi tietää pääsetkö sinne, tai onko sitä edes olemassa.
Uskon tavallaan johonkin "korkeimpaan", mutta en tiedä mikä se korkein olisi. Ihmisestä ei itsestään tule koskaan jumalallista olentoa, mutta voimme päästä lähelle sitä, joka haluamme olla.
Vajavaisuus on ja pysyy meissä, sille ei voi mitään.
Ja niinkuin sanoin, en minäkään usko samoin kuin sinä, mutta voimme silti tulla toimeen ja kunnioittaa toisiamme. Olet isäni ja rakastan sinua, niin yksinkertaista se voi olla jos vaan tahtoo.
Työni kautta olen joutunut tutustumaan erilaisiin ihmisiin, jopa niihin joita muutoin pitäisin ihmiskunnan saastana. Toisten arvostelu ei kuitenkaan hyödytä ketään, se tuo vain lisää kurjuutta. mikäli en arvosta muita, en arvosta itseänikään.
toimin siten, kuin haluaisin muiden toimivan minua kohtaan.
En arvostele toisia uskonnon, rodun tms mukaan vaan pidän meitä kaikkia saman arvoisina ihmisinä. Mikäli jumala on olemassa, hän ajattelee meistä kaikista näin. Hän ei tuomitse ketään kuolemaan siksi, että on syntynyt väärään perheeseen, väärään uskontoon, jne. Ihmiset ovat ne jotka tämän valinnan tekee. Omassa mielessään.
Mutta ihmisethän ei sitä onneksi päätä. Uskonto voi rajoittaa ja pakottaa jäsenensä toimimaan vastoin kaikkea inhimillysyyttä, haluatko sinä sitä?
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja yhtä tärkeä, vaikkakin olisi erilailla uskova.
Sinä uskot ikuiseen elämään paratiisissa, minä uskon, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Me vainkuollaan ja piste.
Se ei kuulosta lohdulliselta, mutta jos on uskovainen, uskoja yhdistää aina sama asia; kuoleman jälkeen herää henkiin eri muodoissa, joku uskoo enkeleihin, joku paratiisiin jonne pääsee samana ihmisenä, joku jälleensyntymiseen jne.
Samoin uskovat jumalaan, mutta eri nimillä, jopa eri muodossa.
Maailman uskontoja on satoja, enkä usko että yksikään niistä on se oikea, ainoa tosiusko.
Ihmisen on hyvä tiedostaa vajavaisuutensa, inhimillisyys. Uskonnosta viis, me olemme vain ihmisiä, teemme virheitä ja joudumme elämään niiden asioiden kanssa.
Huominen antaa mahdollisuuden korjata virheet, mikäli tiedostaa tehneensä virheen.
Jos tiedostat sen, olet huomenna askeleen lähempänä onnellisuutta. Jos et, heräät onnettomampana.
Jos kuolemaasi asti teet vain virheitä, etkä opi mitään, elämäsi oli arvoton.
Elämä on oppimista varten. Ei sitä varten, että ehkä heräät kuoleman jälkeen paratiisissa. Et voi tietää pääsetkö sinne, tai onko sitä edes olemassa.
Uskon tavallaan johonkin "korkeimpaan", mutta en tiedä mikä se korkein olisi. Ihmisestä ei itsestään tule koskaan jumalallista olentoa, mutta voimme päästä lähelle sitä, joka haluamme olla.
Vajavaisuus on ja pysyy meissä, sille ei voi mitään.
Ja niinkuin sanoin, en minäkään usko samoin kuin sinä, mutta voimme silti tulla toimeen ja kunnioittaa toisiamme. Olet isäni ja rakastan sinua, niin yksinkertaista se voi olla jos vaan tahtoo.
Työni kautta olen joutunut tutustumaan erilaisiin ihmisiin, jopa niihin joita muutoin pitäisin ihmiskunnan saastana. Toisten arvostelu ei kuitenkaan hyödytä ketään, se tuo vain lisää kurjuutta. mikäli en arvosta muita, en arvosta itseänikään.
toimin siten, kuin haluaisin muiden toimivan minua kohtaan.
En arvostele toisia uskonnon, rodun tms mukaan vaan pidän meitä kaikkia saman arvoisina ihmisinä. Mikäli jumala on olemassa, hän ajattelee meistä kaikista näin. Hän ei tuomitse ketään kuolemaan siksi, että on syntynyt väärään perheeseen, väärään uskontoon, jne. Ihmiset ovat ne jotka tämän valinnan tekee. Omassa mielessään.
Mutta ihmisethän ei sitä onneksi päätä. Uskonto voi rajoittaa ja pakottaa jäsenensä toimimaan vastoin kaikkea inhimillysyyttä, haluatko sinä sitä?
