Mulla se jotenki laukes ku synnytin, niin ainaki lääkäri sano. Jaksoin olla siihen asti, että lapsi oli 5kk, sitten mun oli pakko tehdä jotain. En jaksanu imettää, siivota tai mitään. Olin vaan koneella ja olin ihan maassa. Välillä tuntu jopa ihan ok, mutta sitten taas palas takas siihen synkkään, väsyneeseen maailmaan. En jaksanu huolehtia vauvasta ja se harmittaa mua ihan älyttömänä.
Ei sille voi tietenkään mitään. Sitten ku lapsi oli 5kk, menin lääkärin puheille hakemaan masennuslääkkeitä, ku luulin sen olevan masennusta, mutta ku lääkäri kuunteli ne oireet, niin se sano noiden johtuvan melko varmasti kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Olin innossaan siitä, että syy mahollisesti löyty ja se anto toivoa, että elämä helpottais ja jaksais taas nauttia kaikesta. Sitten se todettiin mulle, elämä alko heti lääkityksen alkaessa sujumaan aivan erillä tavalla! En edes muistanu millasta on olla semmonen pirteä, ilonen, reipas ihminen ja aloin nauttia täysin rinnoin lapsestani. Nyt inhottaa, että meni se aika ihan sumussa ja millanen äiti sillon olin. :ashamed: Ei kait sille mitään voi.. Olispa hoksannu aikasemmin. Mut nyt onneksi on lääkkeet ja sen huomaa heti, jos en niitä oo ottanu. Tulen samalaiseksi kuin mitä ennenki.
