Toggle sidebar

kilpirauhasen vajaatoiminta ja kamala olotila!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja UniQuePopPy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
UniQuePopPy

UniQuePopPy

Tunnettu jäsen
18.04.2012
2 289
128
63
Tänään vetäsin ekan tyroksiinin naamaan ja olo on ollut jo aika sietämätön pari viikkoa :( Oon potenut näitä oireita jo yli vuoden tietämättäni että tämä johtuu kilpirauhasesta... Huomenna pitäs kuulla tuomio muistakin vioista, mahdollisesta lisämunuaisen uupumuksesta ja hormoonitoiminnassahan mulla on jotain ihan pielessä...

Siis onko monellakin vetänyt tämä vajaatoiminta mielen näin maahan? ihan kuin jossain sumussa elelis, mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa, hyvä kun jaksaa olla edes hereillä. Töissä oleminen ei onnistu alkuunsakaan, kun loppujen lopuksi huimaa niin paljon ja paniikkikohtaukset iskee... kroppa ei siis kestä normaalia rasitusta yhtään. Eikä yhtään piristä kertomukset "joo, mulla meni 3vuotta aikaa ennen kun olo saatiin normalisoitumaan". Kaiken mukavan lisäksi kolottaa joka paikkaa, leukaperiä, sylkirauhasia, nenänvartta, ohimoita. purulihakset, hartiat ja niskalihakset kipeät ja jäykät... Järjenkulku on hidasta ja muisti pätkii.

Millon tämä alkaa helpottaa?? :(
 
Toivottavasti nopeaa lääkkeet alkaisivat auttamaan. Onkos sun perheessä muilla ollut samaa sairautta? Mietin vain, ku mulla on kolmella (sisaruksilla ja äidillä) perheessä kilpirauhasen kanssa ongelmia, lääkäri on minun käskenyt käydä kerran vuodessa testeissä.
 
minusta tuntuu että mun molemmilla vanhemmilla... ainakin isällä. Sanoinhan minä siitä sille, mutta ei se jääräpää suostu ymmärtämään että siinä jotain vikaa olisi. Mut näin omaa lapsuutta ja kaikkea muistellessa, on sen oireet kyllä tosi selkeät ja tavallaan kyllä äidilläkin... Muista en sitten tiedä, mutta kamalaa tämä on, tuntee ihtensä sairaammaks kuin aikoihin.. :/
 
Mä yritän sada diagnoosia, mut ei suostuta ottaamaan kun THS nii hyvä. Saakeli kun sylettää. Ja olo kuulostaa vastaavalta kun sun. Oo onnekas ku oot sentään saanu lääkityksen, oot mua askelen edellä. Mä alotin oma-aloitteisesti ottamaan vitamiineja lisämunuaisen uupumukseen, koska epäilen sitäkin. Se on helpottanut alakuloisuuteen. Väsymys on kyllä tallella edelleen.
 
Mulla oli tosi paha vajis. Muisti meni, iho kuivui, lihoin ja sain verenpainelääkkeet. En muistanut sanoja jne. puhe takelsi. En tajunnut, että ne olivat oireita kilpparista. Ensimmäinen lääke jo vähän auttoi. Välillä meinas mennä liikatoiminnan puolella, jolloin tulin levottomaksi enkä saanut unta. Mutta kaiken kaikkiaan ei siihen vuosia mene, että olo normalisoituu. Tietyt jutut säilyvät kyllä lääkityksestä huolimatta. tsemppiä, kohta huomaat kuinka paljon olosi parantuu!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Naks.:
Mä yritän sada diagnoosia, mut ei suostuta ottaamaan kun THS nii hyvä. Saakeli kun sylettää. Ja olo kuulostaa vastaavalta kun sun. Oo onnekas ku oot sentään saanu lääkityksen, oot mua askelen edellä. Mä alotin oma-aloitteisesti ottamaan vitamiineja lisämunuaisen uupumukseen, koska epäilen sitäkin. Se on helpottanut alakuloisuuteen. Väsymys on kyllä tallella edelleen.
Click to expand...

mikähän vitamiini auttaa siihen alakuloisuuteen? ja häh, miksi ihmeessä eivät suostu ottaa lisää kokeita? :O
 
Muistan ikuisesti sen olon. Olin kuin elämäni ulkopuolella. Olo oli levoton, nukuin huonosti ja olin kamalan väsynyt. Nilkat ja polvet oli kipeät, tukka meni ihan karheeksi ja harmaaksi. Meni melkein vuosi ennen kuin olo alkoi olla normaalk ja ainakin toinen vuosi pelätessä, että se hulluus-olo tulee takaisin. Kamala sairaus, mut nyt jo monta hyvää vuotta. Tsemppiä!
 
Mä oisin voinu nukkua vuorokauden ympäri ja nukuinkin parhaimmillaan varmaan 20-22 tuntia vuorokaudessa. Töissä ollessa unohtelin asioita mitä olin menossa hakemaan ja yhden kerran hain varastosta esitettä 3 kertaa, kun en varastoon päästyä muistanu mitä olin hakemassa. Ja varastoon oli matkaa varmaan 50 metriä. Rytmihäiriöitä oli ja on vieläkin kun oikein on stressaava esim. töissä. Lääkkeet auttoi siihen järjettömään väsymykseen kyllä aika nopeasti. Saamaton oon ilmeisesti ihan luonteen puolesta :D
 
kirjotin tonne vauvakuumepuolelle selviytymistarinani:

Heippa vaan täällä yli vuosi sitten kuumeilin kauan aikaa... Tuloksiakin tuli mutta heikoin seurauksin. Yksi varhainen keskenmeno, ja yksi kohdunulkonen joka sitten leikattiin pois. Aloin kumminkin tuolloin potemaan omituisia oireita ja nyt vasta syy selvisi omituisille oireille ja ne on vaikuttaneet kokoajan siihen ettei ole raskaus onnistunut! Tuolloin kohdun ulkoisen alkuvaiheessa mulla ilmeni painontunnetta päässä ja huimausta, joka jatkunut näihin päiviin saakka. Hartiajumit ja niskajumit on olleet myös jokapäiväisiä "kavereita". Lihassärkyä ja elohiiriä, purulihakset jumissa, väsymystä, turvotuksen tunnetta. Oon ravannu yksityisillä, tk:ssa ja lähetteellä käynyt fysioterapiassa. Mistään ei ole ollut apua, oon syönyt sirdaludejakin vaikka kuinka, kun ensiksi luultiin kaiken johtuvan hartia ja niskajumista.

Yksityinen lääkäri siirti vian korvien väliin ja sanoi kaiken johtuvan ahdistuneisuushäiriöstä. Uskoin tuohon jo itsekin, koska aloin saada kaupoissa ja sosiaalisissa tilanteissa paniikkikohtauksia. Kotipuolessakin jo sanottiin että ei ole mulla kaikki enää kotona...

4päivää sitten viimeksi itkin silmät päästäni ilman syytä, ahdisti, masenti, itketti. Oli tunne että mä tuun hulluksi...

Kävin viikko sitten neuvolalääkärillä ja ajattelin että jos ei nyt onnista, niin ei sitten koskaan. Pelonsekasin tuntein istuin lääkärin edessä ja tilitin kaikki oireeni. Lääkärin suusta kuulin ensimmäistä kertaa, että oireet eivät ole normaaleja todellakaan ja sanoi että kuulostaa KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINNALTA ja siihen saattaa liittyä lisämunuaisen uupumus. Lähdin lääkäristä toiveikkaana koska oli eka kertaa olo että joku kuunteli...

Noh, eilen sitten lääkäri soitti ja sanoi että mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta! Ja mulle tuli ihan sellanen olo että lamppu olis syttynyt päässä ja tajusin että nämä kaikki vaivat oikeasti johtuu siitä! Painokin noussut n. 6kg normaalista ja aineenvaihdunta hidas, mut maha saattaa mennä yhtäkkiä sekasin... ilman syytä. Kurkkukin välillä ollut outo ja nielurisat turvonneet... hormooninäppyjä otsassa ja selässä.
Tuskin maltan odottaa että pääsen taas elämään normaalia elämää ilman näitä vaivoja jotka esti jo kokonaan töissäkin käynnin! Ja että vauvan saamis mahdollisuudet palautuu <3 takana siis 2v yritystä.

Halusin jakaa tämän teille! Et jos on jollakin outoja oireita ja ei vaan yksinkertasesti tärppää... ja tuskailee samojen asioiden kanssa. Tämä vajaatoiminta alkaa salakavalasti ja saattaa kehittyä jopa vuosia! Ja on nykyään yleinen vaiva... Joten suosittelen kaikille kokeissa käyntiä! ja miten outoa on ettei lääkärit ole hoksanneet tätä... mutta samoja oireita voi aiheuttaa lisämunuaisen uupumuskin, siitäkin odotan vielä itsekin diagnoosia...

Mutta tässä oli minun selviytymistarina :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama täällä;29185175:
Mä oisin voinu nukkua vuorokauden ympäri ja nukuinkin parhaimmillaan varmaan 20-22 tuntia vuorokaudessa. Töissä ollessa unohtelin asioita mitä olin menossa hakemaan ja yhden kerran hain varastosta esitettä 3 kertaa, kun en varastoon päästyä muistanu mitä olin hakemassa. Ja varastoon oli matkaa varmaan 50 metriä. Rytmihäiriöitä oli ja on vieläkin kun oikein on stressaava esim. töissä. Lääkkeet auttoi siihen järjettömään väsymykseen kyllä aika nopeasti. Saamaton oon ilmeisesti ihan luonteen puolesta :D
Click to expand...

kuulostaa niin tutulta, tuon takia minut irtisanottiinkin yhdestä työstä... :( siis unohtelun ja hitauden... syyksi sanottiin etteivät halua polttaa mua loppuun ja pomo oli kuulemma jonkin aikaa "korjaillut mun jälkiä" koska unohtelin niin paljon :ashamed: keväällä aukeais vakipaikka sairaalan keittiölle, missä oon tykännyt olla tuuraamassa... haluaisin todellakin olla kevääseen mennessä kunnossa ja hakea sitä paikkaa, koska se sopis mulle muutenkin...
 
7 vuotta vajaatoimintaa takana, järkyttävät oireet jotka ei meinaa helpottaa, arvot sahaa edestaas. 3 lasta saatu tänä aikana, raskaaksi tullut heti eli minulla ei siihen vaikuttanut
 
[QUOTE="vieras";29185264]7 vuotta vajaatoimintaa takana, järkyttävät oireet jotka ei meinaa helpottaa, arvot sahaa edestaas. 3 lasta saatu tänä aikana, raskaaksi tullut heti eli minulla ei siihen vaikuttanut[/QUOTE]

voi ei :( miten selviät töistä ja muusta kodinhoidosta ja lastenhoidosta? mulla tuntuu se olevan nyt siinä pisteessä ettei paljoa kiinnosta stressata... et kodin pidän suht järjestyksessä ja teen mitä jaksan... mut hyvin vähäistä tämä on entiseen terveeseen minään verrattuna
 
Mulla löytyy oireita joka lähtöön, mutta en halua kuulla mitään tuloksia mistään! Oonkohan jotenkin outo otus, kun tuntuu, että kaikilta kavereilta ja näköjään muiltakin (palstan mukaan) otetaan kokeita joka lähtöön, ja juostaan lääkäriltä ja kokeesta toiseen, ja itse en missään nimessä edes suostu lääkäriin!? Mua pelottaa niin perkuleesti kaikki, mitä mun sisällä tapahtuu, enkä halua edes tietää..Kait ne selviää sitten ruumiinavauksessa viimistään..
 
suht hyvin. mies tekee paljon kotitöitä. en mitenkään jaksaisi jos ne kaikki minulle jäisi töiden jälkeen. meillä myös isompia lapsia. nämä 3 tullut sinä aikana kun sairaus on ollut.. välillä paremmin välillä tuntuu ettei mitään jaksa, mikään ei kiinnosta..
 
Ja kuukautiset mulla oli ihan sekasin loppuvaiheessa. Ensin niitä ei useampaan kuukauteen ollu lainkaan ja sitten kun tuli, kesti 3 viikkoa. Ja ei ollu mitään tiputtelua vaan sai olla tampooni ja side.

Henki ei meinannu kulkea, kun kilpirauhanen oli tullu niin isoksi, lääkäri meinas, että oli lähellä kananmunan kokoa. Ja mä luulin, että on vaan huono kunto, kun ei saa hengitettyä. Paino ei oo lääkityksestä huolimatta laskenut, mutta toisaalta, en oo elämäntapamuutostakaan tehnyt vaan oon laiskapaskaherkuttelija.

Lasta yritettiin 4 vuotta. Tiedä sitten johtuiko huonosta tuurista vai vajaatoiminnasta, että ei onnistunu aiemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja --*:
Mulla on selvät kilpparioireet, mutta kun labrat "tarpeeksi hyviä". Tuskastuttavaa.
Click to expand...

jep :/ mulla paheni oireet heinäkuussa, mutta joku kilppariarvo oli tuolloin vielä ihan normilukemissa. Oireita oli jo ilmennyt vuosi siitä taaksepäin... Jännä kun nyt tämä lääkäri tajusi alkaa ynnäämään mun oireita ja entisiä labrakokeita keskenään. kuulemma joku kalsium-arvo ollut jo tuolloin heinäkuussa normaalia korkeampi mutta ei hälyyttävän. Mutta sanoi tuonkin viittaavan jo lisämunuaisten uupumukseen tai muuten munuaisiin liittyvää, kun tuohon lisätään vielä se että mulla on ollut paljon normaalia enemmän elohiiriä sen heinäkuun jälkeen... Että mä luulen että tässä on muutakin kuin tuo kilppari tai sitten tämä on jo niin päässy valloilleen että tulee oidoimmatkin oireet.
 
voi huoh, taitaa ollakin aika kelju sairaus vaikka luulisi hoituvan helpolla :/ ja kun tästä kuulee niin vähän puhuttavan... itellä oikeastaan nyt noussut mieleen yks ihminen, jonka turvonneita jalkoja mä kauhistelin kesällä, tyyppi valitti huonoa hämäränäköä, ohuita hiuksia, nukkui hyvin kellon ympäryksen ja sillä oli aina mustat silmänaluset ja huono kaukonäkökin. Ja ilmeni ihme ihottumaa... :/
 
Mä oon kärsinyt sairaudesta n. 20 vuotta, olen nyt 39-vuotias. Tiivistelmänä pitkästä kokemuksestani voin sanoa, että ihminen itse tietää parhaiten omat olonsa ja omiin tuntemuksiin pitää luottaa. Vaikka arvot olisivat normirajoissa ja sitä ja tätä, ei se merkitse mitään. Viisaimmat lääkärit ja sisätautien erikoislääkärit jo ymmärtävät tämän asian. Itselleni normi TSH:n yläraja merkitsisi käytännössä pystyynkuolemista... "The night of the walking dead" olisi silloin mun elämää.
Luottakaa tuntemuksiinne ja vaatikaa hyvää hoitoa. Joskus 100 eur specialistilla on paras ratkaisu ongelmiin... Ja... Myös muita lääkkeitä löytyy kuin Thyroxin. Mutta, niistä tietävät soecialistit ja yleensä niihin sopeutetaan myös pikku hiljaa. Tsemppiä, tämän sairauden kanssa voi elää normaalia elämää, mutta se edellyttää itsensä kuuntelemista. Ja uskomista.
 
Minkälaisilla normaalin rajoissa olevilla arvoilla sen lääkityksen voi kokeeksi saada? Mulla ollut vajisoireita jo pari vuotta eikä lääkärin mukaan ole mitään mahdollisuutta saada edes kokeeksi lääkitystä "ei missään tapauksessa". Käski liikkua enemmän, ja kuulema painonpudotus auttaa kaikkiin vaivoihin. Mulla nyt 20 kg painonpudotusta takana (ja lisää luvassa) mutta ei kuulema riitä alkuunkaan... olen 165 cm ja 95 kg nyt.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa