Rasittaa yli kaiken tämä nykyajan kilpailuyhteiskunta, joka on nyt siis siirtynyt myös lapsiperheisiin. Tahtoisinpa vaan kysyä, mitähän liikkuu mokomien vanhempien korvien välissä, jotka joka väliin kehuvat oman lapsensa erinomaisuutta ja ihmettelevät, että "eikö teillä vieläkään tehdä sitä tai tätä?" Osasyy on varmasti myös neuvolatoiminnassa, jossa nykyään korostetaan käyriä ja keskiarvoja; kaikkien pitäisi kehittyä samalla kaavalla. Eihän tässä kohta poloiset vanhemmat osaa nauttia lapsistaan, kun koko ajan pitää vain keskittyä siihen mitä lapsi osaa tai ei osaa. Jäi meiltä vauvauintiharrastuskin, kun ei enää jaksanut mennä kuuntelemaan sitä akkalaumaa. Ihme jotain pätemisen tarvettakohan lienee...