Hei,Olemme avoliitossa ja lapsemme on 1v yhteishuoltajuus,asumme minun omistusasunnossani.
Meillä on ollut ristiriitoja jo odotusaikana, mutta pahenivat synnytyksen jälkeen. Eikä ole vieläkään ratkenneet vaan pahentuneet.
Olemme yrittäneet keskustella,mutta kommunikointi ei onnistu. Välimme ovat tulehtuneet pahoin,emme ole mistään samaa mieltä.
Lastamme rakastamme kummatkin.
Isyystunnustusta ja huoltajuusasioita hoidettaessa minut ympäri puhuttiin allekirjoittamaan yhteishuoltajuus vaikka ilmaisin ykinhuoltajuudesta. Siitä ei kyseinen sosunhenkilö sitten jutellut ollenkaan vaikka yritin palata yksinhuoltajuuteen.
No huomasin ulosmentäessä, että olin allekirjoittanut paperin jota en halunut.
Mies lähti töihin ja itse jäin seisomaan ja halusin palata takaisin repimään paperin,mutta en mennyt koska ajattelin ettei sitä voida perua.
Mainitsin siitä jälkikäteen neuvolan henkilökunnalle,perhetyöntekijälle miten minulle oltiin tehty. Kukaan ei maininnut, että olisin voinut mennä takaisin ja perua paperin.Sain jälkikäteen kuulla, että se oilis ollut mahdollista(vuosi tämän jälkeen).
Seuraavana päivänä meillä riideltiin,mies uhkasi viedä lapsen minulta. Sanoi että "Mitäs siinä itket kun on paskat housuissa " :kieh:
En uskonut korviani mitä mies sanoi,olin lyöty. Siinä riideltiin todenteolla sanallisesti,aivan hirveetä aikaa.
On jäänyt takaraivon kummittelemaan.
Joka kerta kun riidellään niin mies tekee minusta mustaa listaa,ja uhkaa että hän ja tyttö muuttaa.
Olen yrittänyt selvitellä riitojen syitä perhetyöntekijän avustuksella, neuvolahenkilökunnan kanssa,kriisipalvelut ym.
Nyt olen lopen uupunut yrittämään enään mitään.
Huhtikuusta asti olen pyytänyt miestä hankkimaan oman asunnon, että tilanne rauhoittuisi. Hän ajattelee että uhoon, eikä ymärrä ettemme sovi yhteisen katon alle. Olen selvittänyt että haluan rauhoittaa tytön elämän ja omani. Mutta ei mene kovaan puuhun viesti. :/
Nyt mittani tuli täyteen viimeinen pisara,otin yhteyttä oikeusaputoimistoon ja lastensuojeluun, kerroin jälleen mikä on tilanne :/ .
Saimme ajan oikeusapuun ma jossa kuullemma kerrotaan vaihtoehdot,ei päätöksiä?
Haluan purkaa yhteishuoltajuuden, koska eräs tekee kiusaa viimeiseen hengenvetoon asti. Tiedän että purku on todella vaikea.
Hän ei muuta vaikka olen pyytänyt.
Miten yhteisasuminen on mahdollista kun tilanne on pahasti kriisissä ja vasta syyskuussa saatiin aika lastensuojeluun sopimaan tapaamisista ym.
Mies oli soittanut lastensuojeluun ja mustamaalannut minut kun meillä oli riita Itäkeskuksessa. Olen heitellyt tavaroita,huutanut,ym. Joka nyt ei ole totta tavaroiden heittelyt.
En voi muuta sanoa ettei tämä ole tervettä,pelkään silti että hän osaa esiintyä uskottavasti. Eikä minua kuunnela ja uskota :'( :'(
Hän on soitellut jopa parhaalle ystävälleni ja yritti samaa temppua.
Nyt hän on viikonlopun matkoilla ja saamme olla rauhassa :attn: lapsen kanssa.
Mies soittelee ja yrittää pehmittää minua keroo kuinka rakastaa ym kivaa.
Olen peloissani, että menetän lapseni tuolle miehelle.
T.odotin lastani niin monta vuotta
Voin todella honosti henkisesti :x :x ,en enään edes syö.
Toivon että asiat olisivat menneet rauhallisesti sovinnolla ja sopimalla.Hän ei vaan ymmärrä sitä. :ashamed:
Meillä on ollut ristiriitoja jo odotusaikana, mutta pahenivat synnytyksen jälkeen. Eikä ole vieläkään ratkenneet vaan pahentuneet.
Olemme yrittäneet keskustella,mutta kommunikointi ei onnistu. Välimme ovat tulehtuneet pahoin,emme ole mistään samaa mieltä.
Lastamme rakastamme kummatkin.
Isyystunnustusta ja huoltajuusasioita hoidettaessa minut ympäri puhuttiin allekirjoittamaan yhteishuoltajuus vaikka ilmaisin ykinhuoltajuudesta. Siitä ei kyseinen sosunhenkilö sitten jutellut ollenkaan vaikka yritin palata yksinhuoltajuuteen.
No huomasin ulosmentäessä, että olin allekirjoittanut paperin jota en halunut.
Mies lähti töihin ja itse jäin seisomaan ja halusin palata takaisin repimään paperin,mutta en mennyt koska ajattelin ettei sitä voida perua.
Mainitsin siitä jälkikäteen neuvolan henkilökunnalle,perhetyöntekijälle miten minulle oltiin tehty. Kukaan ei maininnut, että olisin voinut mennä takaisin ja perua paperin.Sain jälkikäteen kuulla, että se oilis ollut mahdollista(vuosi tämän jälkeen).
Seuraavana päivänä meillä riideltiin,mies uhkasi viedä lapsen minulta. Sanoi että "Mitäs siinä itket kun on paskat housuissa " :kieh:
En uskonut korviani mitä mies sanoi,olin lyöty. Siinä riideltiin todenteolla sanallisesti,aivan hirveetä aikaa.
On jäänyt takaraivon kummittelemaan.
Joka kerta kun riidellään niin mies tekee minusta mustaa listaa,ja uhkaa että hän ja tyttö muuttaa.
Olen yrittänyt selvitellä riitojen syitä perhetyöntekijän avustuksella, neuvolahenkilökunnan kanssa,kriisipalvelut ym.
Nyt olen lopen uupunut yrittämään enään mitään.
Huhtikuusta asti olen pyytänyt miestä hankkimaan oman asunnon, että tilanne rauhoittuisi. Hän ajattelee että uhoon, eikä ymärrä ettemme sovi yhteisen katon alle. Olen selvittänyt että haluan rauhoittaa tytön elämän ja omani. Mutta ei mene kovaan puuhun viesti. :/
Nyt mittani tuli täyteen viimeinen pisara,otin yhteyttä oikeusaputoimistoon ja lastensuojeluun, kerroin jälleen mikä on tilanne :/ .
Saimme ajan oikeusapuun ma jossa kuullemma kerrotaan vaihtoehdot,ei päätöksiä?
Haluan purkaa yhteishuoltajuuden, koska eräs tekee kiusaa viimeiseen hengenvetoon asti. Tiedän että purku on todella vaikea.
Hän ei muuta vaikka olen pyytänyt.
Miten yhteisasuminen on mahdollista kun tilanne on pahasti kriisissä ja vasta syyskuussa saatiin aika lastensuojeluun sopimaan tapaamisista ym.
Mies oli soittanut lastensuojeluun ja mustamaalannut minut kun meillä oli riita Itäkeskuksessa. Olen heitellyt tavaroita,huutanut,ym. Joka nyt ei ole totta tavaroiden heittelyt.
En voi muuta sanoa ettei tämä ole tervettä,pelkään silti että hän osaa esiintyä uskottavasti. Eikä minua kuunnela ja uskota :'( :'(
Hän on soitellut jopa parhaalle ystävälleni ja yritti samaa temppua.
Nyt hän on viikonlopun matkoilla ja saamme olla rauhassa :attn: lapsen kanssa.
Mies soittelee ja yrittää pehmittää minua keroo kuinka rakastaa ym kivaa.
Olen peloissani, että menetän lapseni tuolle miehelle.
T.odotin lastani niin monta vuotta
Voin todella honosti henkisesti :x :x ,en enään edes syö.
Toivon että asiat olisivat menneet rauhallisesti sovinnolla ja sopimalla.Hän ei vaan ymmärrä sitä. :ashamed: