Kiintymysvanhemmat, kommentteja! :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mäkin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mäkin

Vieras
Kiintymyshömelöt
22.5.2012 7:44 | 24 |

Virpi Salmi

Viime viikkoina on taivasteltu joko sitä, että amerikkalaisen Time-lehden kannessa äiti imettää kolmevuotiasta poikaansa tai sitä, että mitä taivasteltavaa kolmevuotiaan imettämisessä on.

Imettäminen itsessään on vain yksi ase vanhempien välisessä sodassa, jota on käyty 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Se on toki huomionarvoinen ja tehokas kaksipiippuinen tykki, jolla saa vastapuolen aina vähäksi aikaa kakomaan. Sen merkitys lastenhoidossa on vähäinen, mutta sen älämölöarvoa ei voi väheksyä.

Vanhemmuuden rajalinjat ovat 2000-luvulla muodostuneet sellaisiksi, että on niin sanottuja tavallisia vanhempia ja heidän vastapuolellaan on "kiintymysvanhemmiksi" itsensä nimenneitä aikuisia.

Kiintymysvanhemmat tietysti paitsi haluavat osoittaa termillä rakastavansa lapsiaan enemmän kuin tavalliset vanhemmat, myös epäsuorasti kertovat, että vanhemmiksi tultuaan he eivät enää koskaan voi keskittyä mihinkään muuhun kuin lapsiinsa.

Jos olisin työnantaja, en tiedustelisi nuorehkolta naiselta, aikooko hän hankkiutua raskaaksi, vaan aikooko hän ruveta kiintymysvanhemmaksi.

Useille kiintymysvanhemmille työssäkäyminen on mahdotonta, koska vanhemman on hievahtamatta tarkkailtava lastaan, jos lapselle tulee yhtäkkiä jokin tarve.

Ennen vanhaan ripeä tarpeisiin vastaaminen koski vauvaikäisiä, mutta kiintymysvanhemman elämäntehtävä on tyydyttää lastaan niin kauan, kunnes lapsi kyllästyy tissiä tuputtavaan mummoikäiseen äitiinsä tai lähtee kotoaan siviilipalvelukseen.

Lapsen tarve on täytettävä välittömästi, ihokontaktissa, kotona, koska lapsen psyyke ei kestä muita lapsia, muita aikuisia, uutta miljöötä, ääniä, kuvia ja valoja.

Lapsen psyyken tutkiminen on tieteelle vaikeaa, mutta kiintymysvanhemman intuitiosarvet kyllä kertovat totuuden.

Hän on ikään kuin lähempänä luontoa ja kaikkia muodikkaita alkuperäisasioita kuin tavallinen vanhempi.

Yhteiskunta eli muut ihmiset ja heidän toimintansa ovat kiintymysvanhemmuudelle suurin mörkö.

Yhteiskunta vaatii ihmisiä aktiivisiksi jäsenikseen, haluaa työssäkävijöitä, veroja ja sosiaalista kanssakäymistä.

Kiintymysvanhemmuus sen sijaan perustuu äärimmäiseen yksilönpalvontaan, jossa ihmisen ei tarvitse ottaa huomioon mitään muuta kuin omat jälkeläisensä, jotka kasvatetaan universumin keskipisteessä. Yhteiskunnan raha kyllä kelpaa.

Jollakin mystisellä logiikalla tällä tavalla kasvatetuista lapsista tulee hienompia ihmisiä kuin niistä, joille ei valehdella vuosikausia, että sinä, mussukkaiseni, olet maailman kuningas, joka saat nukkua, syödä ja valvoa ihan miten ja missä tahdissa haluat eikä sinun koskaan tarvitse mennä päiväkotiin tai töihin sopeutumaan muihin ihmisiin.

Suurinta valhetta kiintymysvanhemmat kertovat tietysti itselleen siitä, että he olisivat parempia vanhempia kuin ne, jotka tekevät toisin.

Kiintymysvanhemmuus on kuin satu joulupukista. Pukin hyvät ja anteliaat teot lapsia kohtaan ovat legendaarisia, mutta oikeassa elämässä se on vain rumiin muovirilleihin ja tekopartaan pukeutunut tavallinen ihminen.


Kiintymyshömelöt - Virpi Salmen kolumnit - Elämä - HS.fi


Olen kyllä niin samaa mieltä! :)
 
Mä oon jossain määrin kiintymysvanhemmuushenkinen, mutta todellakin, ne fanaattisimmat kiintymysvannhemmat ovat juurikin tuollaisia. Mielestäni erittäin kuvaava ja hyvä kirjoitus kyseisen lastenkasvatustavan ääri-ilmiöstä.
 
Fanaatikot ärsyttävät aina, ihan sama mikä heillä on aatteena mutta vielä pahempia ovat ihmiset jotka arvostelevat asioita joihin eivät viitsi edes kunnolla tutustua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mäkin;26312260:
Kiintymysvanhemmat tietysti paitsi haluavat osoittaa termillä rakastavansa lapsiaan enemmän kuin tavalliset vanhemmat, myös epäsuorasti kertovat, että vanhemmiksi tultuaan he eivät enää koskaan voi keskittyä mihinkään muuhun kuin lapsiinsa.

Ennen vanhaan ripeä tarpeisiin vastaaminen koski vauvaikäisiä, mutta kiintymysvanhemman elämäntehtävä on tyydyttää lastaan niin kauan, kunnes lapsi kyllästyy tissiä tuputtavaan mummoikäiseen äitiinsä tai lähtee kotoaan siviilipalvelukseen.

Lapsen tarve on täytettävä välittömästi, ihokontaktissa, kotona, koska lapsen psyyke ei kestä muita lapsia, muita aikuisia, uutta miljöötä, ääniä, kuvia ja valoja.

Kiintymysvanhemmuus sen sijaan perustuu äärimmäiseen yksilönpalvontaan, jossa ihmisen ei tarvitse ottaa huomioon mitään muuta kuin omat jälkeläisensä, jotka kasvatetaan universumin keskipisteessä. Yhteiskunnan raha kyllä kelpaa.


Etenkin näistä kohdista huomaa, että Virpi Salmi ei tiedä mitä kiintymysvanhemmuus on! :) Kun lapsi on kaiken keskellä, muttei sen keskipisteenä, niin muodostuu hänelle yhteisöllisempi identiteetti. Monet AP vanhemmat nimenomaan karsastavat ajatusta siitä, että vauva olisi hoitotoimenpiteiden kohde jota suojellaan muulta maailmalta neljän seinän sisällä.

Vanhemuudessa on tärkeää, ettei vanhempi täytä tarpeitaan lapselle. Aikuisen kuuluu saada elämään sisältöä ja tarpeensa tyydytettyä ihan muuta kautta. Pelkkä lastenhoito ei riitä kellekään normaaliälyiselle aikuiselle naiselle. Kiintymysvanhemmuudessa lapsenhoidollisista toimenpiteistä tulee siinä sivussa tehtäviä; ei tarvitse keskeyttää sitä mitä on tekemässä koska lapsella on nälkä tai koska hän tarvitsee unta. Tissi suuhun, lapsi kantoliinaan ja puuhat jatkuvat, ei tarvitse mennä mihinkään nukuttamaan lasta.

Lapsi kulkee mukana, jopa töissä. Jos lasta ei voi ottaa mukaan töihin, niin voi etsiä sellaisen hoitomuodon ja -paikan joka vastaa eniten lapsen sisäsyntyisiä tarpeita. Meille tämmöinen paikka on yksityinen, kannatusyhdistyksen pyörittämä ryhmis. Aikuis-lapsisuhde on hyvä, hoidossa ei ole vauvoja, ikäskaala on kuitenkin laaja, lapset viettävät paljon aikaa ulkona vapaissa leikeissä... Ja minä pystyn opiskelemaan ja käymään töissä. Jenkeissä jopa muutaman kuukauden ikäisten vauvojen äidit palaavat töihin ja kutsuvat itseään kiintymysvanhemmiksi - lapselle on esimerkiksi palkattu hoitaja, joka kantaa lasta liinassa. Lasta ruokitaan äidinmaidolla, esim osittain pullosta ja lounastauolla hoitaja tuo lapsen äidin työpaikalle syötölle. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin imetys jatkuu normaalisti.

Kiintymysvanhemmuus ei ole lapsen palvontaa - sellainen ei vastaa lainkaan lapsen tarpeita. Lapsi haluaa olla lapsi, seurata vanhempiaan, totella heitä ja tulla osaksi heidän yhteisöään. Virpi Salmen kuvailemia vanhempia varmasti on olemassa, mutta se ei välttämättä liity kiintymysvanhemmuuteen. On myös korvikkeella ruokkivia, lasta pinnasängyssä nukuttavia, unikouluttavia ja rankaisevia vanhempia jotka hemmottelevat lapsiaan liikaa ja uppoutuvat aivan liikaa rooleihinsa äiteinä ja iseinä.
 

Yhteistyössä