kiinnostus raskauteen hiipunut kokonaan

eli raskaana olen..nyt oon huomannu että alkanu inhoon ja etomaan koko raskaus..ei musta tähän ole.
parempi antaa adoptioon lapsi

 

Nuo tunteet ovat aivan normaaleita raskausaikana !

 

kyllähän siinä raskauden alussa tulee vaikka minkälaisia pelkoja yms tunnemyräköitä, uskoisin että tuokin vaihe menee kohta ohitse. onhan se suuri elämänmuutos kuitenkin.

 

Heip.
Aika alussahan sulla raskaus on. Onko monesko tulossa? Sulla saattaa ehtiä mieli muuttua vielä useaankin kertaan raskauden, synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen ajan aikana...mutta kannattaa hakea apua ja tietoa jos tämä ajatus vahvistuu nyt tästä eteenpäin ja olet tosissasi adoption suhteen - ei se ole helppoa sekään. Tsemppiä!

 

ihan normaaleja tuntemuksia. minäkin olin odottanut plussaa kauan, ja ensimmäinen tunne olikin plussan jälkeen järkytys. sitten se vaihtui onneksi ja kohta epäuskoksi. viikkojen myötä (lisänä runsas pahoinvointi) katumukseski. olisin halunnut jo luovuttaa. kun pahoinvointi hellitti rv 14 jälkeen), muuttui mieli taas positiiviseksi ja onnelliseksi.
eli normaalia sanon minä.

 

Eihän siitä lapsesta tartte luopua kun on kiinnostus raskauteen hiipunut.
tuskin sentään tulevaan lapseen.

Ja joo.. eiköhän jokainen jossain vaiheessa toivoisi ettei olisi raskaana, varsinkin jos on vähän huono-olo. Kaikkihan ei sitä myönnä..

 

kolmas tulossa joten ei yhtäkkinen tunne tämä..lisätään vielä 2 synnytyksen jälkeistä masennusta niinavot ( juu pillereitä söin ja näin kävi..oisin halunnu abortin mutta mies tahto pitää

 

No, ei sitten muutakuin pohtimaan miehen kanssa pidättekö lapsen vai annatteko adoptioon.
Mieti tosissasi ja kaikilta kanteilta, päätös kannattaa tehdä ennenkuin raskaus alkaa näkymään.

 

kolmas tulossa joten ei yhtäkkinen tunne tämä..lisätään vielä 2 synnytyksen jälkeistä masennusta niinavot ( juu pillereitä söin ja näin kävi..oisin halunnu abortin mutta mies tahto pitää

Kuulostaa vähän siltä, että sinulla on raskaudenaikainen masennut, siittä on hyvä kertoa neuvolassa niin saat apua ajoissa, sillä se johtaa usein tuohon synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

 

kurja tilanne .. mutta mä luulen että asiat järjestyy kun raskaus etenee ja pääset puhumaan tuosta tunteesta,kukaan ei neuvolassakaan tuomitse kun puhut asioista

 

Okei. Tiedät siis tunteneesi näin aikaisemminkin - nyt sit ajoissa - ELI HETI?! Liikkeelle apua pyytämään - noi ajatuksethan on siis isossa osin sun sairaustesi (masennus) aikaansaamaa pahoinvointia. Puhu miehelles ja neuvolaan nyt vähintään! Tsemppiä!