Sensuuri=moderointi Orwell uuskielellä on yritys kaventaa sananvapautta.
Hallinto antaa epämääräisiä käsitteitä, esim. vihapuhe, maalittaminen, sananvastuu ym. jotka ovat riittävän epämääräisiä ja antavat mahdollisuuden tulkinnalle.
Mennessään hierarkiassa alaspäin ja muutamia näytösoikeudenkäyntejä myöhemmin, media alkaa tulkitsemaan hallinnon ohjeita, antaa omat ohjeensa median moderoijille=sensoristeille ja mitä alemmas hierarkiassa mennään, sitä voimakkaammin sananvapautta rajoitetaan.
Median omistajat välttääkseen sanktioita ja se pahnanpohjimmainen moderoija=sensoristi säilyttääkseen työpaikkansa ja sensuroi varmuuden vuoksi kaikki mielipiteet ja kritiikin joka kohdistuu hallintoon tai median omistajiin ja toimittajiin.
Sananvapauden rajoittamistoimenpiteet ovat saavuttaneet siinä vaiheessa tarkoituksensa kun kansalaiset alkavat harrastaa itsekritiikkiä ja miettiä uskaltaisiko tällaisen mielipiteen esittää ja menisikö se sensuurista läpi.
Diktatuureissa sananvapautta rajoitetaan näkyvämmin, eli sanomalla vääriä asioita, saattaa joutua vuosikausiksi vankeuteen, mutta demokratiassa sananvapauden kaventaminen toimii hienovaraisemmin ja vääristä mielipiteitä annetaan ainakin toistaiseksi vain sakkotuomiota ja kansalaisia canseloidaan, irtisanotaan työpaikoistaan tai lopetetaan esim. liikesuhteita.
Lopputulos on kuitenkin sama.
Kun kansalaiset saadaan ns. varpailleen sensuroimalla mielivaltaisesti normaalisti puhekielessä käytettyjä sanoja, asettamalla kansalaisia eriarvoiseen asemaan koulutuksen ja kasvatuksensa perusteella, kykyä esittää asiansa ns. poliitisesti korrektilla tavalla, saadaan samassa yhteydessä jaettua kansaa eripuraisiin leireihin taistelemaan keskenään saako n..... sanoa n.......... v......v..........vai mikä sana tänään on kiellettyjen listalla.
Yhdellä suurimmalla keskustelupalstalla sana Oulu oli sensuroijien listalla vuoden 2015 invaasion jälkimainingeissa.
Sananvapauden saa helposti poistettua, mutta sitä on äärettömän vaikeaa saada takaisin.