T
t.äiti.
Vieras
Tästä ei varmaan saisi edes puhua ääneen. Olen onnellisesti naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Mutta olen vahingossa ihastunut työkaveriini. Se on sellainen viaton ihastuminen siinä mielessä, että mielestäni tuo mies on vaan niin komea, kaikinpuolin miehekäs ja vieläpä luotettava sekä mukava. En ole rakastunut, vaan koen hänet lähinnä fyysisesti puoleensavetäväksi.
Miksi ihastuin? Tahattomasti. En tiedä. Avioliittoni on onnellinen, mutta kieltämättä tylsä. Ei treffejä, uusia tuttavuuksia, ei omaa aikaa - samaa arkista puurtamista vaan päivästä päivään. Mitään aikomusta viedä tätä ihastusta eteenpäin ei kuitenkaan ole, koska se loukkaisi perhettäni niin valtavasti.
Onko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta? Kuuluvatko tällaiset ihastumiset vaan elämään? Komeita, mukavia ja ihania miehiä on niin paljon, että kai monet kokevat joskus tällaisia tunteita? Ja sitten vaan jatkavat elämää.
Suurin ongelma on se, että pelkään että ihastumiseni paistaa lävitseni töissä. En kykene olemaan lainkaan oma lupsakka itseni, vaan kakistelen vaan sanoja hänen läheisyydessään ja hänet nähdessäni en näe työkaveria vaan MIEHEN.
Miksi ihastuin? Tahattomasti. En tiedä. Avioliittoni on onnellinen, mutta kieltämättä tylsä. Ei treffejä, uusia tuttavuuksia, ei omaa aikaa - samaa arkista puurtamista vaan päivästä päivään. Mitään aikomusta viedä tätä ihastusta eteenpäin ei kuitenkaan ole, koska se loukkaisi perhettäni niin valtavasti.
Onko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta? Kuuluvatko tällaiset ihastumiset vaan elämään? Komeita, mukavia ja ihania miehiä on niin paljon, että kai monet kokevat joskus tällaisia tunteita? Ja sitten vaan jatkavat elämää.
Suurin ongelma on se, että pelkään että ihastumiseni paistaa lävitseni töissä. En kykene olemaan lainkaan oma lupsakka itseni, vaan kakistelen vaan sanoja hänen läheisyydessään ja hänet nähdessäni en näe työkaveria vaan MIEHEN.