Kiehuu........

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NeitiNasu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

NeitiNasu

Aktiivinen jäsen
01.04.2004
15 255
0
36
Kun on tottunut siihen että tuo neiti on ollut suht säyseä tapaus aina, tietysti sillä on omia kotkotuksiaan ollut mutta yleisesti ottaen meillä on nukuttu aina yöt, herätty hyvillä mielin aamulla ja opittu talon tavoille niin nyt tuntuu tää tilanne vielä pahemmalta varmaan mitä tosissaan on...


Aamulla heti, hirveän itkun ja huudon kanssa sängystä ylös, haahuilee (kuuluko tää ikään, muilla samaa??): siis jos pitäisi vaikka etsiä jotain tai tehdä jotain siihen tekemiseen/hakemiseen menee vähintään puoli tuntia kun kävellään niin vvveeeeeeerrrrrrrkkkaiiiiiiiiiisesti ja laahustetaan ja mietitään ja puhutaan samalla päivän säästä itsekseen, ei kerrasta pysty päättämään mitään (unilelun valinta, tunnin homma joka ilta jonka takia mä päätin että unilelu tästä eteenpäin valitaan vain su iltana ja kerralla viikoksi, koska muuten meillä menee joka ilta aikaa rutosti ja hermot molemmilta). Ihme hermokohtausraivareita: eilen oli ostanut itselle pillimehun, mutta omien sanojensa mukaan retkeä varten ja kun retkelle ei lähdetty (sellaisesta ei ollut ollut mitään puhutte, oli neitin oma juttu vaan) huusi ja itki niin kuin jonkun 1 veen voi kuvitella tekevän.

Mä oon ihan valmis johonkin hoitolaitokseen vaikka kuukaudeksi näin alkuun. \|O
 
Mie luulen, että se siun 5-vuotiaasi on vähän mustankipeä... Uusi vauva talossa jne.
Kaipaa huomiota, just tuo retkellelähtö... mennään, ja ollaan niinkun ennen vauvaakin ja esim. tuo unilelun pohtiminen, kun joku miun kanssa sitä "parasta" unilelua etsii, niin se aika on mun ja vanheman aikaa

Mie kyllä luulen, että se siitä aikaamyöden tasoittuu. Muistatte vaan antaa aikaa tytöllekin, ja ottaa tyttöä mukaan vauvatouhuihin. Mutta siis ensiarvoisen tärkeää on tehdä myös "isojen lasten juttuja" ilman vauvaa. :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 08:32 Aurinkokunta kirjoitti:
Mie luulen, että se siun 5-vuotiaasi on vähän mustankipeä... Uusi vauva talossa jne.
Kaipaa huomiota, just tuo retkellelähtö... mennään, ja ollaan niinkun ennen vauvaakin ja esim. tuo unilelun pohtiminen, kun joku miun kanssa sitä "parasta" unilelua etsii, niin se aika on mun ja vanheman aikaa

Mie kyllä luulen, että se siitä aikaamyöden tasoittuu. Muistatte vaan antaa aikaa tytöllekin, ja ottaa tyttöä mukaan vauvatouhuihin. Mutta siis ensiarvoisen tärkeää on tehdä myös "isojen lasten juttuja" ilman vauvaa. :)


Jep, mä lupasin sille retken huomenna, iskä jää kotiin babyn kanssa. Vaikka juuri nyt mä olen niin totaallisen väsynyt sen oikkuiluihin ettei kyllä piiruakaan retkeily kiinnostaisi, mutta kokoan itseni..
 
mun serkku laittoi just tossa tilanteessa isomman päiväkotiin niin se kyl rauhoitti tilanteen. kun isompi oli niin järkyn mustis vauvalle et ei siit yhteiselosta mtn tullut. oisko tossa teille ratkasu?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 08:35 NeitiNasu kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 08:32 Aurinkokunta kirjoitti:
Jep, mä lupasin sille retken huomenna, iskä jää kotiin babyn kanssa. Vaikka juuri nyt mä olen niin totaallisen väsynyt sen oikkuiluihin ettei kyllä piiruakaan retkeily kiinnostaisi, mutta kokoan itseni..

:hug:
Usako pois, vaikka nyt väsyttää, niin se retki varmasti piristää sinua itseäsikin. Mie luulen, että tytöllä on nyt "huoli" siitä, että huomioidaanko häntä, ja rakastetaanko häntä yhtäpaljon kun ennenkin... kun vauva kuitenkin aina väistämättä vie huomiota aika paljon, vaikka ois kuinka kiltti vauva talossa.
5-vuotias ei vaan oikein osaa asioista välttämättä suortaan kertoa... ja oireilee sit kukin tavallaan, uhmalla, kiukulla tai toiset sulkeutuu itseensä ja vieroksuttaa itseään perheestä. Ei tokikaan kaikki, mutta siis toisinaan niin voi käydä, mikäli lapsi yhtään tuntee oloaan "uhatuksi".
5-vuotinen kuitemkin on sen verran iso, että on ymmärtänyt jo ainoan lapsen etunsa, mutta kuitenkin niin pieni, ettei ymmärrä vielä, ettei sen tarvitse olla mikään uhka silti.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 08:28 NeitiNasu kirjoitti:
Sanokaa nyt ett muillakin, vai onko mun 5 vuotiaani jotenkin epänormaali? :ashamed:

No mähän odotinkin että mainitset iäksi juurikin tuon 5v. :whistle: (been there done that...)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 08:39 vieras kirjoitti:
mun serkku laittoi just tossa tilanteessa isomman päiväkotiin niin se kyl rauhoitti tilanteen. kun isompi oli niin järkyn mustis vauvalle et ei siit yhteiselosta mtn tullut. oisko tossa teille ratkasu?

Neiti on päikyssä, hoitopäiviä kolme viikossa. On ollut 3 vuotiaasta asti, joten en raaskinnut poiskaan sitä sieltä ottaa kun kaverinsa ja kaikki on siellä, tykkää käydä leikkimässä. Tosin nyt jää kesälomille, tänään on viimenen hoitopäivä ja syksyllä vasta takaisin... mitenköhän meidän käy? :ashamed:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 08:41 Piipi kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 08:28 NeitiNasu kirjoitti:
Sanokaa nyt ett muillakin, vai onko mun 5 vuotiaani jotenkin epänormaali? :ashamed:

No mähän odotinkin että mainitset iäksi juurikin tuon 5v. :whistle: (been there done that...)


Kiitos. :D

Melko helpottavaa, eli siis joskus tilanteella on tapana ollut muuttua? :D
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 08:44 NeitiNasu kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 08:41 Piipi kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 08:28 NeitiNasu kirjoitti:
Sanokaa nyt ett muillakin, vai onko mun 5 vuotiaani jotenkin epänormaali? :ashamed:

No mähän odotinkin että mainitset iäksi juurikin tuon 5v. :whistle: (been there done that...)


Kiitos. :D

Melko helpottavaa, eli siis joskus tilanteella on tapana ollut muuttua? :D

joo mä odotan mielenkiinnolla kun meilläkin alkaa lasten kesäloma ensviikon jälkeen, ja 5 viikkoo niidne pitäis selvitä täällä isin hoivissa päivät :saint: Mutta on toki meilläkin jo pahin helpottanut, viime talvi oli aika itkuista. Mutta sitten mä aloin antamaan tytylle vähän omia vastuualueita silloin tällöin ja tein sille leikit mun leikkuupöydän alle, saa leikellä saksilla kankaita jne. nyt alkaa helpottamaan. ( paitsi se haaveilu ja hitaus...)
 
meillä herra lähes 5vee (syssyllä si virallisesti) kiehuttaa äidin sappea oikein huolella välillä. Osaa olla todella avulias ja muutenki ihana tapaus mutta kun sattuu se toinen puoli tulee esii niin mitää ei uskalleta tehdä ilman äitiä. ei päästä sohvalle ei jaksa kävellä ruokapöytää ei saada kenkiä jalkaan ei uskalleta mennä pomppii pomppulinnaan(oli eräillä synttäreillä) ilman äitiä....jne jne...

alkaa jo pikkuhiljaa ottaa kupoliin mutta josko tämä ois joku ohi menevä vaihe joku eroahistus ettei vaan äiti jätä. pallokouluun oli menossa niiin innolla mutta kun pitiki ilman äitiä tehdä juttuja niin eipäs tullu kuin tuloksena kaamee huuto ja raivokohtaus.

että ootan että isi saapu heinäkussa kotiin lomalle ja saa nauttia poikien valloittavasta seurasta parin viikon ajan ku minä olen vielä töissä :D

pari vuotta niin pikkuveli seuraa perässä...jipppiiiii!
 
Meillä 5v poika ja ihan vast ikään se ihana kiltti pikku poika muuttui pikkupiruksi :ashamed: :whistle:

Mikään ei tunnu passaavan; sanon mitä tahansa niin aina se sanoo rumasti takaisin. Tai ei mitenkään rumasti, mutta tosi töykeällä äänen sävyllä. Kiukuttelee joka asiasta, itkee entistäkin herkemmin, kiusaa isoveljeään.....

Mut kyllä tuo onneksi osaa olla vielä välillä ihanakin :heart:
 
Meidänkin ihana 5v prinsessa muuttui suoraansanottuna kamalaksi..ajattelin sen johtuvan vauvasta ja muutosta, nyt on sen verran niistä kulunu ja huomaa kyllä että muutoksiin on sopeuduttu, nyt se ihana pikkuprinsessa nostelee jo päätään, tai itse asiassa on jo enimmän osan aikaa ihana mutta tulee niitä raivareita vieläkin..ei enää vaan niin usein :D kyllä se siitä =)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 09:14 Annette-79 kirjoitti:
Meillä 5v poika ja ihan vast ikään se ihana kiltti pikku poika muuttui pikkupiruksi :ashamed: :whistle:

Mikään ei tunnu passaavan; sanon mitä tahansa niin aina se sanoo rumasti takaisin. Tai ei mitenkään rumasti, mutta tosi töykeällä äänen sävyllä. Kiukuttelee joka asiasta, itkee entistäkin herkemmin, kiusaa isoveljeään.....

Mut kyllä tuo onneksi osaa olla vielä välillä ihanakin :heart:

Joo, sama. Joka asiaan nykyään tosi ikävästi painottaen No joojoo!!!!, En jaksa, Yök en halua ja yksi asia jota mä en tajua: kun mä annan vaihtoehdot joihinkin asioihin, esim otatko ruoan kanssa piimää vai maitoa niin aina, aina neiti pohdinnan jälkeen vastaa: Mehua. Limsaa. Vettä. Mutta ei vahingossakaan sitä, mitä mä olen ehdottanut. Jos mä tyrkyttäisin mehua ja limsaa, se tahtoisi piimää. Sitt on naama nurinpäin kun mä ilmotan että ei ollut listalla tänään. Njähnjäh sitä ja tätä. :snotty:

Tarhassakin on noille tytöille tullut ihme lällätyksiä ja kun sä tota, niin mä sitten kostoksi tätä- juttuja: kun piia oli kurja, mä en anna sille sen kiviä. "Siitäs sai" on nykyään neitin vakio lausahdus. Ja kärttää lupaa millon mihinkin, minkä toinen meistä on kieltänyt niin toiselta sitten: jos mä en anna jädee, menee miehen tykö mun selän takana vinkumaan. Aaaaaarrrrgh!! \|O
 

Yhteistyössä