Ketään hoitanut kotona yhtä lasta 3-vuotiaaksi?

Otsikossa se kysymys tulikin jo...Millaisia kokemuksia ja ajatuksia tästä?Kannattiko? Miten pärjäsitte taloudellisesti?Miten ympäristö suhtautui asiaan?

 

Hoidettu on ja hoidetaan 4-vuotiaaksi koska nuorimmainen on silloin (ens syksynä) 2,5v jolloin menen töihin. Kyllä kannatti ja jatkaisin vieläkin kotona mut menin mustaavalkoisella allekirjoittamaan hoitovapaan pituudeksi vaik olisin vielä puoli vuotta voinut olla kotona. Mutta kyl rahakin tervetullutta on! Silti ollaan pärjätty yllättävän hyvin mun säästöillä ja kesät olen saanut palkkaa (mun työssä tuollainen etu ). Ihan ovat muut arvostaneet tätä mitä teen vaikka isäntä ei nyt suuremmin ole kiitellyt ja muutama tuttu on todennut et he eivät olisi tähän pystyneet...mutta ihmiset ovat niin erilaisia.

 

Juu, hoidettu on nuorimmaista lastani 3-vuotiaaksi, vaikka minua ei ole arvostettu kotiäitinä. Olisin halunnut jäädä kotiin pidemmäksikin aikaan, mutta exä pakotti mut töihin ja menin töihin ja tässä nyt ollaan 10v. jälkeen ns. hermolomalla työstä, opintovapaalla jo kohta 3v. nykyään eri paikkakunnalla. Nuorimmaiseni jäi isälleen, jota on ikävä :'( . Hän on nykyään 15v. teini. Kyllä kotona kannatta hoitaa lasta, vaikka tiukkaa tekeekin taloudellisesti. Nyt tekee tiukkaa taas opintovapaalla ollessani, mutta parempi mieltään hoitaa kuin töissä järkensä menettäneenä. :/

 

:wave: Nostelen. En tiedä miten omalla kohdalla toi tulis olemaan mahdollista,mutta tällä hetkellä ainakin tuntuisi siltä,että haluaisin pitää esikoista kotihoidossa tohon ikään asti.Ajattelin vaan, että mahtaako olla kovinkaan yleistä olla "vain" yhden ainoan lapsen kanssa kotosalla monta vuotta.Ei sen puoleen,että muiden mielipiteet vaikuttaisi näihin valintoihin.

 

Meillä on poika 2v2kk ja kotona ollaan. Ja aion olla pitkään. Mulla on onneksi niitäkin ihmisiä ympärillä, jotka arvostaa kotiäitinä olemista. Eniten mun mies, hän on ollu kotihoidossa ja on hienoa, että oma mies osaa tätä arvostaa ja pitää hirveen tärkeänä asiana niinku minäkin. Kyllä täs on paljon niitäkin ihmisiä ympärillä, et on hirvee kiire töihin. Mutta jokanen tavallaan, en kävis sitäkään arvostelemaan.
Meillä nyt ei muutenkaan ole kovin kuluttava elämäntapa, mut onhan tähän tottunu että rahat pitää tarkoin laskea.

Mä olen ite sen sorttinen, että tykkään älyttömästi puuhailla muksun kanssa. Perhekerhoillaan ja sen sellasta. Eipä oo aika käyny pitkäksi. Tykkään tästä ja enkä oo paljon muiden mielipiteillä pitänytkään väliä. Tietty vois toimia niinkin, että oma ja muksun aika käy pitkäksi mut itsellä vielä ei ole niin käynyt kun on paljon puuhaa.

 

Mä aikanaan ilmoitin, että olisin kotona kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Kuopus ehti sitten kyllä syntyä, kun esikoinen oli 2v8kk. Aion nyt olla kotona, kunnes kuopuskin on kolme, eli yhteensä kuusi vuotta kotona putkeen... Lasten serkkujen äiti oli myös suoraan ilmoittanut olevansa kotona, kunnes kuopus täyttää kolme. Isoveli on jo 10-vuotias, ja häntäkin hoidettiin se kolme vuotta kotona.

Ei ole harmittanut lasten kannalta! On paljon hienompaa jäädä aamuisin kotiin kaikessa rauhassa päivää aloittelemaan, kun toiset paahtavat tarhan kautta töihin. Onhan niitä hyviä ja huonoja päiviä välillä, mutta meillä on ollut sopivasti puuhaa ja sopivasti omaa rauhaa tähän asti. Rahallisesti on pärjätty oikein hyvin, koska työssäoloajaltani jäi rahaa säästöön, ja toisaalta olen suorastaan nuuka ainakin itseni suhteen. Isäntä ei aina niin arvosta, koska häntä ei ole äiti kotona hoitanut (minut on, kouluikään asti), mutta hyväksyy nyt kuitenkin asian. Mieluusti hoitaisin kuopustakin pidempään kotona, mutta varmaan täytyy sitten tehdä sopimus lyhyemmästä työpäivästä tai jotain kun palaan töihin.

 

Millaisia kokemuksia ja ajatuksia tästä?Kannattiko? Miten pärjäsitte taloudellisesti?Miten ympäristö suhtautui asiaan?

Meillä on vain yksi lapsi ja lisää ei ole aikomustakaan tehdä. Siksi halusin olla kotona niin pitkään kuin laki sallii eli kunnes lapsi täytti kolme vuotta. Pitkään työelämässä jo olleena se reilun kolmen vuoden poissaolo oli erittäin kaivattu hengähdystauko vaativasta työelämästä.

Taloudellisesti pärjäsin oikein hyvin sillä minulla oli sukan varressa kivasti säästöjä. Taloudellisesti minun ei siis tarvinnut pihistellä mistään. Käytiin lapsen kanssa arkisin ulkona syömässä, jos ei huvittanut tehdä kotona ruokaa. Lisäksi kävimme pari kertaa vuodessa etelän lomamatkalla ja muutenkin matkailimme mummoloissa ahkerasti yhä enemmän lapsen kasvaessa.

Ympäristö ei suhtautunut mitenkään erityisesti. Työnantajani on tunnettu naisia syrjivästä asenteestaan. Niinpä yllätykseksi ei tullut se, että työnantajani "kiitti" pitkästä poissaolosta nimittämällä äitiyslomani sijaisen esimiehekseni poissaoloni aikana, mutta onneksi sentään töitä vielä riitti senkin jälkeen. Eniten varmaan harmitti vain mieheni suhtautuminen, koska hän ei arvosta kotiäitiyttäni lainkaan. Päiväkodissa lapset kuulemma osataan hoitaa paremmin kuin minä kotona...

Kaikesta huolimatta: kannattaa ehdottomasti olla lapsen kanssa kotona niin pitkään kuin vain pystyt! =)