Ketään sellaista, jonka on ollut tosi vaikea lopettaa tupakointia, mutta onnistui?

["almaa"]

Mua harmittaa, että olin viikon polttamatta ja nyt mä idiootti ostin aamulla askin ja olen polttanut taas ihan kuin ennenkin. Inhoan itseäni. Etsin netistä kokemuksia lopettamisesta ja tosi monella se on ollut helpompaa, kuin olisi ajatellut etukäteen. Mulle ei. Olen ihan hermona koko ajan, en saa nukuttua, kaipaan sitä tupakkaa tosi paljon. Se on kuin osa minua ja on surullinen olo, kun ei saa polttaa. Voiko olla näin riippuvainen siitä. Miksi joillekin tuntuu olevan helpompaa. Mitä mä teen? En halua polttaa, koska se on epäterveellistä, haisee pahalle, kuntoilu/juokseminen jne. on raskaampaa, kun ei jaksa ja hengästyy.

 

["Tytär"]

Mun äiti. Se on nyt puoli vuotta ollut savuton, ei kuulemma ole enää vaikeaa. Sanoi myös hiljattain että nyttemmin ei ole enää niin hermostunutkaan kuin silloin kun piti se rööki aina saada.
Tsempit sinulle! Äitikin vasta uskoi sitten, kun alkoi olla tukalaa tuo elämälle niin välttämätön hengittäminen.

 

["Tytär"]

Ja vaikeutena äidillä se, että mun isä yhä polttaa...

 

[++=--]

Riippuu geeneistä. Itselläni http://www.snpedia.com/index.php/Smoking osalta geenit sellaiset, että en jää helposti koukkuun. Poltin noin 5 vuotta, irtautuminen kesti n. 2 vuotta ja sen jälkeen ei ole mieli tehnyt.

 

["mies78"]

Itse en jaksanut edes yrittää lopettamista vaan siirryin sähköröökiin.
Ennen haisi joka paikka eikä ruoka oikein maittanut,nyt tuoksuu vain mandariini ja cocos ja ruoka maistuu paremmalta.
Halpaakin tämä on

 

[kyllä vaan]

Minä!

Ensimmäiset päivät meni itkiessä ja sängyn pohjalla kärvistellessä. Mies ei uskaltanut tulla lähellekään. Pari kuukautta olin jokaisella mainostauolla juoksemassa tupakalle,aamulla ei tehnyt mieli nousta lainkaan.

Mutta hiljalleen se siitä loppui, vaikka tuntui ikuisuudelta. En käyttänyt mitään korvaavia tuotteita, koska halusin päästä nikotiinista kokonaan eroon. Nyt neljä vuotta ilman ja välillä tekee ihan älyttömästi mieli...

Toivottavasti jaksaisit yrittää sen ensimmäisen kuukauden, sitten se on jo helpompaa! <3

 

["Almaa"]

Minä!

Ensimmäiset päivät meni itkiessä ja sängyn pohjalla kärvistellessä. Mies ei uskaltanut tulla lähellekään. Pari kuukautta olin jokaisella mainostauolla juoksemassa tupakalle,aamulla ei tehnyt mieli nousta lainkaan.

Mutta hiljalleen se siitä loppui, vaikka tuntui ikuisuudelta. En käyttänyt mitään korvaavia tuotteita, koska halusin päästä nikotiinista kokonaan eroon. Nyt neljä vuotta ilman ja välillä tekee ihan älyttömästi mieli...

Toivottavasti jaksaisit yrittää sen ensimmäisen kuukauden, sitten se on jo helpompaa! <3

Kiitos Sinulle ja muillekin, jokaiselle vastaajille!

 

[Milanna85]

Kuvittele ettei tupakka enää myydään ja ostaa sähkötupakkia missä nikotiinia, käy kuntoilemassa tai juoksemassa joka krt kun tekee mieli, eli joku toinen harrastus sen tilalle, tee itsestään vaikka liikunta riipuvaisen tai aloittaa kutomaan, ostamaan vaikka sen 5-7 eur edestä jonkun palkinnon itselle...On se helppoa sanoa minulle vaikka tiedän on varmasti vaikea. Ajattelen vaan niin jos teet sen päätöksen että tämä loppu nyt, niin jonkun toisen harrastuksen tarvitset sen tilalle, ajan kanssa uskon tulee helpotusta .

 

[viers]

Johtuu vieroitusoireista tuo "se on osa minua". Itselleni tuli monta kertaa jopa fiilis, että "en mä oikeasti edes halua lopettaa", mutta sekin kuuluu vieroitusoireisiin. Hanki nikotiinin korvaushoidosta apua ja vähennä pikku hiljaa. Pääasia ettei enää pala.

 

[nbj]

Mun mies lopetti. Oli ihan järkyttävä ketjupolttaja. Onneksi alkoi terveys hänellä painaa vaakakupissa enemmän ja lapset. Osti sähkötupakkaa ja on vuoden alusta asti ollu poltamatta. Sähkötupakkaakin polttaa enää harvoin.
Ihanaa kun mies tuoksuu hyvältä eikä savulta!

 

["Lopettaja"]

Minä! Lopetin nikotiinipurukumien avulla. Tahto oli kova, ja sitä pitää olla, muuten on vaikea onnistua. Ensimmäisinä öinä en saanut nukuttua, johtui vieroitusoireista. Olen kuullut että jos nikotiini keksittäis tänä päivänä, sitä luokiteltaisiin huumeeksi. Ja kyllä huomaa että vahvasta aineesta on kyse kun yrittää lopettaa. Nyt tupakointi on historiaa mun elämässä.

 

["almaa"]

Jotenkin lohduttavaa kuulla, että joku muukin on kokenut sen tosi vaikeaksi, mutta onnistunut. Tahdonvoimaa ja selkärankaa tässä ilmeisesti vaan pitää saada lisää. Kun lukee nettikeskusteluja, niin aika monesti "leuhkitaan" sillä, että minä vaan päätin ja sitten lopetin. Mutta nyt mietin, että siitähän saakin leuhkia, ehkä se on juuri niin, miten se loppuu. Siis ei se välttämättä niillekään helppoa ole ollut, mutta asenne on kohdallaan ja tahdonvoimaa riittävästi. Mun pitää vaan saada jotenkin pysymään se motivaatio ja löytää se heikolla hetkellä. En tiedä vielä miten, mutta pakko.