Von Willebrantin tauti:
Tyypin I vW tavallisin (80-90%), lievä. Faktorin yleensä korjaantuvat loppuraskaudessa, joten hoitoa ei usein tarvita. Faktorit laskevat synnytyksen jälkeen nopeasti, joten tyypillistä on 4-5 pv synnytyksen jälkeinen vuoto
Tyypin II vW, keskivaikea. Faktorit eivät aina korjaannu ja voi liittyä trombosytopeniaa.
Tyypin III vW, vaikea. F VIII aktiivisuus vähäinen, eikä korjaannu.
Tutkimukset:
- H34-36 ja ennen invasiivisia toimenpiteitä tarkistetaan vWF:RCo- ja FVIII-aktiivisuudet. Vaikeassa vW-taudissa 8 viikon välein koko raskauden ajan.
Synnytys
Obstetrisin periaattein.
Korvaushoito:
- Ei tarvita: lievässä vW-taudissa alatiesynnytyksessä, jos vWF:RCo >40-50%. Sektiossa tai epiduraalianalgesiassa, jos vWF:RCo >50%. Keskivaikeassa ja vaikeassa taudissa ei suositella epiduraalianalgesiaa.
- Tarvitaan: lievässä muodossa ollut ennen runsasta tai pitkittynyttä jälkivuotoa (Octostim kerta-annos). Lievissä, jos faktori-aktiivisuudet alle sallitun sekä aina keskivaikeissa ja vaikeissa (Hemate).
- Hemate= F VIII/vWF-hyytymistekijää (pakkauskoot 250 IU, 500 IU ja 1000 IU). Alkuannos 25-50 IU/kg (yleensä 2000 IU), jatkoon 50% annostelu (n. 1000 IU) 8-12 h välein. Alatiesynnytyksessä 4-5 vrk ja sektiossa 7-10 vrk. Infuusio aloitetaan mieluiten lapsen synnyttyä, mutta voidaan antaa tarv. ennen epiduraalin laittoa ja aina ennen sektiota. 1 postpartumpäivänä määritetään vWF:RCo- ja FVIII-aktiivisuudet jatkohoidon määrittämiseksi. Epiduraalia varten ei tarvita kuin kerta-annostelu Hematea, jos tarvitsee faktoritasot nostaa 40-50% väliltä yli 50%:iin.
- Octostim= desmopressiini=DDAVP (15ug/ml, 2 ml) 0,3 ug/kg kerta-annos lapsen synnyttyä, jos aiempaa synnykseen liittyvää jälkivuoto-ongelmaa. (2 ml/100 kg; 1,5 ml/75 kg)
- vastasyntynyt ei tarvitse erityistoimenpiteitä.