Toggle sidebar

Keskustelua kateudesta. Oletteko usein kateellisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
tytsi-89

tytsi-89

Aktiivinen jäsen
27.04.2007
20 996
11
38
Mä en koe itseäni kovinkaan kateelliseksi ihmiseksi, tosi harvoin taidan tätä tunnetta kokea. Mustasukkaisuutta jonkun verran joskus, mutta sitäkin harvemmin. Luin tuota määritelmää ja mietin, mikä lasketaan kateudeksi. Onko sellainen positiivinen "voi, kun olis kiva kun minullakin olisi..."-tuntemus kateutta, jos siihen ei liity mitään ns. pahansuopuutta tai katkeruutta? Kateus sinänsä on vain tunne muiden joukossa, eli en ajattele sitä pahaksi asiaksi, mutta pidän sitä samalla tavalla kuluttavana kuin vaikkapa vihaa tai mustasukkaisuutta. Joskushan se voi kyllä toimia ponnahdusikkunana sille, että saa sysäyksen tehdä elämälleen jotain.

Onko kateus muuten ensisijainen vai toissijainen tunne? Tietääkö joku? En kyllä useinkaan huomaa tuntevani kateutta, ainakaan negatiivisessa mielessä. Tunnen iloa muiden puolesta lähinnä, jos joku onnistuu tai jollain on jotain hienoa. Olen miettinyt, voisiko kateus sekoittua mulla johonkin muuhun tunteeseen tai olla tiedostamatonta. Luulisi, että jokainen tuntee kaikkia tunteita joskus. Mut joo, keskustelua. :D
 
Laitan tähän vielä määritelmän. :)

Kateus – Wikipedia

"Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä.

Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä. Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä. Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä.

Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on.

Jopa kaikkein primitiivisimmissä kulttuureissa on ollut tarpeen keksiä määritelmä ihmisille, jotka eivät kestä sitä, että toisella on jotakin, mikä itseltä puuttuu. Kateus on moottori, joka asustelee ihmisen sosiaalisen olemuksen ytimessä ja joka alkaa toimia heti, kun ihminen oppii vertaamaan itseään muihin. Vertailuntarvetta esiintyy myös joillakin eläimillä, mutta ihmisillä se on saanut aivan erityisen aseman. Ilman kateutta sosiaalinen kontrolli ei voisi toimia."
 
Ennen olin hyvin harvoin kateellinen kenellekään, kun mulla meni hyvin. Nyt menee huonommin, olen katkera siitä ettei elämä olekaan niin ihanaa kun kuvittelin sen olevan, kun on mies, lapset ja oma koti. Meillä on paljon ongelmia, ja olen kateellinen niille joilla menee paremmin. Esim. lapsiperheille jotka vaikuttaa onnellisilta.

En kuitekaan toivoisi keneltäkään mitään pois, vaan toivoisin itselleni ja perheelleni enemmän onnea.
 
[QUOTE="hei";27582089]Ennen olin hyvin harvoin kateellinen kenellekään, kun mulla meni hyvin. Nyt menee huonommin, olen katkera siitä ettei elämä olekaan niin ihanaa kun kuvittelin sen olevan, kun on mies, lapset ja oma koti. Meillä on paljon ongelmia, ja olen kateellinen niille joilla menee paremmin. Esim. lapsiperheille jotka vaikuttaa onnellisilta.

En kuitekaan toivoisi keneltäkään mitään pois, vaan toivoisin itselleni ja perheelleni enemmän onnea.[/QUOTE]

Tyytymättömyys omaan elämään taitaakin usein olla syy kateuden taustalla ja/tai huono itsetunto. Olen miettinyt, miksi toiset ovat usein kateellisia ja osa taas ei koe tuntevansa kateutta lainkaan. Mä en kyllä voi sanoa, etten _koskaan_ tuntisi, mutta hyvin harvoin. Mustasukkaisuutta olen tuntenut useammin, muttei siihenkään yleensä ole juuri aihetta. Toi kateuden määritelmä on mulle vielä vähän epäselvä, että sisältääkö se aina jotain "negatiivista". Ainahan sitä haaveilee jostain, mitä ei vielä ole. Elämä olisi aika merkityksetöntä, jos ei olisi haaveita ja unelmia. Vaikka olisi kuinka tyytyväinen elämäänsä. :)
 
Oon yrittäny opetella tuntemaan mahd vähän kateutta. Se on kurja ja energiaa vievä tunne.

Niinkuin aikaisemmin joku mainitikin, se liittyy yleensä tyytymättömyyteen oman elämän suhteen. Kun ymmärsin&sisäistin että mun elämä on tosi hyvää ja mukavaa (yleensä), väheni kateudenkin tunteet.
 
En ole kateellinen, mutta olen joskus ajatellut että johtuuko se siitä etten ole muutenkaan erityisen sosiaalinen. En kuulu tiiviisti mihinkään "sisäpiireihin", tulen töissäkin kaikkien kanssa hyvin toimeen ja olen kaveri kaikille, mutta en erityisen läheinen kenenkään kanssa. En jotenkin osaa ehkä siksi edes verrata itseäni muihin, ehkä jos kokisin itseni tiiviisti johnkin ryhmään kuuluvaksi ja jotenkin samanlaiseksi kuin ne kaikki muut niin vertailisinkohan sitten enemmän, en tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sofiii:
En ole kateellinen, mutta olen joskus ajatellut että johtuuko se siitä etten ole muutenkaan erityisen sosiaalinen. En kuulu tiiviisti mihinkään "sisäpiireihin", tulen töissäkin kaikkien kanssa hyvin toimeen ja olen kaveri kaikille, mutta en erityisen läheinen kenenkään kanssa. En jotenkin osaa ehkä siksi edes verrata itseäni muihin, ehkä jos kokisin itseni tiiviisti johnkin ryhmään kuuluvaksi ja jotenkin samanlaiseksi kuin ne kaikki muut niin vertailisinkohan sitten enemmän, en tiedä.
Click to expand...

Hmmm...kiinnostava pointti. :)
 
Rehellisesti sanottuna en ole kateellinen tällä hetkellä kellekään enkä muista milloin olisin ollut. Tai no jos ihan tarkkoja ollaan niin kun eräs kaveri osti uuden Jaguarin muutama kuukausi sitten niin pieni kateuden peikko heräsi vähäksi aikaa kun istuin kyydissä mutta sekin meni ohi.
 
Nuorempana oli aina silloin tällöin kateellinen tyhmistä pikkujutuista. Nyt puhutaan alle parikymppisestä. Nykyään en oikein ole. Itsellä on asiat hyvin ja muiden onni, ei ole itseltä pois. Osaan iloita muiden puolesta.

Ehkä vanhuus ja viisaus kulkevat käsikädessä, sillä nykyään tajuaa, ettei kaikkea voi saada ja pitää olla tyytyväinen mitä on. Varsinkin, kun mulla ihana, terve perhe, ystäviä, rahaakin ihan ok:sti ym
 
Kyllä mä oon ehkä vähän kateellinen niille ketkä on saaneet elämässään hyvää, koska itse olen saanut pääasiassa pahaa. En kuitenkaan sillä lailla että se minua kuluttaisi tai ahdistaisi.
 
Kateus on myös tervettä. Se voi olla kimmoke pyrkiä samaan kuin mitä muilla on. Vaikka yleensä naureskellaan naapureiden välistä varustelukilpailua toimisi sama kateus vaikeissa olosuhteissa kaikkien eduksi. Kyllä minäkin, jos tuokin pärjää.

Omalla kohdallani olen huomannut, ettei kannata olla kateellinen. Ihmiset saavat ansionsa mukaan ja sen vuoksi kannattaa vaan olla iloinen toisen puolesta silloin kun siihen on syytä.
 
Musta tuntuu, että olin nuorena milloin mistäkin kateellinen. Siis ihan tavallisistakin asioista, tyyliin että kaverilla oli uusi hieno reppu. Nykyään tunnen kateutta harvemmin, koska olen melko tyytyväinen elämääni, ja esim. materia on saavutettavissa sillä että lompsi kauppaan ja ostaa sen mitä haluaa. Mutta olen kyllä vähän kade esim. kaverilleni, joka sai huippuduunin, mutta toisaalta hän on tehnyt sen eteen paljon, ja tsemppaankin itseäni sillä, että ei se itseltänikään ole mitenkään ulottumattomissa, jos olen ahkera. Minulle kateus on voimavara.
 
En ole oikeastaan ikinä ollut kateellinen. En nytkään, kun oma elämä on päin persettä ja varmaan aika lopussa. Helvetin katkera olen, mutta kateellinen en ole.
 
[QUOTE="elämä on";27582430]Kateus on myös tervettä. Se voi olla kimmoke pyrkiä samaan kuin mitä muilla on. Vaikka yleensä naureskellaan naapureiden välistä varustelukilpailua toimisi sama kateus vaikeissa olosuhteissa kaikkien eduksi. Kyllä minäkin, jos tuokin pärjää.

Omalla kohdallani olen huomannut, ettei kannata olla kateellinen. Ihmiset saavat ansionsa mukaan ja sen vuoksi kannattaa vaan olla iloinen toisen puolesta silloin kun siihen on syytä.[/QUOTE]

Mmm. Aika usein kunnianhimoiset ja/tai kilpailuviettiset ihmiset on kateellisia. En ole mitään näistä piirunkaan vertaa. ollut ikinä.
 
Lapsena olin kateellinen siitä että joillain oli sisaruksia, tai ehkä pikemminkin surullinen ettei itselläni ollut. Nyt olen harvoin kateellinen ja jos olen, se tosiaan on sitä että olen itse tyytymätön johonkin, joten voin kuunnella itseäni ja miettiä mitä kateus yrittää kertoa. Minulle oltiin ja ollaan edelleen jonkin verran kateellisia, mutta en käytä energiaani sen miettimiseen :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Mä en koe itseäni kovinkaan kateelliseksi ihmiseksi, tosi harvoin taidan tätä tunnetta kokea. Mustasukkaisuutta jonkun verran joskus, mutta sitäkin harvemmin. Luin tuota määritelmää ja mietin, mikä lasketaan kateudeksi. Onko sellainen positiivinen "voi, kun olis kiva kun minullakin olisi..."-tuntemus kateutta, jos siihen ei liity mitään ns. pahansuopuutta tai katkeruutta? Kateus sinänsä on vain tunne muiden joukossa, eli en ajattele sitä pahaksi asiaksi, mutta pidän sitä samalla tavalla kuluttavana kuin vaikkapa vihaa tai mustasukkaisuutta. Joskushan se voi kyllä toimia ponnahdusikkunana sille, että saa sysäyksen tehdä elämälleen jotain.

Onko kateus muuten ensisijainen vai toissijainen tunne? Tietääkö joku? En kyllä useinkaan huomaa tuntevani kateutta, ainakaan negatiivisessa mielessä. Tunnen iloa muiden puolesta lähinnä, jos joku onnistuu tai jollain on jotain hienoa. Olen miettinyt, voisiko kateus sekoittua mulla johonkin muuhun tunteeseen tai olla tiedostamatonta. Luulisi, että jokainen tuntee kaikkia tunteita joskus. Mut joo, keskustelua. :D
Click to expand...
 
Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä.

Siinä kaikki. Kaikki muut määritelmät ovat vääriä. Sanaa kateus käytetään suomessa laajalti ja julkisesti väärin. Kateus on ihmisen toisreksi pahin synti. Näillä pärjää pitkälle kateuden tutkimisessa. -ellu-
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa