Keskiraskauden vittuuntuminen...

[cecilia]

Onko tämä muille outo olo puolessa välissä tai vähän jälkeen (viikkoja nyt 24)? Kaikki ottaa päähän ja vituttaa: vieraiden tai tuttavien utelu raskaudesta ja sen etenemisestä, vatsan taputtelu, kysely, selittely... Yhtäkkiä pikkarit on märkänä kun jostakin kummasta on alkanut valkovuototiputtelu. Rintsikoissa on läsit kun maitoa tihkuu. Olo on välillä tuskaisa kun ei voi liikkua miten haluaa, kylkiluiden alle pistää. Vaatteet ei mahdu päälle. Mies on rasittava. Seksi ei huvita ja seksikkyyttä ei tällasesta muumimammasta irtoa. Ihmiset tuijottaa uteliaina ja tarkkailee mitä syöt. Antaa typeriä kehotuksia.

Kaipaan ulos, juomaan yhden lasin viiniä tai siideriä. Haluan omat muotoni takaisin, piukat farkut, korkkarit, saappaat, vatsalihakset ja uuman. Kaikki on jotenkin hankalaa.Ahdistavaa.

Ja niille, jotka aikovat sanoa, että et ole valmis äidiksi tms. voitte jättää väliin. Vauva on odotettu ja haluttu. Silti tämmöisiä tuntemuksia risteilee päässä, ei toki joka päivä mutta ehkä kerran viikossa. Hittoon poliittinen korrektius, en väkisinkään usko, että kaikki raskaana olevat naiset nauttivat olotilastaan.

 

[visitor]

täällä ollaan jo viikoilla 37 ja jotain ja voin hyvin myöntää, että päivääkään en ole raskaanaolosta nauttinut. Ensimmäinen kolme kuukautta meni pää vessan pöntössä, sen jälkeen meni kaks kuukautta palautumisessa kun olin pahoinvoinnintakia niin heikossa kunnossa. Sit maha olikin jo tiellä ja nyt vaan odotan, että tää syntyis!

Omia vaatteita, siideriä ja punaviiniä on kyl ikävä.

 

[jo vain]

keskiraskaus on naisellisen kukoistuksen aikaa, jolloin nainen on usein energinen ja silmissäkin on erityinen hohde. Kukakohan tuonkin on keksinyt? Varmaan joku mies jonka vaimo ei ole koskaan ollut raskaana... Allekirjoitan cecilian ja visitorin tuntemukset. RASKAUS on olotilaa erittäin hyvin kuvaava sana.

 

[Yksi tuleva turhautuja]

Toista odottelen syntyväksi keväämmällä. Viikkoja on siis reilusti vähemmän. Tiedän jo nyt noitten tunteiden iskevän päälle ja lujaa ja niitä sitten itkeskelen kotona miehelle. Esikoista odottaessani olin TODELLA iso, sf-mitta huiteli mittauksen alusta asti yläkäyrien yläpuolella.

Kuten myös ap:llä, tämäkin tulokas on erittäin toivottu. Ajan kestää vaan sen ajatuksen voimalla, että kun vielä vähän aikaa jaksan, niin sitten tämä on ohi. Salaa mielessäni olen päättänyt, että jos tämän raskauden kärvistelen tuntemuksineni kunnialla päätökseen, taitaa olla meidän perheen odotukset odotettu... Alkuunsaattaminen ja lopputulos ovat prosessin parhaat palat! Toki meitä on moneksi, enkä suinkaan väitä etteikö raskaudesta voisi nauttiakin. Kukin vaan kokee asiat omalla tavallaan, omista lähtökohdista käsin.

 

[Hanna]

Anna-Leena Härkönenki sanoi aika hauskasti kirjassaan:
"Jotkut naiset sanovat raskausajan olevan elämänsä parasta aikaa. Herää vain kysymys, että millaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?"

Ite oon viikolla 23 ja maha on jo aika iso. Lähinnä nää rajotukset alkaa ottaa päähän, ei saa nostella, pitää varoa, ei saa vetää maksalaatikkoa, työvaatteetkaan ei enää mahdu, omissa vaatteissa on vaan muutama sopiva vaate.... Jne. Ja tässä kuitenki ollaan vasta vähän yli puolenvälin!!

Tekis mieli siideriä ja nousuhumalaa myös.

Eikä tarvii kenenkään tulla sanomaan, että mitäs hankkiuduit raskaaksi jos noin hankalaa on. Ei oo hankalaa, välillä vaan vituttaa tää OLOTILA ei mikään muu. Saispa vauvan jo ulos, en tykkää tästä mahavaiheesta yhtään.

 

[Ammuu]

Niinpä; toinen tulossa, rv 27 menossa ja ei vois vähempää kiinnostaa tämä raskaana olo. Vauvan kyllä haluan mutta jos mies voisi synnyttää niin sais odottaa kyllä vuorostaan!

Ekalta oli samat tuntemukset ja kun raskauden negatiivisia piirteitä jälkeenpäin valittelin, eräs tuttavani kommentoi ivallisesti: jos se raskaus on noin kamalaa niin enpä sitten taida haluta lapsia! Eikö sitä muka saisi edes ääneen sanoa että raskaana olo ei ole tosiaan kaikkien kohdalla ruusuilla tanssimista..? Ei vissiin. Tsemppiä loppuun asti kaikille, kyllä tämän kuitenkin jaksaa kun tietää mitä on tulossa, eikö!

 

[Mixamaxi]

Olon puolesta ei valittamista toistaiseksi ja mahakin on välillä oikeestaan ihan kiva. Mutta voi että rasittaa se jatkuva kysely ja selittely voinnista ja olosta. Siis niinkuin minä oikeasti kertoisin kellekään puolitutulle tai työkaverille, jos vaikka olisikin jotakin ongelmia.

Kukaan ei halua puhua enää normaaleja, tavallisia aikuisten juttuja, vaan kaikki vaan kyselee vauvasta ja jakelee neuvoja. Ja jostakin syystä kaikilla synnyttäneillä naisilla on hirveä into kertoa siitä, kuinka heidän raskautensa menivät ja kuinka synnytys sujui. Niinkuin ihan hirveästi välittäisin tietää. Kaikista karmeinta on, jos joku tulee lääppimään mahaa ja vielä kysymättä lupaa. Yök.

Pitäisi varmaan tämän mahan kanssa olla rauhallinen, äidillinen ja lempeä kaikkia kohtaan. Mutta sisäinen olo on ihan jotain muuta, ja pinna on senkun kiristynyt entisestään.

 

[ap]

Ihanaa, tai ehkäpä pikemminkin "ihanaa", että en ole ainoa, jolla fiilikset ei ole maailman parhaat. Toisaalta, itseä ainakin helpotti, että sai purkaa sanoiksi oloa. Varmaan tää on tätä sopeutumista kaikkeen uuteen (ensimmäinen tulossa) ja taitaa noi hormonitkin jyllätä erillä tavalla kuin ennen. Täytyy yrittää vain löytää positiivisia puolia, kyllä niitäkin on???

Ois todella mukavaa jos vois jutella muustakin kuin vauvajutuista - miten sitä nyt sitten sanoo ihmisille. Mä ainakin vain vaihdan nopeasti muuhun aiheeseen. Oon kyllästynyt pyörittään niitä samoja juttuja ja selittään kaikille samat asiat. Noh, oikeasti olen kiitollinen, että pienokainen on tulossa enkä ole todellakaan ajatellut että mikään olisi vauvan syytä! Mutta tämä raskas olo on se ärsytystä aiheuttava asia. Ihana on pikkuisen liikkeitä tuntea ja nähdä ultrassa, mutta niin, onneksi tämä pullamöhkömammuttiolo on väliaikasta.

Niin, ja täällä saa suoraan kakistaa ulos huonommatkin p***a fiilikset. Kummasti keventää oloa ainakin hitusen.

 

[Möhköfantti]

MOi. Mulla viikko 29 ja siis mä kans odotan että se jo pian syntyis, mua ärsyttää kaikkein eniten se kun joku tulee silittään mahaa ja samaan aikaan hempeällä äänellä rupeaa kyseleen että mitenkäs sulla on mennyt, tekis mieli vetää turpaan!! Meilläkin raskaus harkittu ja odotettu, ja tuntemukset tosiaan on sellaset että on vähän niinkun kun katkera että miks mä oon tällänen möhköfantti? Mä haluun jo olla taas oma itseni enkä kaikkien tuijotuksen kohde.. Ja tosiaan ois aivan ihanaa mennä oluelle tai siiderille..

 

[liisa]

pitäskö oikeen perustaa vittuuntuneiden äitien ketju? nimittäin mielestäni on hyvä että löytyy myös tällaisia ihmisiä. ite en nauttinut ekasta raskaudestani viime vuonna enkä kyllä nauti nykyisestäkään, samat tuntemukset kuin ap:llä, tahtoo vanhat farkut jalkaan, siiderille ja muutenki näyttämään taas joltain muulta ku vanhalta tädiltä!!!

 

[Tuppisuu]

Kiitos Hanna lainauksesta Anna-Leena Härkösen kirjasta, tulin heti paremmalle tuulelle! Minua vaivaa vuoroittainen v...tus ja alakuloisuus sekä tietenkin ottaa päähän ne kanssaihmisten taputtelut ja "hyvät" neuvot. Vaikka lapsi on meilläkin todella toivottu, haluaisin edelleen pitää asian vain lähipiirin tiedossa. Mutta eihän se enää onnistu, kun vatsa näkyy kaikista vaatteista (rv 21). ONNEKSI on pari äitikaveria, joiden kanssa voi keskustella kaikista tunteista sekä tietty nämä palstat! Muiden ihmisten kanssa minäkin koitan kääntää puheenaiheet työ- tai muihin asioihin ja esim. työkaverit tuntuvat asian tajunneenkin. Tsemppiä kaikille!

PS: Sen yhden viinilasillisen/siiderin voi vallan hyvin juoda! Itse koitin avata päivällisvieraille punaviinipullon, mutta KUKAAN ei sitä poikkeuksellisesti halunnut, jotta minun ei olisi tarvinut olla ainoa kieltäytyjä. Aargh!

 

[Milla82]

Samanlaisia fiiliksiä täälläkin. Raskaus on toki lapsen saamisen myötä maailman ihanin ja odotetuin asia, mutta tämä rajoitteellisuus..
Itellä jo raskausviikkoja 35 täynnä eli kohtsillään saan heittää hyvästit mahalle!
Viikon aion ainaki vetää maksalaatikkoa! Ja kyllä sitä siideriäki haluttaa.. En ole periaatteestakaan juonu ees tilkkaa koko aikana. Mukava päästä käymään baarissa..tosin ehkä vasta sitte joskus pikkujouluaikoihin.

Olen huolissani miettiny, että muutunkohan synnytyksen jälkeen takas "normaaliksi mukavaksi itsekseni", vai jatkuukohan tämä helposti vittuuntuminen. Tiedostan etten ole mikään päivänsäde ja se kyllä raivostuttaa itteäki, mutta ei kertakaikkiaan jaksa olla mielinkielin!

 

[Muumimamma]

Voi että kun oli mukavaa että joku aloitti tämän ketjun. Mulla ei suoranaisesti sellainen hirveä vitutus ole päällä, mutta en todellakaan ole hehkeimmillänikään. Kaikki sanoo ettei raskaus ole sairaus, mutta näin vaivaiseksi en ole koskaan itseäni tuntenut.

Niin ja nuo kyselijät; tulevat hymyillen kyselemään että kuinkas voit mutta kun sitten kerrot tosiasiat niin äkkiä luikkivat raukat karkuun. Tai sitten kattovat paheksuvasti kun ei saisi näin iloisesta asiasta mitään valittaa. Pitäisi vaan kuljeskella ympäriinsä rusetti masun päällä ja hymyillä onnellisesti...

Mulla kanssa välillä käväsee mielessä että voi että maistuisi tupakka hyvälle ja tosiaan tuota pikku hiprakkaakin on ikävä. Ei kyllä kunnon äidin puheilta kuulosta, mutta ei sitä kukaan kertaheitolla mammaksi muutu. Minäkin odotan tätä pikkuista ihan hirveästi tulevaksi ja tiedän ettei entiseen elämään ole enää paluuta. Mutta saahan sitä kumminkin olla ihan terveen ihmisen ajatuksia ja mielihaluja, ei äidiksi tuleminen tarkoita sitä että täytyy pyhimykseksi ja täysin virheettömäksi ihmiseksi muuttua. Nyt raskaus aikanan en ole tippaakaan maistanut enkä tupakoinut, ja voi olla ettei sitten enää synnytyksen jälkeen halutakaan, mutta välillä siis käväsee mielessä...

Tsemppiä odotukseen !

 

[Äiti jo]

Kyllä sitä välillä pänni kyllä kaikki, kun ei saanut enää itse kenkiäkään jalkaan ja kaikki ruoka tippui mahalle - oli kyllä niin köntys olo.

MUTTA, kun sen yhdeksän kuukautta oli vaan pyörinyt sen raskauden ympärillä, niin sitten se synnytys oli kyllä sellainen vedenjakaja. Unohtui koko raskaus samantien.

Kivaa oli maistaa ekan kerran punaviiniä ja syödä homejuustoa, graavia kalaa jne. mutta kuitenkaan ei ne asiat olleet niin hienoja ja upeita kuin mitä mietti silloin raskaana ollessaan "että voikun mäkin voisin syödä medium-pihvin ja lasin viiniä päälle". Sitten kun taas sai, niin olikin vaan, että aijaa, no oliko toi nyt sen arvoista, että sitä haikaili.

Eli tarkoitus oli vain tsempata, että raskaus on kuitenkin JÄLKIKÄTEEN katsottuna tosi lyhyt aika ja monenlaisia mietteitä ja tunnetiloja on, mutta se elämä jatkuu kyllä sitten sen jälkeenkin.

 

[sokerihuurrettu mama]

Hyvä vaan että ollaan rehellisiä. Se on parempi käsitellä tällaiset asiat kun yrittää vaan tepastella autuaan näköisenä ympäriinsä.

Mullakin on ruennut tympimään, erityisesti tämä raihnaisuus. Kun sohvalta nouseminenkin tekee tiukkaa, se on kova isku entiselle himoliikkujalle. Ja pinna on niin helkkarin lyhyt, hermot menee jatkuvasti keittiössä ja bussissa ja kauppajonossa ja mies varsinkin on välillä ihan uskomattoman tyhmä. Ja erityisesti vieraat lapset tympäisevät ihan ällötykseen asti. Kunnon mother earth)

Eikä kiinnosta muiden naisten kertomukset. En halua kuulla. Kysyn jos kiinnostaa. Yksi kaveri jumalauta on nipinnapin 8 viikkoa edellä raskaudessa ja on niin v****n kaikkitietävä että "eihän tuo mitään, ootapa vaan kun pääset näin pitkälle". Toisella on pari kauhukakaraa, ja vahingoniloisena ilkkuu, että kato nyt mihin oot ittes laittamassa. Möhköfantin sanoja lainatakseni, tekis mieli vetää turpaan.

 

[elefantti]

todella ihanaa että joku aloitti tämän ketjun. Meilläkin on vauva haluttu ja odotettu mutta silti tunnen itseni aivan elefantiksi, ahdistaa kun omat farkut eivät sovi päälle enkä tunne itseäni erityisen kauniiksi ja hehkeäksi. Mä haluan myös omat muotoni takasin, tää on hankala olotila. Mulla on oikeasti ikävä punaviinin makua, ratsastusta ja muuta normaalia.Tää vatsa ei tunnu omalta eikä oo mun mielestä mitenkään kaunis. onneks kukaan ei ole vielä uskaltanu taputtelemaan vatsaani, saisin varmaan hermoromahduksen. Mun vatsaa ei tarvii muiden lääppiä. Enkä osaa olla ylpeä vatsastani, kuulemma pitäisi olla. Mä jo luulin olevani ainoa joka ei tunne olevansa onnensa kukkuloilla raskaana ollessaan. ja viikkoja nyt 23.
Ahdistaa, onneksi ei kuitenkaan ihan joka päivä.

 

[Alisa]

Oi miten tutulta kuulostaa! Juuri tuo ikävä omia farkkuja, siideriä, sitä että pystyy liikkumaan kevyemmin yms. Itselläni laskettuaika ohittui viime lauantaina eli viikkoja 40+4 ja Ihmisten tuijottaminen alkaa käymään myös niiiin rasittavaksi. Vaikka tiedän ihan hyvi ettei raskautta kauan enää kestä ja oon voinut tosi hyvin koko ajan mutta kun sitä on jo loppukeväästä saanut vastailla samoihin kysymyksiin yms.. ja nyt koko ajan kysellään että "siis miten toi ei oo VIELÄKÄÄN syntynyt" ja kerrotaan se oma tarina itsestään tai kummin kaimasta jolla meni myös sata viikkoa yli.. Myöskin "ootko ja jakautunut" -tekstari on tullut ihan tarpeeksi monta kertaa. Joillekin tuottaa myös älyttömästi vaikeuksia ymmärtää että laskettuaika ei ole mikään absoluuttinen viimeinen mahdollinen syntymäpäivä vauvalle. No joo tsemppiä kaikille ei niin siunatussa tilassa eläville odottajille

 

[jade]

...ja minuapa ärsyttää yli kaiken se, kuinka muut ei kertakaikkiaan ymmärrä sitä, että on raskaana ja ei jaksa/pysty tekemään asioita kuin ennen. Samalla tavalla pitäisi viuhottaa ja tehdä kaikkea mahdollista (istua selvinpäin bileissä ja lähteä pitkille liikuntatuokioille.
Sitten kun selvennät, ettet nyt tule kylään kun et vain jaksa (esim. ajaa tunnin ajomatkaa) tai et ole urheillut, kun et enää pysty.... Niin: " Kyllä minä vaan silloin kun olin raskaana ja kyllä mun yksi kaveri vaan ui ja sauvakäveli ihan loppuun asti.... Onpas omituista ettet jaksa. AAAARRRGGHGHHH!
Muhun sattuu ja raskaana ollessa olen joutunut luopumaan vaikka mistä!!...jopa nukkumisesta.

Et todellakaan cecilia ole mikään huono ihminen tai et muka äitikypsä, tää vaan voi olla todella kypsää tää odottaminen! Toivottavasti itse säästyt kivuilta ym. näin loppuraskaudessa.

 

[Visitor]

Tää on varmasti paras ketju joka täällä palstalla on Varsinkin tuo Anna-Leena Härkösen lainaus sai hymyn huulille ja tän loppuajan v****ksen tuntumaan vähän vähäisemmältä

Toivottavasti kaikkien raskaus sujuu hyvin ja saadaan tän piinan jälkeen terveet lapset kainaloon.

Visitor

 

[Hanna]

Ja pinna on niin helkkarin lyhyt, hermot menee jatkuvasti keittiössä ja bussissa ja kauppajonossa ja mies varsinkin on välillä ihan uskomattoman tyhmä.

Sanos muuta

Mulla kanssa välillä käväsee mielessä että voi että maistuisi tupakka hyvälle ja tosiaan tuota pikku hiprakkaakin on ikävä.

Sama täällä!

 

[nala]

Tämä mamma ei kuulu vielä tuohon keskiraskauden auvoiseen kerhoon mutta on v******tunut kyllä. Joten ajattelin keventää sydäntäni.

Toinen tulossa ja ei voi olla todellista, miten erilaista tämä raskaana olo on nyt kuin ensimmäisellä kerralla. Sillä ekalla en juuri edes kokenut olevani raskaana mutta nyt...voi elämä, että tästä elämästä ei tunnu tulevan yhtään mitään! Kaikkein pahinta on ukon ja iten välit. Painan opiskelujen parissa pitkää päivää + joka päivä matkoja yli 150km. Hoidan poikaa, pesen pykkiä, laitan ruokaa. YRITÄN! elää normi elämää, mitä olis pakko elää, jotta tästä arjesta selviää. Ja ukko sen kun valittaa, kun oon pahalla päällä! No kyllä hel****i olen, kun ei meinaa silmät pysyä auki. Ehdotin jo muija vaihtoa ja tuo tokasi siihen, että niin taitaa tehdä. Kohta sekin vaihtoehto olis omalta kannaltanikin parempi. En hitto vieköön jaksa tota ainaista hyvän tuulen vaatimusta.

Ja tähdennän, että kohdallani ei ole kyse marttyyriudesta. Ukko tekee myös hommia kotona. Mutta mä en vaan kertakaikkiaan meinaa jaksaa edes hengittää saati sitten hoitaa kaikkea, mitä eläminen yleensä pakosti vaatii. Tulevat kolmannekset (eka vasta takana) tuntuu jo niin painajaiselta, että ihan itkettää. Tai ei edes itketä, lähinnä lamaannun ajatuksesta. Huoh! No, meille/minulle ei sitten näitä lapsia enenpää ole tulossa. Ei ikinä!

 

[Mimmu]

Me too! Miksi sitä Saimi Nousiaista niin mollattiin, kun hänen mielestään raskausaika on raskasta? Ja sitähän tämä todella on. Minulla on vasta 16 viikkoa kasassa (farkut mahtuvat vielä) mutta uupumus on hirveää. Mies on ihan idiootti, joka ei tajua mitään. Sanoo vain, että kyllä se väsymys ihan kohta helpottaa. No ihan kokemuksesta (toinen lapsi) tiedän, että ei helpota. Eikä helpota vauvan syntymän jälkeenkään, kun yöheräämiset tulevat kuvioihin mukaan. Mies on vielä puhunut isosta perheestä, mutta joutuu kyllä vaihtamaan akan sitä varten. Minä olen jo liian vanha tähän touhuun.

 

[janis]

On teillä toki oikeus valittaa, sitä en kiellä. Mutta jospa nyt kuitenkin toisin asiaan vähän eri perspektiiviä. Minä puolestani ottaisin teidän kaikkien vaivat kantaakseni, jos vain sen lapsen saisin. Meillä yritystä takana 1,5 vuotta joista hoidoissa ollaan oltu koko aika, eikä lasta kuulu ei näy. Minun tuskani ei ehkä ulospäin mitenkään näy tai fyysisesti tunnu, mutta on sitäkin tuskallisempaa siitä huolimatta...

 

[cecilia]

Hyvä Janis,

Minä ainakin toivon, että kaikki lapsia haluavat voisivat oman nyytin saada. Ymmärrän kyllä, että jos raskaaksi tuleminen on vaikeaa, niin toisten vittuuntuminen voi tuntua väärältä. Mutta sitten kun toivottavasti olet joskus raskaana, voit ymmärtää (vaikket ehkä hyväksyä), että raskaana oleminen ON raskasta, vaikka lapsi on toivottu ja odotettu ja haluttu!

Tämän ketjun allekirjoittanut pisti pystyyn (tietämättä, että meitä "vittuuntuneita" on näinkin paljon), jotta voisi päästellä ulos höyryjään -ja tarvetta on näköjään muillakin. On hyvä saada vähän tuulettaa ja sanoa suoraan: suotakoon jokaiselle siihen oikeus elämäntilanteesta riippumatta. Tämä palsta on mielestäni juuri sitä varten. Tarkoituksenani ei ole loukata ketään, ja sen vuoksi tämmöinen ketju onkin täällä odottajien puolella: saa sanoa vapaasti. Viimeksi haluaisin kenellekään lasta kauan yrittäneelle tahdittomasti valittaa tai purkaa tuntoja.

Onnea yrityksellenne Janis ja tsemppiä ketjun möhkömahoille

 

[äippä-85]

ooneksi tällainen palsta tuli. Itekki olen niin vittuuntunut koko raskauteen että..Alkuraskaus meni oksennellessa, toinen kolmannes suht.ok ja taas nämä viim.kolme kk. olleet yhtä tuskaa. Nyt mennään jo lasketun ajan ylikin ja hermostuminen vaan lisääntyy.(rv40+4)
Aliisalla taisi olla sama ongelma. Myös täällä kysellään puhelimella/txt kumpi tuli,joko tullut,miksei vielä tullut,milloin sitte tulee..prkl suoraan sanottuna. Ollaan ukon kaa päätetty olla vastaamatta ku itelläkin jo nii kyrpii koko odotus.

Sitten nuo että "nainen olisi hehkeimmillään"raskausaikana,pyh sanon minä. Itse hoikkana ihmisenä itsetuntoni on laskenut roimasti kun kiloja on tullut sen 16kg(joka on kyllä ihan normaalia,sitäkin osa kauhistelee)hiukset rasvoittuu ja tuntuu ettei saa enää näin viimeisillään mitään aikaiseksi. Sitä vaan on ja löhöää,vaikka haluais liikuntaakin harrastaa niin ei jaksa...puuh..mukava kun pääsee näin purkautumaan..