Keskiraskauden paniikki...

[pelokas odottaja]

Elikkä onko muita samasta kärsiviä tai osaako joku auttaa..?

Raskausaika mulla menny ihan ok, mitä nyt alun oksetusolot ja väsyt. Vaatteita ja tavaroita haalinu vaaville kaapit täyteen ja muutenki ollu ihan innoissani. Mutta nyt.... Viikkoja 23 ja kamala ahdistus ja paniikki tullu kuvioihin Mahakin alkanu kasvaa isoksi ja välillä tosi kipee ja potkut joskus aika kovia, mikä tuntuu jotenki hämmentävältä. Mua on alkanu pelottaa tämä vauvan saanti! Tuntuu, että haluisin perua tämän tai siirtää ees parilla vuodella. Jotenki, että en oo valmis tähän. En oo kerenny tehä kaikkea mitä ois halunnu/pitäny... Esim. ammatillinen koulutus vielä käymättä ja töistäkää kokemusta ja ikää jo sentäs 24... :/ Ja tuntuu, että oon jotenkin liian "lapsellinen" vielä tähän, samaten ukko. Ja kotikin meillä on aina ihan ku myrskyn jäljiltä ja kumpikaa olla mitään siivousihmisiä. Pelottaa että ei osaa hoitaa sitä lasta ja jotenki pilaa sen elämän ja se kärsii sitte isompana ties mistä häiriöistä mun osaamattoman tunaroinnin takia Ja jos kyllästyn siihen tai en vaan jaksa ja sekin pelottaa jos ukon kanssa tulee ero ja...... Kai murehdin turhiakin ja liikoja, mutta oikeasti vaan tuntuu että en kohta kestä! Onko tämä jotenki ihan yleistä, että tulee jossain vaiheessa tämmösiä tuntemuksia? Neuvolassa en kehtais ikinä mainita asiasta, ku jotenki tuntuu että sielläkin pitää vaan "päteä" ja koittaa esittää että on just ku luotu äidiksi :/ Huoh.... Anteeksi tämä vuodatus, vähän jo hävettääkin

Mutta jos joku viitsis kommentoida ees jotain.... Kiitos <3

 

[maria]

Joo, tutulta kuullostaa! Sama oli mullaki jossai vaiheessa, mutta sitte ku oot sen vauvan kanssa, se on sulla sylissä, ni tuntuu ihan tyhmältä, että oot ees ahistellu tommosia

 

[heinäsirkka]

no hei.......rauhotu. Lapsi tekee vanhemmuuden, eihän kukaan siihen ole täysin valmis etukäteen. Sulhan on hyvin aikaa vielä tehdä elämässä monia asioita. Mä tein gradun äitiyslomalla ja hoitovapaalla kun lapsi nukkui päiväunia. Siinä se valmistui "mukavana" harrastuksena kun toinen lapsi oli vauva. Nykyisin mä oon kyl sitä mieltä että vanhemmuuteen kasvetaan ja ne kaikki pelot ja epäilykset taitaa olla aika normaaleita odotusaikana. Jos on mahdollista niin hakeudu muiden nuorten tai vanhempienkin äitien seuraan, jos saisit vähän tukea ja itsevarmuutta, että asioilla on tapana järjestyä.

 

[Magnificent]

Kuulostaa normaalilta! Tuohan vain tarkoittaa, että otat lapsestasi vastuun. Luonto ei ole turhaan antanut sinulle 40 viikon raskautta. Kyllä elämä kantaa!

Itse mietin, että mitä vauvalle tapahtuu jos me kuollaan.

Jos tuntuu, että nämä ajatukset hallitsevat elämääsi niin juttele neuvolassa.

Jaksuja :hug:

 

[iidanaada]

mulla tuli kolmannen lapsen loppuraskaudessa kanssa tunne että en ole vielä valmis ja raskaus on mennyt liian nopeasti enkä ole vielä kerinnyt valmistautumaan.kerroin tästä neuvolassa ja sanoin että varmaan tulee synnytyksen jälkeinen masennus,muuta vauvan kun sain syliin ei tullut edes sellaiset asiat mieleen.