Sain kokea järkytyksen eilen jouduttuani terveyskeskuslääkärin kautta keskussairaalaan naitenpolille tutkimuksiin ruskean vuodon takia. Tutkimuksissa todettiin että olen saanut keskenmenon ja lasta ei olekkaan tulossa. Järkytys oli aivan valtava. En tiennyt miten reagoida siihen mitä lääkäri minulle kertoi ja näytti ultrakuvaa. Olin sanaton ja hiljaa kuin hauta. Yritin olla voimakas ja olla alkamatta itkemään. Näytin lääkärille viimeiseen asti että kaikki on hyvin.
Hän määräsi minulle lääkkeitä (antibioottia 2 erinlaista) sekä antoi pillerin jolla saataisiin loputkin elämät ulos minusta. Keskiviikkona joudun uudelleen ja otan toisen pillerin jolla varmistetaan kaikki ulos tulo.
Tämän päivän aikana on alkanut olemaan kipuja samanlaisia kuin kuopustani synnyttäessä tai kun synnytys alkoi olla lähellä. Mietin vain kasvaako nämä pillereillä tehtävä "kaavinnan" kivu tästä vielä samalle tasolle kuin synnyttäisi lasta?
En tiedä itkisinkö, nauraisinko vai oksentaisinko... Tiedän että lasta ei tule muuta kuin menetetty enkeli mutta kun taas nämä kivut on päällä tunne on samanlainen kuin esikoista synnyttäessä "ihanaa nyt se tulee". En tiedä onko väärin tuntea näin vai ei.
Kauanko voi tuska kestää ennen kuin toipuu menetyksestä... tuskin koskaan... onhan se enkeli lapsi mukana aatteissa kuitenkin kuolemaan asti...
Hän määräsi minulle lääkkeitä (antibioottia 2 erinlaista) sekä antoi pillerin jolla saataisiin loputkin elämät ulos minusta. Keskiviikkona joudun uudelleen ja otan toisen pillerin jolla varmistetaan kaikki ulos tulo.
Tämän päivän aikana on alkanut olemaan kipuja samanlaisia kuin kuopustani synnyttäessä tai kun synnytys alkoi olla lähellä. Mietin vain kasvaako nämä pillereillä tehtävä "kaavinnan" kivu tästä vielä samalle tasolle kuin synnyttäisi lasta?
En tiedä itkisinkö, nauraisinko vai oksentaisinko... Tiedän että lasta ei tule muuta kuin menetetty enkeli mutta kun taas nämä kivut on päällä tunne on samanlainen kuin esikoista synnyttäessä "ihanaa nyt se tulee". En tiedä onko väärin tuntea näin vai ei.
Kauanko voi tuska kestää ennen kuin toipuu menetyksestä... tuskin koskaan... onhan se enkeli lapsi mukana aatteissa kuitenkin kuolemaan asti...