KESKENMENON JÄLKEEN RASKAANA

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mimis

Vieras


A-M ............... kkm 8/08, km 11/09 ........... LA 25.2.11
mi-iuska ......... tm 5/09, 10/09, km 3/10 .... LA 6.3.11
melluliini ......... km, kkm 10/10................... LA 6.3.11
Sini ............... km 11/09 ......................... LA 19.3.11
Typy ............. km 08, 09, 09, 10 .............. LA 5.4.11
Khaosan ......... km 5/10 ........................... LA 23.4.11
Viveca ........... ku 12/08 .......................... LA(x2) 24.4.11 ... tyttö&poikalupaus
Orvokki .......... km 4/10 ........................... LA 9.5.11
Hansu ........... kkm 2/09, 7/09, tm 5/10 ..... LA 30.6.11 .......... tyttölupaus
Juissis ........... km 11/09, km 09/10
Piu ................ kkm 02/10
Beata ............ km 10/09
Prune ............ km 12/09
daalia ........... km 12/10 LA 9/2011



SYNTYNEET MURUSET <3

2010

Katsu - km 12/07, ku 11/08 - poika - 11.1.10 - rv 39+0 - 50,5 cm - 3 676 g
HMM83 - km 5/09 - poika - 16.5.10 - rv 41+5 - 49 cm - 3 708 g
Tiitu-tii - km 5/09, 8/0 - poika - 25.5.10
J-R - tm 7/09 - tyttö - 1.6.10
Sarppa75 - kkm 8/09 - poika - 25.6.10
Tilkku - km 7/09 - poika - 17.7.10 - rv 39+3 - 50 cm - 3 130 g
Jane75 - kkm 9/06, 3/09, 9/09 - poika(2.) - 01.10.10 - rv 40+1 - 51 cm - 3 815 g
Tipsuliini - km 7/09, tm 11/09 - tyttö - rv 40+6
Minttuli80 - kkm 10/09 - tyttö - 12.10.10,
Mimis - km 05/09 - tyttö - 29.10.10 - rv 37+4 - 47 cm - 2 610 g
Saapi tulla - kkm 11/09 - poika - 13.11.10 - 3 390 g
Strumppis - km 12/09 - tyttö - 10.12.10 rv 41+0 - 52 cm - 3 950 g

2011

Lakallis - km 10/09 - tyttö - 2.1.11 - 53 cm - 3 995 g
haavelapsesta - kkm 08, ku 09 - poika - 23.1.11

 
terve

meillä toivotaan parasta, toive on, että perheemme kasvaisi lokakuun lopussa

tilanteemme taustalla on se, että viime lokakuussa meni tuntemattomasta syystä raskaus kesken rv 15, ja pelko on hirvittävä taas.

meillä neuvolasysteemi toimii hyvin, ja kävin jo ensimmäisen kerran neuvolassa 4+4 ja kunnalliseen varhaisultraan mennään jo kolmen viikon päästä.

tällä hetkellä on menossa rv 4+6 eli ihan alussa eikä oikein uskalla innostua vielä mistää, ensimmäistä kun yritetään maailmaan saattaa. iso kynnys oli jo tänne kirjoittaminen kun se taas tuntuu konkretisoivan asiaa eikä vielä oikein uskaltaisi, mutta keskustella kuitenkin tekisi mieli

toivotaan kovasti että nyt päästään maaliin saakka

manna

sitä vielä, että onko kellään (toivottavasti on) kokemuksia siitä, ettei toinen yritys menekään kesken vaan kaikki menee hyvin? uusia pelkoja on tullut kohdunulkoisista ja vaikka mistä... huoh kertokaa että tämä voi onnistua
 
Kiitos Mimis kun avasit uuden ketjun :)

Mulla nyt viikkoja tasan 10. Huomenna menen neuvolaan ekan kerran, laitan sitten lasketun ajan tuohon listaan.

Olen ollut tosi väsynyt viime päivinä, vetelen 3 tunnin päikkäreitä ja 9 tunnin yöunia. Omituiset asiat ällöttää, esimerkiksi pelkkä pähkinöiden näkeminen saa minut todella huonovointiseksi (etenkin pistaasipähkinät!! brrr...). Paistettu jauheliha sai minut oksentamaan tänään koko vatsan tyhjäksi, siis pelkkä sen haistaminen ja näkeminen. Viime viikolla oireita ei juuri ollut ja ehdin taas ajatella jo vaikka mitä. Mutta aaltomaista se näköjään on.

Mies asuu edelleen kotona, joten sekin stressaa kun ei saada eroa käytännössä käyntiin. Olen liian kiltti kun annan eroa haluavan majailla edelleen saman katon alla :( Meillä on ihan hyvät välit, mutta miehen mukaan mikään ei enää pelasta tätä suhdetta. Nyt vain odotellaan, että hän saisi työn, jotta voisi lunastaa talon minulta. Muutan itse sitten kaupunkiin. Surullista tämä on ja himmentää väkisinkin odotuksen onnea, kun ei tulevan isän kanssa saa jakaa asioita. Mutta edelleen yritän ajatella, että kaikella on tarkoituksensa ja jonain päivänä ymmärrän tämän eronkin tarkoituksen.

manna; yritä ajatella, että suurempi todennäköisyys on, että kaikki sujuu hyvin! Minä ainakin yritän siihen luottaa, vaikka pelko onkin välillä kova.
 
kiva kun uusi ketju aukes, kiitos mimis :)

manna: toivottavasti kaikki menee hyvin ja saatte perheenlisäystä :) toivotaan parasta koko sydämestä!!

Beata73: Voi noita "ihania" alkuraskauden oireita :D no eihän ne yhtää kivoi oo :(( mut hyväähän ne tietty ennustaa :) ja toivottavasti sullakin loppuun asti menee hyvin, tietty jos noi vähenisi noi pahanolo oireet, ku ne eivät ole yhtään kivoja :/
Voi että, varmasti stressaa toi tilanne sen miehen kanssa... :/ ja vielä kun hormoonit tekevät osuutensa..
Miten muuten on.. onko se mies lupautunut ottaa vastuun lapsesta myös? vai mitä se on puhunut siitä tulevasta lapsesta?
todellakin, sinun pitää silti pitää pää pystyssä vaikka varmasti harmittaa ja kaikkea negatiivista tuon miehen päätös.. mutta kaikella on tarkoituksensa ja varmasti kaikki kääntyy vielä hyväksi ! ja muista että sisälläsi on pikkuinen joka ainakin haluaa olla luonasi ja pysyy <3 ja toivottavasti kaikki menee vaan hyvin ! että yritä olla stressaamatta asioita (vaikkei se varmasti helppoa olekaan) ja keskittyä pikkuiseen. se tarvitsee sinua. niin paljon onnea sinulle !

täällä sitä pällistellään yhtenä kappaleena :D mutta toivoisin kovasti että pikkuinen tulisi jo ulos kun sillä olisi siihen vielä lupakin:D vaikkakin turhaa tässä alkaa päiviä laskemaan kun se vaan hidastaa varmasti tilannetta :D mutta se on kyllä niin älyttömän hankalaa.. pääasia ettei menisi ainakaa yli lasketun, niin oisin tyytyväinen ja ettei tarvisi alkaa käynnistelemään synnytystä.
Turvotusta on vaa lisääntynyt mikä masentaa mua enemmän tämän tukalan olotilan kanssa :D mutta ajatus siitä että painonnousu on varmasti myös suurimmaksi osaksi tästä turvotuksesta.. ja ne lähtee helpommin sitten synnytyksen jälkeen toivottavasti pois :D me ei millään malteta odottaa että tuo pikkuinen jo tulisi ulos.. kaikki olisi niin valmiina. <3 mutta odotteluas odottelua..... plaah:D
 
Moikka pitkistä aikaa,


Manna: Kaikki voipi mennä ihan hyvin toisella kertaa. Pelko keskenmenosta yms. on mielestäni ihan normaalia. Toivon kovasti, että teillä tämä toinen odotus päättyy iloisesti ja että voisit jossain vaiheessa nauttia raskaudestasi.

Beata: Sulla kuulostaa stressaavalta elämä siellä, toivottavasti asiat pian lutviutuu ja saisit nauttia raskaudesta ilman ylimääräistä stressin aihetta. "Hyvän" kuuloiset raskausoireet sulla, toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa vähän helpottaa tuo paha olo. Mulla tais loppua, jossain rv 12-13 pahoinvointi lähes kokonaan, mutta nyt se nostaa taas päätään.

Melluliini: Odottavan aika taitaa olla todellakin pitkä, minusta tuntuu nyt jo, että aika matelee ihan liian hitaasti. Joko laukku synnäriä varten on pakattu?

Joko A-M ja Mi-iuska on päässeet tosi toimiin?

ON: Alkais kaikki olemaan valmiina pientä varten, ukko hakeepi tällä viikolla vaunut liikkeestä, kun en niitä ole aiemmin tohtinut kotiin tuoda. Itse ei kyllä ole vielä tarvinnut juuri ollenkaan hankintoja tehdä, kun mun äitini on niin tohkeissaa tulokkaasta, että on halunnut hommata sitä sun tätä. Eilen alkoi kyllä vähän jo sapettamaan kun kieltää mua ostamasta tarvikkeita pienelle, kun hän on jo käynyt katsomassa niitä sieltä sun täältä. Grrr... Tuumaili se tuossa männä viikolla puhelimessa, että sitten tarvii alkaa tekemään pienelle kaveria viimeistään vuoden päästä, vaihdoin siinä vaiheessa hyvinkin luontevasti puheenaihetta. Anoppi on paljon pienempi paha :)

Huomenna ois synnytystapa arvio, se vähän jänskättää, ei varmaan tule kauheasti nukuttua yöllä. Tokihan tässä on mennyt viimeiset pari kuukautta katkonaisilla yö unilla, päivät menee sitten luonnolisesti torkkuessa. Onneksi olen äippälomalla, joten päivällä torkkuminen on sallittua :)

Sini & Toukka rv 36+2 (päiviä synnytykseen noin 26)
 
terve

sitä vielä, että onko kellään (toivottavasti on) kokemuksia siitä, ettei toinen yritys menekään kesken vaan kaikki menee hyvin? uusia pelkoja on tullut kohdunulkoisista ja vaikka mistä... huoh kertokaa että tämä voi onnistua

Hei Manna ja muutkin, en ole tässä ketjussa kirjoitellut kuin muutaman kerran.
Mutta nyt aattelin. Muistan sut Manna tuolta Huhtimammat ketjusta -ja vastaan nyt sulle "se voi onnistua".

Itselläni meni 1.raskaus kesken tuntemattomasta syystä viikolla 8.
Nyt 2.raskaudessa menen raskausviikolla 32. Ja kaikki on mennyt hyvin. Mutta ymmärrän sun epäuskon. Kerrankin koettu keskenmeno lisää huoelstumista moneen potenssiin. Varhaisultra on suunnilleen pelottavinta mitä koskaan on kokenut, np ultra jos mahdollista vieläkin hermostuttavampaa -rakenneultran jälkeen sitä jo osaa hieman toivoa.Ja loppuun asti tietysti jännittää.

Mutta olen iloinen uudesta raskaudestasi Manna ja pidän keukaloita täällä pystyssä, että nyt kaikki menis hyvin.

LA:ni on muuten 22.4, pitkä(kö)perjentai

Khaosan ja poika 31+3
 
Viimeksi muokattu:
Terkkuja ultrasta!
Viime yö meni valvoessa (miten sitä aina jännittääkin tuota ultraa...), mutta onneksi tosiaan nyt päivällä voi ottaa vähän takaisin.
Kaikki oli mahassa hyvin, pienet kasvaa kohisten ja kuulemma isoja ovat mun viikkoihin nähden. Lääkärillä oli tosin vaikeuksia saada luotettavia mittoja, kun pään mitat antoi viikoiksi 34 ja taas vartalomittaukset 30. Kuulemma kaikki kuitenkin vaikutti normaalilta ja hyvältä. Tytön painoarvio oli 1490g ja pojan 1505g.
Mua ultrattiin siinä ihme jalkatuki-tuolissa lähemmäks tunti ja meinasin pyörtyä! :D Eka tuntu vaan, että en oikein saa happea (ajattelin, että johtuu jännityksestä), sitten alkokin tulla ihan tosi kuuma ja yhtäkkiä alkoi tuntua siltä, että kohta lähtee taju. Yritin siinä vaan kiskoa paidan kaulusta leveämmälle ja haukkoa happea, kun en kehdannu häiritä lääkäriä, joka siinä muutenkin tuskaili niitten mittojen ottamisen kanssa. Lopulta kähisin miehelle, että antaisi mulle jonku paperin millä voisin liehutella itseäni/kasvojani, että sais paremmin happea. :D Siinä vaiheessa lääkärikin hoksasi, että potilas ei ole ihan täydessä hapessa ja muutti sen tuolin asentoa niin, että mun jalat oli korkeammalla ja odotteli niin kauan, että pystyin vakuuttaan olevani kunnossa ennenkuin jatkoi ultrausta. Kuulemma se selällään oleva asento on varsinkin kaksosia odottaessa hankala, kun ne pienet painaa niitä elimiä. :) Näköjään! :)
Vauvat oli muuten vaihtanut taas asentoa.. Viimeksi ne oli molemmin puolin napaa tyttö pää alaspäin ja poika pää ylhäällä. Nyt pienet on poikittain ja poika yläpuolella. :) Ilmankos taas on tuntunut liikkeet ihan eri paikoissa.

Sektio on näillä näkymin 5 viikon päästä alkuviikosta viikolla 37 (36+...), joka on siis Maaliskuun loppua. Seuraava ultra on kahden viikon päästä ja silloin varmaan saadaan tietoa tarkemmasta päivästä. Lääkäri sanoi keskustelevansa leikkaussalin henkilökunnan kanssa asiasta.
Sinänsä hyvä, että on vielä aikaa hoitaa muutto, hankkia pinnasängyt + muut lastenhuoneen huonekalut/tarvikkeet jne. Vaunut on tosiaan edelleen tilaamatta, mutta jos saisi ne kun vauvat on lähemmäksi 3kk, niin eiköhän se ole ok.

Mulle on alkanut myös palailla se alkuaikojen pahoinvointi. Jännästi noi oireet aaltoilee.

Kiitos Mimis uudesta ketjusta!

Beata, tsemppiä arkeen! Ja ihanaa, että on oireita. :)) Mitenkä sujui neuvolassa?

Manna, nuo pelot on valitettava asia, mutta mitä pidemmälle raskaus etenee, niin kyllä se luottamus ja usko pikkuhiljaa nostaa päätään. Päivä kerrallaan. Kovasti toivon, että teillä kaikki menee nyt hyvin ja 8kk:n kuluttua uuden ihanan perheenjäsenen saatte. :) <3

Kohta pitäisi listan mukaan alkaa tapahtua. :)) Monet on jo niin hyvillä viikoilla, että h-hetki voi olla koska vaan! :))

Viveca rv32 (31+1)
 
Manna - ton listan "syntyneet muruset" kohdan alla olevat nimet on todiste siitä, että kyllä raskaus voi keskenmenon jälkeen onnstua <3 Ja yksi (tai kaksikaan) keskenmenoa ei lisää riskiä että seuraava raskaus menisi kesken. Täällä siis peukut ja varpaat pystyssä että tämän nyytin saatte syliin asti :)

Beatalle tsemppiä ja voimahaleja! Ihan perseestä että miehesi on tuohon päätökseen tullut :(

Melluliinille ja Sinille jaksamisia viimeisiin päiviin (tai viikkoihin) masun kanssa ^_^

Viveca - Kääääk, niin se sektio vaan lähenee :D Asuuko teillä muuten sukulaisia tai muita läheisiä lähellä? Kahden pienen kanssa on varmasti kädet NIIIIN täynnä että apu ei olisi pahitteeksi ;)
 
joo, kiitos vastauksista

jospa tästä pikkuhiljaa alkaisi usko kasaantua, siltä tuntuisi ainakin nyt. minä vaan olen niin taikauskoinen näissä asioissa, kyllä tuossa äsken kun kävin lenkillä niin valtasi hyvä tunne siitä että perille päästäisiin, ja että veljeni yo-juhlissa meillä olisi jo mahaakin.


manna
 
Mimis, kiitos uudesta ketjusta:)

Manna, tervetuloa joukkoon kirjoittelemaan. Pelkosi on hyvin ymmärrettävä ja yleinen. Mutta on todennäköistä, että tässä raskaudessa kaikki menee hyvin. Itselläni eka raskaus meni kesken rv 8, tokasta ja kolmannesta syntyi terveet lapset, neljäs meni kesken rv 8 ja nyt siis viides raskaus. Jos mitään syytä ei löytynyt, ei ole mitään syytä, miksi nyt ei kaikki menisi hyvin. Mutta se pelko valitettavasti seuraa mukana pitkään, itselläni tokassa raskaudessa alkoi vasta rakenneultran ja liikkeiden tuntemisen jälkeen helpottaa. Tsemppiä!

Beata, toivottavasti neuvolassa meni mukavasti. Tosi kinkkinen tuo teidän tilanne ja varmasti haastavaa asua saman katon alla. Toivottavasti pystytte kuitenkin pitämään välit asiallisina, se helpottaa jos/kun miehesikin haluaa osallistua lapsen elämään. Eihän ero ikinä ole mukava juttu, mutta loppujen lopuksi ei ole lapselle hyvä asua kodissa, jossa on isoja parisuhdeongelmia. Vierestä ollaan jouduttu nyt pari vuotta katselemaan tilannetta, jossa pahat kotiongelmat on pilanneet jo kahden sukupolven elämän. Tässä perheessä eron lopulta tapahduttua lapset alkoivat vihdoinkin voida paremmin ja 5-v oppi puhumaan... Tsemppiä tuon pahoinvoinnin kanssa, kovin tutulta kuulostaa. Mutta kyllä sen muutaman viikon päästä pitäisi loppua.

Melluliini, tsemppiä loppuodotukseen! Ei ehkä kannata ajatella sitä laskettua aikaa liikaa, kun voi tosiaan mennä paljon ylikin. Mun lapset on syntyneet rv 42. Minua auttoi jaksamaan, kun viimeisiin viikkoihin järkkäsin kaikkea kivaa ohjelmaa voinnin mukaan: kavereiden tapaamista, ravintolaillallisia miehen kanssa, vaikka vaan kahvilassa pitkään istuskelua naistenlehtiä selaillen. Kun ne spontaanit lähtemiset on kohta historiaa sielläkin;)

Sini, toivottavasti synnytystapa-arvio meni hyvin. Onko teillä joku syy tuohon? Tsemppiä loppudotukseen sinnekin! Ja samat sanat kuin melluliinille, että kivaa ohjelmaa voinnin mukaan, niin ei ole odottavan aika ihan niin pitkä. Mulla meni hermot naapureihin kuopuksen odotusaikana, kun ne alkoi jo joskus rv 39 huokailla, että eikö vieläkään. Kun silloin itse yritti asennoitua, että yli menee ja reippaasti. Onhan se toki hermoja raastavaa välillä, kun yläpää olis valmis synnyttämään, mutta alapää ei. Mutta ne vauvat tulee sitten kun ovat valmiita.

Khaosan, tervetuloa mukaan! Sullakin on jo noin paljon viikkoja, ihan kateeksi käy.

Viveca, onnea hienoista ultraakuulumisista. Teilläkin on sitten h-hetki jo aika lähellä. Kiva, että seurataan noin tarkkaan, niin syntyvät pienet sitten parhaaseen mahdolliseen aikaan. Aika paljon on sulla vielä to-do-listalla, mutta siinähän se aika mukavasti kuluu. Taitaa olla siellä maailmankolkassa elämänmeno erilaista kuin täällä, kun meinaat noin pitkään selvitä ilman vaunuja. Varmasti pärjäättekin, jos auto on käytössä eikä kahden kanssa varmasti niin äkkiä edes tule mihinkään lähdettyä. Meillä taas on vauva laitettu ekana kotipäivänä jo ulkona nukkumaan, niin on itsekin ulos päässyt, mutta onhan tämä suomalainen systeemi kai aika poikkeuksellinen.

Täällä on vietetty tosiaan pari viikkoa lähinnä makuuasennossa. Pahoinvointi on vienyt kaikki voimat ja siihen päälle unettomuus (alkuraskaudesta kai pitäis väsyttää?), niin kroppa on ollut kovilla. Nyt olen kuitenkin syönyt kahtenä päivänä jopa vähän lämmintä ruokaa ja jopa pessyt hampaat oksentamatta! Jospa se tästä vähän edes tasaantuisi. Lapset on ensi viikon lomalla ja silloin mun on pakko jo jotain jaksaa. Mutta kummasti se vointi kohenee, kun ruokaa pysyy vähän sisälläkin. Km-pelko on vähän lieventynyt, kun päästiin jo 10+ viikolle, mutta nyt olen alkanut pelätä, että vauvalla on joku paha rakenteellinen/kromosomivika. Ei pitäisi lukea lehdestä sikiöseulonnoista, kun kaikki surkeat draamaohjelmatkin saa itkemään... Ultraan on vielä yli kaksi viikkoa ja mies jo meinasi, että käydään sitä ennen yksityisellä. Pidin pääni kylmänä ja kieltäydyin, koska rahasta on vähän tiukkaa. Eihän se tilanne miksikään siitä muutu, oli se ultra tällä viikolla tai kahden viikon päästä. Mutta ihanaa, että mies edes yrittää lohduttaa kaikkien kiireidensä keskellä.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Prune rv 10+1
 
Melluliini: Kovasti tsemppiä sulle viimeisiin viikkoihin/päiviin! Toivottavasti turvotus vähän helpottaisi eikä olosi olis niin tukala. Kyllähän ne kilot varmaan lähtee laskuun synnytyksen jälkeen, eli niitä ei kannata nyt murehtia. Vaikka tietenki ne mielessä on, jos olo on hankala.
Mies sanoi jossain vaiheessa, että on mun tukena ja apuna vauvan kanssa, mutta mielenkiinto koko raskautta kohtaan on tällä hetkellä ihan nollassa, niin hieman epäilen... Joka toinen päivä on olo, että annan miehelle omaa tilaa ja aikaa, enkä vaadi mitään, ja sit toisina päivinä ratkaisu suhteeseen pitää tulla just NYT. Tänään on taas "annan aikaa"-päivä :) Saa nähä miten tässä käy.

Sini: Mulla on äiti kans niin tohkeissaan ja aikoo ostaa vaunut... Toki saan ite vaikuttaa, millaiset se ostaa :) mutta iso apuhan se on, vaunut on kalliita. En ole ite uskaltanu vielä hommata yhtään mitään, kun niin alussa ollaan vielä. Ehkä sitten toukokuussa vois alkaa jotain oikeasti katteleen. Tehdäänkö tuo synnytystapa-arvio kaikille?

Khaosan: Sullapa sattu jännä päivä lasketuksi ajaksi! :) Toivottavasti ei tule kovin pitkää siitä perjantaista! :)

Vivecan juttuja luen aina ihan lumoutuneena! Nuo kuvaukset vauvoista on niin konkreettisia, että näen sun vauvelit ihan sieluni silmillä :) Hurja kokemus varmaan tuo sun melkein pyörtyminen, huhhhuh!!

Mimikselle kiitokset tsempeistä! Minunki mielestä miehen päätös on perseestä ja syvältä. Mutta ku se onneton on niin hemmetin itsepäinen, et välillä tuntuu, et ku hän on näin päättänyt, niin siitä ei voi enää periaatteestakaan keskustella...

Prune: Meillä on hyvät välit miehen kanssa, eikä me olla oikeastaan koskaan riidelty. Siksikin tämä tuntuu niin kummalliselta, että tässä tilanteessa ollaan. Me mennään muuten samoilla viikoilla; neuvolan mukaan mulla on tänään 10+2. Mullakin on keskenmenon pelko lieventynyt oikeastaan huomattavan paljon, ja stressaan nyt sinun lailla kromosomi - ja niskaturvotus-juttuja. Sulla on ollu tosi hurjat oireet! Toivottavasti nyt alkaa helpottamaan, niin saat energiaa!

ON: Eka neuvolakäynti meni tosi hyvin. Harmittaa, jos todella joudun muuttamaan kaupunkiin ja vaihtamaan neuvolaa :( En saanut kamalaa saarnaa painostanikaan, vaikka sitä pelkäsin. Lähinnä vain kehoituksen olla stressaamatta siitä ja vain syödä terveellisesti. Kauheasti tuli tietoa ja lippua ja lappua ja labra-aika, lääkäriaika jne. Ultrattiinkin mahan päältä, ja luulin etukäteen, ettei sieltä mitään näy, kun on tota ylimääräistä painoa... mut sieltä näkyikin! Tyyppi, joka pomppi ja pyöri kuin väkkärä :)) Ihan uskomatonta. Dopplerilla yritettiin kuunnella sydänääniä, mutta ei niitä oikein saatu kuulumaan. Onneksi kuitenkin ultrattiin, niin sain varmistusta että siellä on kaikki ok. Jotenki koko homma nyt konkretisoitui mulle, minä ihan oikeasti olen raskaana :) Huomenna pitää varata nt-ultra, se tehdään kaupungissa.

Selitin miehellenikin tohkeissaan ja hän kyllä kuunteli. Mutta ilman mitään suurta innostusta. Hymyili kuitenkin, kun kerroin pomppivasta tyypistä ja vitsailin. Muuten olen vain nukkunut pitkin päivää ja syönyt :D Oli niiin oikea päätös olla päivä kotona, jaksan taatusti huomisen päivän paljon paremmin. Raskas viikko on edessä. Työnantajalle kerroin raskaudesta ja hän oli tosi innoissaan :)

Mun laskettu aika on nyt 17.9. Voisko Mimis päivittää sen tuohon listaan? En uskalla ite mennä säheltään, hävitän vielä koko jutun... :/ Kiitos!

Ihania odotuspäiviä meille kaikille!

Beata
 
Kiva, kun tää ketju on vähän virkistynyt, oli pitkään niin hiljaista :) Kiitos Mimis uudesta ketjusta :)

Manna: Tosiaan suurimmalla osalla menee seuraava raskaus hyvin. Meitä useamman kokeneita taitaa olla tällä palstalla vähemmistö :) Onnea odotukseen ja tsemppiä pelkojen kanssa!!

Vivecan vauvat mäkin pystyn näkemään jo ihan vauvoina. Osaan kuvitella ne sun mahassa poikittain :D Huhhuh ja aika menee tosiaan nopeesti, kohtahan sunkin vauvat saapuu jo maailmaan :)

Melluniille tsemppiä synnyksen odotteluun :) A-M taitaa olla jo tosi toimissa kun ei oo kuulunut hetkeen :) Ja apua Sinilläkin häämöttää jos laskettuaika, ihanaa :)

Khaosalla onkin oikeen kiva laskettuaika :)

Beata: Vähänkö ihanaa, että pääsit ultraankin samalla. Onnea ihan hirmuisesti, siellä se tuleva vauveli porskuttaa <3 Voin kertoa, että tuossa vaiheessa miehet ei tajua vielä mitään. Munkin mies on nyt vasta lähiaikoina tajunnu, että meille tulee oikeesti vauva ja mun mahassa on joku :D Miehellä oli kuullemma menny kylmätväreet tossa viimesessä ultrassa, ku se oli yhtäkkiä tajunnu, että siellä on vauva ja sillä on polvet ja kaikki :D Mieli ja miehen suhtautuminen tulee varmasti muuttumaan viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva syntyy. Toivottavasti saatte asiat kaikinpuolin järkättyä parhaimmaksi tilanteen mukaan :)

Prune: Mähän en päässy niihin niskaturvotusseulontoihin ollenkaan, kun ne on täällä kielletty... oon yrittäny olla ajattelematta koko asiaa, mutta välillä se kyllä käy mielessä :/ Kaipa mahdollisuus on kuitenkin tosi pieni, kun niskaturvotus ei ollut silmillä nähtävissä ja meiltä molemmilta on poissuljettu kaikki kromosomimuutokset niissä keskenmenotesteissä. No mutta never know...

Täällä painiskellaan näiden omien pelkojen kanssa edelleen :( Koko viime yö ja aamu meni ihan pilalle, kun olin taas ihan varma, että sikiö on kuollut. Liikkeitä ei tuntunut pitkään aikaan. Töissä sitten vielä joku viimeinenkin tajus, että oon raskaana ja voivotteli kuinka mulla on niin pieni maha ja jo 6. kuulla, että tosi outoa. Alko vituttamaan niin paljon, että oli pakko mennä vessaan itkemään. Onneks vissiin itku sitten jotenkin vaikutti, kun mahassa alko taas potkunyrkkeilytreenit. Sain onneks sanottua ennenkö meni pokka, että aijaa tosi outoa kun kätilö sano, että mulla on viikkoihin nähden iso maha. En yhtään ennen tajunnu miks raskaana olevat ottaa niin tosissaan nuo mahakommentit, mutta ainakin mun historialla kaikki tommoset kommentit satuttaa ja kiitin vaan luojaani, että olin just viime viikolla saanu vahvistuksen, että sikiö on oikean kokoinen ja maha kasvaa niinku pitääkin. Ei kai hoikalla ihmisellä voi mitään valtavaa mahaa olla vielä näillä viikoilla muutenkaan. Sitte ne vielä puhu siitä kuinka niille on tullu reilusti yli 20kg, että odota vaan ku ne kilot alkaa vaan tulemaan ja niitä ei sitte saa millään pois jne. Mulle on siis tullu nyt 2kg ja seuraavan 18 viikon aikana tulee sitte vielä 20 lisäkiloa???? Puhumattakaan kuinka hullua oli olla kaukomailla raskaana... kukaan niistä ei oo käyny Ruotsia kauempana. Päädyttiin mun työkaverin kanssa siihen, että siirretään taukoja niin, ettei tarvi istua sen porukan kans. Mun työkaverin laihdutuskuurin ne teilas nauramalla räkäsesti, että joo täällä on laihdutettu kaikki vuodet... Tajusin siinä samalla, että just tollasten ihmisten takia en oo halunnu aikasemmin edes tehä lapsia. Toivottavasti musta ei tuu tollasta katkeraa idioottia, jotka ei voi tehdä mitään koska niillä on lapsia. Sorry tää vaahtoominen, mutta noi kommentit ja koko yön panikointi oli vaan tosi huono yhdistelmä :D

Onneks nyt on taas enemmän menoa vatsassa ja maha on kuitenkin sen verran ISO, että napa plompsahtaa ulos ihan millä sekunnilla tahansa :)

Hansu 21+5
 
Hansu, voi sua. :) Mullakin oli vielä noilla viikoilla oikeasti pieni maha ja sitten joskus rv25 kohdalla se alkoi vasta pompsahtaa kunnolla näkyviin. Eikä se kai(?...) kauhean iso ole vieläkään, vaikka onhan se ISO. :D Mutta musta se on vaan ihana ja kompakti ja tykkään kauheasti kun huomaan ihmisten katseista, että ne miettii, että "Toi on niin raskaana". :) Se onnellisuus ja epäusko tästä raskaudesta kun ei ole vieläkään pienentynyt vaan huomaan päivittäin silitteleväni mahaani kyyneleet silmissä ja toistelevani itselleni, että meille oikeasti tulee lapsia. <3 On se vaan niin outoa. :)

Ja Beata, Hansu osui niin naulan kantaan tuossa, että miehet ei vaan tajua koko raskautta. Itse oon huomannu oman miehen käytöksessä ekaa kertaa vasta nyt, kun vauvojen syntymähetki lähenee, niin sellaista että se yleensä miettii koko asiaa. Ja tänään kun vauvojen sektioaika siirtyi viime kerran ultran arviosta viikolla-kahdella eteenpäin, niin mies oli selvästi oudolla tavalla pettynyt. Valitti mulle "vitsinä", kun en oo syöny paremmin, että vauvat olisi kasvanu enemmän ja näin ollen ne olisi voinu syntyä aiemmin. :P :D
Oli ottanut vakuutuksetkin vauvoille perjantaina. :) Ja selvästi se enemmän huolehtii, ainakin ajatuksen tasolla, mun hyvinvoinnista. Joka siis tarkoittaa sitä, että kun mulla suihkussa menee kauemmin kuin ennen (voin kertoa, että karvojen poisto ei oo enää ihan helppoa :D ), niin se tulee huuteleen oven taakse, että onko mulla kaikki ok. Mutta joo, kiva se on, että se on nyt vähän enemmän mukana tässä jutussa. Ekat kk:t sitä tuskin kiinnosti mun raskaus-hehkutukset ym. :P Eli yritän vain sanoa Beata, että älä vielä heitä hanskoja tiskiin sen miehesi "kiinnostuksen puutteesta". Noi nyt vaan aika usein on aika hitaita syttymään. :)

Prune, haluaisin kyllä ne vaunut HETI ;D, mutta kun tässä on ollut (ja tulee olemaan) niin paljon kaikkia hankintoja, niin ei vaan ole varaa ostaa niitä vielä. :/ Oon tosiaan lohduttautunut sillä, että en varmaan kuitenkaan olisi alussa kahden kanssa muutenkaan uskaltautumassa liikkeelle, mutta kyllä mua silti vähän harmittaa. Toisaalta täällä alkaa olla jo helteitä (+25) Huhtikuussa, joten en tiedä kuinka hyvin vauvoja voi muutenkaan ulkona nukuttaa...

Mimis, tuo on just se ulkomailla asumisen huono puoli, että kaikki sukulaiset ja rakkaat ystävät asuu kaukana ja apua ei siksi ole juuri saatavilla. Äiti on luvannut tulla viikoksi (pitää töistä kesälomaa), mutta muuten se on melkein siinä. Ja mies voi tosiaan pitää myös viikon lomaa (samoin kesälomastaan). Muuten leikin teräsäitiä. :D (...eli itken varmaan väsymystäni teille) :)

Oho! Mies soitti äsken ja kertoi, että meidän lääkäri oli soittanu sille tänään ultran jälkeen, että se oli unohtanut kuunnella vauvojen sydänääniä ja oli pyytänyt mut huomenna sinne aamusta, että se saadaan kanssa tehtyä. Voi että! <3 Koko tän raskauden aikana ei oo vielä kertaakaan kuunneltu sydänääniä ja nyt sitten kuulen ne! :') <3 Alkoi taas itkettään. Nää hormonit.. :D
 
manna - kiva että olet jo vähän positiivisemmalla mielellä :)

prunelle tsemppiä pahoinvoinnin kanssa painimiseen! toivottavasti pian jo helpottaa!

Beata - voi miten ihana juttu <3 siellä masussa se pieni piti omia bileitään :D Ja ihan loistavaa sekin että työnantaja otti asian noin hyvin.

Hansu - mäkin otin aina itteeni noi mahan koko jutut! en edes tiedä miksi, mutta se oli niiiin ärsyttävää!!!! toiset sanoi että onpas iso maha ja toiset pieni.. kommentoisi mielummin vaikka että onpas hieno maha :D Mulla tuli raskausaikana kiloja 9,5 ja kaikki mitä tuli lähti pois jo ensimmäisten viikkojen jälkeen. Kaikki oli niin uutta ja jännää että en muistanut ensimmäiseen kuukauteen juuri syödä ollenkaan ;)

Viveca - hih :) miltäköhän kaksosten sydänäänet mahtaa kuulostaa?

Meillä arki rullaa omalla painollaan. Tyttö täyttää jo kohta 4kk, mihin tämä aika oikein katoaa? Toisaalta odotan kokoajan että oppii uusia juttuja mutta toisaalta kauhistelen kuinka nopeasti kasvaa :D Joka päivä kuitenkin rakastun vauvaan enemmän ja enemmän <3 Vaikka sanotaan että siitä ne huolet vasta alkaa kun vauva on syntynyt, mä oon stressannut nyt paljon vähemmän kuin raskausaikana. Tuli varmaan stressattua silloin niin paljon, että tuli kiintiö täyteen vähäksi aikaa :) Toki välillä tulee mietittyä kätkytkuolemia sun muita, mutta yllättävän vähän kuitenkin!

Halein,
Mimis ja tyttö 3kk ja 3vk
 
Pakko kommentoida tänne vaikka tyttö on jo pian 9kk :)

Hansu: Muakin usein ärsytti ihmisten iso maha/pieni maha -kommentit. Mä jäin aina huolestuneena miettimään et onks tää nyt sit liian pieni/iso. Miks ihmeessä on kenen tahansa oikeus arvioida masun kokoa?! Sen sijaan tuntui ihanalta, kun joku sanoi että ihana pallomaha tms.

Mimikselle ja muillekin: Mäkin olen kokenut niin, että vauvan synnyttyä huolia on ollut PALJON vähemmän. Tottakai sitä jatkuvasti pohtii mitä vauva tarvitsee mutta enää ei tarvi koko ajan pelätä että se kuolee. Ja ainahan voi tarkistaa että hengittääkö se ;)

Ihanaa odotusta ja aurinkoista kevättä!

T: J-R ja tyttö pian 9kk
 
Hansu:
muakin ärsyttää nuo kommentit. "Ompa sulla pieni maha, miten se on kin noin pieni", "ompa sulla kaameen iso maha, miten se voi olla noin iso". Tai mikä parasta, kun työkaverini tuli lomilta niin "sehän ei ole kasvanut yhtään". -Silleen, et just joo thänks, lisää vaan mun stressiä, että tässä on joku vialla. -Olen tyytynyt vastaamaan että -tää on kyllä virallisesti mennyt ihan keskikäyrillä. Ja mäkin kyllä kuulen mieluummin noita ISOMHA-kommentteja, ne tuntuu turvallisemmilta. Mutta miks ihmeessa raskaana olevan ulkonäkö ja etenkin vartalo on yhtäkkiä kaikkien kommentoinnin vapaana kohteena. Eihän sitä normaalistikkaan kellekään heitetä "et hei V..TTU sä oot lihonu".
Mutta tosiaan 20-24 viikolla on ihan normia -et maha tuntuu pieneltä. Ei oo vielä kunnon potkupallo. Kaikilla ei välttämättä tuu oleenkaan ja sekin on ihan normia, jos sattuu oleen kunnon lantiot.
Ja ihan yhtä normia on soittaa viikolla 15-17 äitiysneuvolaan ja ruinata ylim sydänäänten kuuntelua, kun ei ole mahaa vielä yhtään!! -Varmaan normaalimpaa kun olla soittamatta..

Mullakin vaihtu vielä neuvola. Terveydenhoitajasta ei oo niin väliäkään. Mutta lääkärini olisin halunnut säilyttää. Semmoinen vanhanajan reipasotteinen luottmusta herättävä ihminen.

Ja Beatalle hirveesti voimia. Muutenkin raskaus tuottaa pelkoa ja stressiä, niin on EPÄREILUA että joudut miehesi taholta kestämään tuollaista epävarmuutta !!!

Khaosan 31+4
 
Peesit edellisille! Inhosin sitä mun mahan kommentointia. Tiesin kyllä kommentoimattakin että se oli poikkeavan iso, kun sitä vettä oli poikkeava määrä eikä vauvakaan ollu pienimmästä päästä... Ventovieraatkin ihmiset heitteli jotain "taidat odottaa kaksosia" -juttuja ja töissä työkavereista vähintää joka toinen esitti saman vitsin, että "ootko ihan varma, ettei oo kuitenkin kaksoset, jospa toinen ei vaan näkyny ultrassa" Kylläpä nauratti ihan hitosti tuo vitsi ehkä sadannen kerran. Prkl.

Mutta yksi työkaveri sanoi, että "sinua kyllä pukee tuo raskaus, oikein hehkut" ,mikä oli tosi kauniisti sanottu ja niin harvinaisen positiivinen kommentti että hormonihuuruissa noitten paskempien kommenttien jälkeen tuli ihan tippa linssiin. :) (vaikken totisesti tuntenutkaan hehkuvani)

Ja samoin kuin edellisillä huolta on paljon vähempi nyt. Kyllä mulla edelleen tulee ajottain mieleen, että miten hirveetä se ois jos toi nyt kuolis vaikka kätkytkuolemaan tai kolarissa tai jotain. Ja itkettämään alkaa jos erehdyn sitä miettimään. Mutta se ei oo kuitenkaan semmosta päivittäistä jatkuvaa kalvavaa huolta, niinkuin raskausaikana.

4 laskettua aikaa kuukauden sisällä, jännittävää!!!! Mahtaako A-M olla jo synnyttänyt?

Terkkuja kaikille! Mulla käy jo kutsu, tyttö herää päikkäreiltä nälkähuudon kanssa :D

T. Strumppis ja Iita 2,5kk
 
Moikka


Hansu: Yritä vierittää toisesta korvasta ulos moiset masun koko heitot. Se taitaapi olla aika henk.koht. millainen maha kellekin tulee, eikä mahan koko ole suoraan verrannollinen vaavin kokoon. Miehen sukulaiset on kauhistelleet koko ajan kuin suuri maha mulla on ja sanovat sen kyllä päin pläsiä ihan tuosta vain ja voin sanoa, että olen kyllä useamman kerran pahoittanut mieleni kommenteista (oman kropan muuttuminen ei muutenkaan ole ollut minulle helppo asia). Miksi raskaana olevien ulkonäköä kommentoidaan suoraan, ei kai kukaan mene kenellekkään (tai ainakaan toivottavasti ei mene) kommentoimaan, että oletpa sä lihonnut tai oletpa sä raukka riepu laiha...

ON: Pikku tyyppi voi paksusti, mutta ehkä liian paksusti, siksi seuraava aika ultraan on rv 38+5. Sen verta alkaa tyypillä olemaan kokoa, että halutaan seurata tilanteen kehittymistä ja vähän jo puhuivat käynnistämisestä. Huomenna joudun sokerirasitus testeihin, miten mä kestän olla syömättä 12 h :)
Olen kuulema synnyttäjän näköinen (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan)...

Joku tiedusteli miksi joudun synnytystapa arvioon, niin minulla on vähän sellainen käsitys, että meidän paikkakunnalla kaikki (ainakin ensi synnyttäjät) käyvät synnytystapa arviossa, en tiedä miten muualla...

Ai niin, puhuivat, että olis suotavaa jos syntyis viikkojen 38-40 tienoilla, niin tarkoittivatkohan mahdollisesti 37+0 - 37+6 (joka ois siis jo ensi viikolla (paniikki)) vai 38+0 - 38+6 ? Jäi epähuomiossa kysymättä...

Sini & Toukkis 36+3
 


A-M ............... kkm 8/08, km 11/09 ........... LA 25.2.11
mi-iuska ......... tm 5/09, 10/09, km 3/10 .... LA 6.3.11
melluliini ......... km, kkm 10/10................... LA 6.3.11
Sini ............... km 11/09 ......................... LA 19.3.11
Typy ............. km 08, 09, 09, 10 .............. LA 5.4.11
Khaosan ......... km 5/10 ........................... LA 22.4.11 ......... poikalupaus
Viveca ........... ku 12/08 .......................... LA(x2) 24.4.11 ... tyttö&poikalupaus
Orvokki .......... km 4/10 ........................... LA 9.5.11
Hansu ........... kkm 2/09, 7/09, tm 5/10 ...... LA 30.6.11 ......... tyttölupaus
Beata ............ km 10/09 .......................... LA 17.9.11
daalia ........... km 12/10 ........................... LA 9/2011
Juissis ........... km 11/09, km 09/10
Piu ................ kkm 02/10
Prune ............ km 12/09
manna ........



SYNTYNEET MURUSET <3

2010

Katsu - km 12/07, ku 11/08 - poika - 11.1.10 - rv 39+0 - 50,5 cm - 3 676 g
HMM83 - km 5/09 - poika - 16.5.10 - rv 41+5 - 49 cm - 3 708 g
Tiitu-tii - km 5/09, 8/0 - poika - 25.5.10
J-R - tm 7/09 - tyttö - 1.6.10
Sarppa75 - kkm 8/09 - poika - 25.6.10
Tilkku - km 7/09 - poika - 17.7.10 - rv 39+3 - 50 cm - 3 130 g
Jane75 - kkm 9/06, 3/09, 9/09 - poika(2.) - 01.10.10 - rv 40+1 - 51 cm - 3 815 g
Tipsuliini - km 7/09, tm 11/09 - tyttö - rv 40+6
Minttuli80 - kkm 10/09 - tyttö - 12.10.10,
Mimis - km 05/09 - tyttö - 29.10.10 - rv 37+4 - 47 cm - 2 610 g
Saapi tulla - kkm 11/09 - poika - 13.11.10 - 3 390 g
Strumppis - km 12/09 - tyttö - 10.12.10 rv 41+0 - 52 cm - 3 950 g

2011

Lakallis - km 10/09 - tyttö - 2.1.11 - 53 cm - 3 995 g
haavelapsesta - kkm 08, ku 09 - poika - 23.1.11

 
Hansu: Onnea hyvistä ultrauutisista, jospa ne unettomat yöt ja painajaiset vihdoin hellittäisivät ja pääsisit nauttimaan raskaudesta ilman ulkopuolisten kommentointeja.

Manna: Tervetuloa vaan minunkin puolestani ja onnea plussasta. Pelottaa koko ajan ja joka päivä ajattelen, että tämä on viimeinen, mutta eipä olekaan.

Beata ja Prune: Perässä tullaan ja samoja unitunteja nukutaan. Tänään meinasin nukahtaa töissä vessaan, nukuttaa niin pirusti. Kuvotus on jatkuvaa, mutta ruuan saan vielä pysymään sisälläni. Ilolla tunnen näitä oireita ja ekassa neuvolassa maanantaina hoitaja kertoi, että osa raskaana olevista tekee abortin, koska eivät kestä raskausoireita. HÄ? Miksi kaiken pitäisi olla niin helppoa.

Melluliini: Kärsivällisyyttä lähetän. Mulla ensimmäinen odotutti viikolle 42 ja sittenkään ei meinannut tulla suosiolla.

Sini: Jopas on innokkaita läheisiä sulla, toivottavasti saat jatkossa tarpeellista apua. Meillä synnytystapa-arviointi tulee sekä ensisynnyttäjille että sektion jälkeiselle raskaudelle.

Khaosan : Toivottavasti pitkästä perjantaista ei tule pitkää viikkoa.

Viveca: Eipä ole enää kauaa odottelua jäljellä ja onneksi saat usein kuunnella ja katsella vauvoja. Pian ne kaksi pientä lämpöpalloa tulevat sylin puolelle.

Strumppis, J-R, Mimis: Mukavaa kulla, miten teillä "seuraavalle tasolle" edenneillä menee. Minun piti esikoisen kanssa tarkistella jatkuvasti öisin, että kuuluuko hengitystä, kun niin rauhallista unta pikkuinen nukkui.

ON: Huomenna varhaisultra, jännittää ja pelottaa. Olen jo pari kertaa heittänyt pyyhkeen kehään, kun oireet ovat hiljenneet, mutta aina ovat alkaneet uudelleen, joten luottavaisia ollaan. Neuvolan mukaan nyt 9+2, mutta omien mukaan mennään 8+1. Edellinen lopetti kasvunsa 8+4, joten jänniä aikoja mennään.


-Miltsi, LA 26.9., mutta muuttuu melko varmasti ultrauksen jälkeen.
 
Ihan nopeasti vain..

Beatalle jaksamista!!!!!

Ihan hurrjaa ku Viveca jo noin pitkällä :) Ja kohta vauvat jo täällä <3

Hansu: jopa mun vauva, joka oli ihan järkky vipeltäjä, oli välillä hiljaa. Siitä tulee hirveä hätä!! Joten uskoa ja luottamusta niihin hetkiin. En malta odottaa että saat vauvan! MInäkin olen sinun raskauttasi toivonut ja odottanut <3 Miten miehesi lapsi btw raskauteen suhtautuu? Ei oo pakko puhua aiheesta jos et halua ja ymmärrän kyllä.

Jaksamista ihan kaikille! Hei missä Orvokki?? Kaikki ok?
 
Miltsi: Tsemppiä ultraan ihan hirmuisesti, kaikki on varmasti hyvin!!!!! :)

Mimis: Kiitos hienosta päivityksestä taas :)

Beata: Tsemppiä täältä kanssa. On toi kyllä tosi harmillinen tilanne ja kun aloin miettimään, että mitä jos tuo sattuis omalle kohdalle, niin meinas tulla itku pelkästä ajatuksesta. Mahtavasti sä kyllä jaksat. Voi olla toisaalta sitäkin, että sun on vaikea päästää miehestä irti ja se on ihan ymmärrettävää... en tiedä mitä itekään tekisin samassa tilanteessa :/ Voimia lähettelen sinne.

Täällä tosiaan taas vähän apeissa tunnelmissa, jäin eilen ainakin parin viikon saikulle. Harjotussupistuksia on tullut pari päivää liian usein :( Toissailtana maha veti ihan tilttiin enkä saanu edes kunnolla hengitettyä. Se ei sattunu, mutta oli tosi epämukavaa ja meni ohi vasta puolentunnin päästä. Tuntu ihan siltä, ku koko vatsa olis ollu räjähtämispisteessä ja jos olisin vähänki liikkunu, niin jotaki olis revenny :( Soitin sitte kätilölle ja niitä supistuksia tuli koko eilisen päivän puolentunnin välein. Ei kivuliaita, mutta kuitenkin. Pääsin onneksi samantien lääkärille, ei tulehduksia, joten määrättiin lepoa. Sisätutkimusta ei tehty, koska se pahentaa vain supistuksia. Nyt sitten katellaan levolla maanantaihin asti ja jos ei auta nii käyrille sairaalaan :(

Mua niin pelottaa, kun meillä, jotka on saaneet toistuvia keskenmenoja, on suurempi riski synnyttää liian aikaisin :( Vaikka heti kun pääsin töistä pois, niin ne lakkas. Eilisen illan aikana ei supistellut yhtään eikä yhtään vielä tänä aamunakaan. Luultavasti tuon aiheutti stressi ja vi*utus töissä. Oon välillä istunu niin raivona työpöydän ääressä ettei mitään rajaa. Nyt en aio suoda koko lafkalle yhtäkään ajatusta. Mun paras työkaveri otti loparit eilen ja sekin masentaa. Oon siis sen puolesta onnellinen, että löysi ihan mahtavan uuden työpaikan, mutta nyt oon siellä paskassa sitten yksin :( Tosin lääkäri sano, etten enää mee töihin 100% vaan saikun jälkeen teen sitten lyhyempää päivää jos voin töihin palata. Onneksi!!!!!!! Mimis: Oot niin oikeessa, että äitiysloma 3 viikkoa ennen laskettuaikaa on aika uskomatonta ja kyllä meillä on ainakin töissä kaikki jääneet saikulle aikasemmin. Sen takia kai moni valitsee tuon 3 eikä maks 12 tai jotain siltä väliltä, koska äitiysloman lasku alkaa siitä ja jos sitten onkin sairaana, niin menee vähän niinku hukkaan ne viikot.

Lakallis: Teinistä en viitsi täällä niin kauhean tarkkaan kirjotella, kun saan taas vain haukut päälleni, kun en oo tarpeeksi aikuinen ja ota kaikkea paskaa mukisematta vastaan. Meillä on siis ihan pattitilanne ja mun supistuksien takia on parempi, ettei se nyt hetkeen oo meillä. Se ei itekään tänne halua, koska mä oon totaalinen kusipää sen mielestä. Niin varmasti oonkin, mutta joku kaunispäivä se tajuaa miksi. Mies on kanssa sitä mieltä, että pieni tauko tekee hyvää. Me oltiin kuitenkin 2 kk 24h yhdessä. Välillä oli onneksi tosi mukaviakin päiviä :) Ymmärrän kyllä, että teinin, joka on aina saanut kaiken periksi, on vaikea ymmärtää, kun yhtäkkiä asiat ei niin meekkään. Me ollaan siis molemmat tosi epäreiluja ja ihan idiootteja, kun ei kanneta sen tavaroita, viedä sitä sinne mihin se haluaa nyt heti ym. Riidat tulee siis siitä, kun asiat ei mee halutulla tavalla. No annetaan sille ja meille aikaa... muuten reissu teki sille tosi tosi hyvää, joten kannatti ottaa mukaan :) Itekin se puhu, että kuinka erilailla se näkee kaiken kotona. Sehän ton reissun tarkotus olikin, että se avaa silmänsä. Jos se nyt sitten pilas osittain meidän välejä niin ne varmasti saadaan korjattua jossain vaiheessa. Siskoa se odottaa innolla, mutta on kyllä mustasukkainenkin... ristiriitaiset tunteet. Paljon varmaan on kiinni siitä, miten me asia hoidetaan, kun vauva tulee, ettei tyttö tunne itseään ulkopuoliseksi. Ei oo helppoja juttuja, mutta toisaalta voi olla, että vauva lähetääkin meitä, kun on sitten jotain joka on osa meitä kaikkia <3 Toivotaan niin :) On ollu muuten helpottavaa kuulla töissä toisten äitien rehellisiä kertomuksia siitä millaisia teinit kotona on ja miten muut noihin niiden temppuiluihin suhtautuu. En oo edes niin erikoisen kusipää mitenkään, kun vertaa muihin :)

Ihanaa, kun ei enää supistele. Toivottavasti jatkuukin näin :)

Hansu 22+1
 
Moi kaikille!
Olen käynyt lukemassa joka päivä, mutta jotenkin ei ole vain jaksanut alkaa itse kirjoittamaan.

Lakallis: kiitos kysymästä, kyllä kaikki pitäisi olla hyvin, mutta jotenkin ei vain ole saanut aikaiseksi kertoa omista kuulumisista kun ei ole mitään uutta. Ja tosiaan meillä ei tavata lääkäriä ollenkaan ennen ensisynnyttäjien ultraa rv 36+ !! Uskomatonta!!!! Pitää vain luottaa ja uskoa siihen että kaikki on hyvin, kun oma olo on hyvä. Jotenkin sitä kuitenkin luuli että lääkärin tapaa aikaisemmin ja tarkistaa että kaikki on ok. Painoa on tullut 9 kiloa ja masu menee keskikäyrillä. Suurempia ongelmia ei ole, jos levottomia jalkoja ei iltaisin/öisin oteta huomioon. Onko teillä muilla odottajilla ollut samaa? mikähän siihen auttaisi, onko tietoa?

Itsellä ainakin jos on ollut oikein aktiivinen päivä niin ei huomaa vauvan liikkeitä ja pelko taas saa vallan. Mutta kun illalla rauhoittuu tv:n ääreen niin silloin pieni ilmoittaa itsestään varsinkin jos silittelee vatsaa :) Olen käynyt lukemassa tuolla jo km jälkeen synnyttäneiden juttuja ja mukava kuulla että nää pelot helpottaa edes silloin!

Beatan voimia en voi kuin ihmetellä, miten ristiriitaisessa tilanteessa joudutkaan elämään.
Ja ei varmasti helpota jos ukko notkuu vielä nurkissa. Mutta ihanaa että ultrassa kaikki hyvin ja kohti seuraavaa mennään ja pieni touhusi masussa! Nauti hänestä!! ja varmasti niin teetkin ja pidä itsestäsi huolta ja toimit niin miten sinusta vain tuntuu hyvältä!!

A-M on varmaan jo tosi toimissa, kun huomenna on la ???????

manna: tervetuloa mukaan porukkaan. Minulla meni rv 20+4 kesken, tai rakenneultrassa todettiin ettei sykettä enää ole. Joten tilanne oli kamala. Tämä tapahtui viime huhtikuussa. Joten kyllä ne pelot seuraa (ikävä kyllä) koko ajan ja ei niin osaa nauttia raskaudesta kun tietää miten voi mennä noin pitkälläkin. Mutta kyllä siitä selviää ja hienoa jos saat neuvolasta tukea oloosi. Mutta kukaanhan ei tiedä miten menee, ei voi kuin uskoa ja luottaa ettei noin pahaa voi sattua toista kertaa. Voimia sinulle ja uskoa että maaliin päästään!!!!!

mellullininkin ja mi-iuskan la on lähellä!!! ihanaa!!!! vai onko jo tapahtunut jotain????

Sini: minulla on samoilla rv:llä tuo synnytystapa arvio + lääkäri. Oletko ajatellut synnytystä ja onko toivetta miten haluaisit sen menevän?? Itse tulisin olemaan suunnattoman pettynyt jos joutuisin sektioon, toivon siis ihan luonnollista synnytystä.... Olihan sinulta uudempikin viesti!! Eli luonnollista tietä mennään!!

Khaosanille tsemppejä myös loppuajalle!!!!! Hienoa että sielläkin on kaikki mennyt hyvin!

Viveca: ihanaa että molemmat pienet porskuttaa tasaisesti eteenpäin!!!
Nauratti tuo sinun ultrakokemus, vaikka sinua tuskin tuossa tilanteessa nauratti :) (anteeksi) Kirjoitit vain niin kivasti :) Ihana kun miehesi on "aktivoitunut" isäksi tulemiseen. Ihanaa huolehtimista!! Minulla on jotenkin mieli maassa kun toinen ei edes kysele miten menee tai ottaisi kainaloon ja mahaa silittelisi. Jotenkin sitä kaipaisi enemmän toisen huomiota. Tunnen itseni jotekin yksinäiseksi, ihan kuin raskaus olisi vain minun juttu...

Prunelle voimia pahoinvoinnin kanssa, onneksi se jo hieman on hellittänyt. Ihana kun miehesi yrittää lohduttaa ja auttaa! Kyllä se sinullakin nyt kaikki hyvin menee. Usko pois!!

Hansu: ihanaa kun sinullakin masu pomppii ja ajattele kuinka pitkällä olet jo!!!!
Ompa ihania työkavereita sinulla...hohhoijaa....... Ovat vain kateellisia sinulle hoikasta rungostasi ja matkastasi. Minä en voi myöskään ymmärtää miksi jotkut alkaa hokemaan että lapsen kanssa ei sitten voi tehdä sitä ja tätä.... reissaamisesta puhumattakaan!! Mekin mieheni kanssa olemme matkustaneet paljon ja aiomme kyllä jatkaa lapsen synnyttäkin, erolla että pieni on mukana ja matkan pituus ja jutut menee sen mukaan. Mutta samahan se pienelle on kunhan vanhemmat on mukana ollaanko sitä kotipitäjässä vai jossain uudemmassa paikassa!!

Mimis, Strumppis ja JR kiitos kun tsemppaatte meitä odottajia että kyllä ne pelot vähenee kun saa pienen syliin!

Miltsi: miten ultra meni, varmasti hyvin ja pieni syke löytyi ja kaikki hyvin???

Orvokki rv 29+3 ja vain viikko enää töitä ja jään lomille! Pidän kertyneet lomat pois ja sitten äippälomalle suoraan!!!
 
Tässä oltu tosiaan "tositoimissa", sillä meille syntyi ihana pieni poika viime perjantaina 18.2. eli viikko ennen la:ta :) Pituus 52 cm, paino 3590 g. Synnytys meni hyvin ja nopeasti, vauva oli maailmassa alle kolme tuntia sairaalaan menon jälkeen. Sairaalassa jouduttiin olemaan pari ylimääräistä päivää vauvan keltaisuuden vuoksi, mutta nyt kaikki hyvin ja ollaan nautittu kotielämästä 2 vrk.

Uskomattomalta tuntuu, että vain hetki sitten tuo täydellinen pikkumies potkiskeli tuolla mahassa ja nyt se tuhisee tyytyväisenä tuossa vierellä. Ihanaa kun loppuun asti vaivanneet pelot raskauden osalta ovat vihdoin takana, toki välillä on käytävä tarkistamassa että kaikki hyvin, jos oikein rauhallisesti nukkuu...

Tulkaahan kaikki perässä, kyllä tämä vain on niin kaikkien loputtomien pelkojen ja raskausvaivojen arvoista :)

Beatalle erikoisesti tsempitykset ja halit vaikeaan ja raskaaseen tilanteeseen :(
 

Yhteistyössä