Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 2021

Joku kirjoitti siitä, että tulevaisuus on sirpaleina. Kummasti sitä ehti 10rv mennessä käymään mielessään tulevaisuutta just sillä hetkellä odottamansa "vauvan" kanssa. Mukamas ei ollut vielä uskaltanut mitään, mutta nyt huomaa monessa kohtaa kotia tai vaikka joulua tai ensi kesään liittyviä juttuja miettiessä oli jo liittänyt tulokkaan niihin. Nyt ei niitä juttuja tulekaan. Tulevaisuudessa ehkä vielä saa vauvan, mutta vielä se tuntuu oudolta, ettei se ole kuitenkaan tämä, jota jo ehti odottaa..
En nyt varsinaisesti hae tällä kirjoituksella mitään, kunhan puran ajatuksia, kun ei tuota vertaistukea oikein muuallakaan ole.

Voin niin tunnistaa itseni tästä. Paljon ehti miettiä ja suunnitella, kunnes ne suunnitelmat yhtäkkiä pyyhitäänkin pois. Aika tyhjä olo kaikenkaikkiaan. Vaikka tiesin että näin voi käydä, niin silti ajattelin että enköhän oo jo oman osuuteni kärsinyt. Nyt keskenmenoja siis takana 4 sekä 1 kohdunulkoinen. Ja näiden välissä 3 loppuun asti kestänyttä raskautta, joissa niissäkin ollut omat komplikaatiot. Ikää tosin jo paljon enemmän, nyt 35, kun taas silloin 23-vuotiaanakun nuorin lapsista syntyi. Miehelläkin ikää 39. Kyllä huomaa vanhempana ressaavansa ihan eritavalla. Olisin niin kovasti juuri tämän pienokaisen halunnut, mutta ehkä aika ei sitten ollut se oikea. Saas nähä koska sitten on sen aika. Kuinka nopeasti te uskallatte yrittää uudestaan? Ootteko oottaneet ensin että hcg laskee nolliin vai?

Mulla jääny jotenkin tosi ikävä fiilis tästä keskenmenosta, lääkäri ja hoitajat(jotka soittaneet) olleet tosi ammattitaidottomia ja empatiakyvyttömiä. Mulle ei ole edes sanottu miten tai kuinka kauan pitäisi odottaa tms.

 

Voin niin tunnistaa itseni tästä. Paljon ehti miettiä ja suunnitella, kunnes ne suunnitelmat yhtäkkiä pyyhitäänkin pois. Aika tyhjä olo kaikenkaikkiaan. Vaikka tiesin että näin voi käydä, niin silti ajattelin että enköhän oo jo oman osuuteni kärsinyt. Nyt keskenmenoja siis takana 4 sekä 1 kohdunulkoinen. Ja näiden välissä 3 loppuun asti kestänyttä raskautta, joissa niissäkin ollut omat komplikaatiot. Ikää tosin jo paljon enemmän, nyt 35, kun taas silloin 23-vuotiaanakun nuorin lapsista syntyi. Miehelläkin ikää 39. Kyllä huomaa vanhempana ressaavansa ihan eritavalla. Olisin niin kovasti juuri tämän pienokaisen halunnut, mutta ehkä aika ei sitten ollut se oikea. Saas nähä koska sitten on sen aika. Kuinka nopeasti te uskallatte yrittää uudestaan? Ootteko oottaneet ensin että hcg laskee nolliin vai?

Mulla jääny jotenkin tosi ikävä fiilis tästä keskenmenosta, lääkäri ja hoitajat(jotka soittaneet) olleet tosi ammattitaidottomia ja empatiakyvyttömiä. Mulle ei ole edes sanottu miten tai kuinka kauan pitäisi odottaa tms.

Tilasin nyt testejä, niin näkee milloin hcg ei näy enää. Aloitetaan yritys heti vaan, kun ei ole vuodon takia enää tulehdus riskiä. Sanottiin polilta, ettei esteitä yritykselle ole vuodon jälkeen, vanha ohje kuulema ne yhdet kuukautiset.
Mulle sattui onneksi neuvolassa, päivystyksessä ja polilla pääosin hyvät tyypit ja hoitivat mun juttuja itse eteenpäin, ettei tarvinnut perua aikoja, pyytää saikkulappuja tai soitella aikoja itse. Kehotettiin ottamaan riittävästi kipulääkettä ja laitettiin lisää saikkua oikeastaan pyytämättä. Saanut rauhassa märehtiä sohvalla koko viikon.
Eilen ei aamun jälkeen ole oikeastaan enää suuremmin kipuillut ja vuoto vähenee samassa suhteessa. Toivottavasti jatkuukin näin

 

Tilasin nyt testejä, niin näkee milloin hcg ei näy enää. Aloitetaan yritys heti vaan, kun ei ole vuodon takia enää tulehdus riskiä. Sanottiin polilta, ettei esteitä yritykselle ole vuodon jälkeen, vanha ohje kuulema ne yhdet kuukautiset.
Mulle sattui onneksi neuvolassa, päivystyksessä ja polilla pääosin hyvät tyypit ja hoitivat mun juttuja itse eteenpäin, ettei tarvinnut perua aikoja, pyytää saikkulappuja tai soitella aikoja itse. Kehotettiin ottamaan riittävästi kipulääkettä ja laitettiin lisää saikkua oikeastaan pyytämättä. Saanut rauhassa märehtiä sohvalla koko viikon.
Eilen ei aamun jälkeen ole oikeastaan enää suuremmin kipuillut ja vuoto vähenee samassa suhteessa. Toivottavasti jatkuukin näin

Jep me saatiin jo keväällä ensimmäisen km yhteydessä sama ohje. Kuulemma ne yhdet kk on sen takia, että raskauden kesto on silloin helpompi määrittää.
Viimeksi negatiivinen raskaustesti tuli muistaakseni 2 viikon jälkeen, tosin ekoja kk odoteltiin pari kuukautta.

 

Voin niin tunnistaa itseni tästä. Paljon ehti miettiä ja suunnitella, kunnes ne suunnitelmat yhtäkkiä pyyhitäänkin pois. Aika tyhjä olo kaikenkaikkiaan. Vaikka tiesin että näin voi käydä, niin silti ajattelin että enköhän oo jo oman osuuteni kärsinyt. Nyt keskenmenoja siis takana 4 sekä 1 kohdunulkoinen. Ja näiden välissä 3 loppuun asti kestänyttä raskautta, joissa niissäkin ollut omat komplikaatiot. Ikää tosin jo paljon enemmän, nyt 35, kun taas silloin 23-vuotiaanakun nuorin lapsista syntyi. Miehelläkin ikää 39. Kyllä huomaa vanhempana ressaavansa ihan eritavalla. Olisin niin kovasti juuri tämän pienokaisen halunnut, mutta ehkä aika ei sitten ollut se oikea. Saas nähä koska sitten on sen aika. Kuinka nopeasti te uskallatte yrittää uudestaan? Ootteko oottaneet ensin että hcg laskee nolliin vai?

Mulla jääny jotenkin tosi ikävä fiilis tästä keskenmenosta, lääkäri ja hoitajat(jotka soittaneet) olleet tosi ammattitaidottomia ja empatiakyvyttömiä. Mulle ei ole edes sanottu miten tai kuinka kauan pitäisi odottaa tms.

Mä tein keväällä negatiivisen raskaustestin jo pari viikkoa tyhjennyksen jälkeen (voi kestää pidempäänkin) ja sit vaan heti yrittämään! Se yhdet kk välissä on kuulemma vanhaa tietoa.
Eilen olin sairaalassa tyhjennyksessä ja pakko sanoa, että yllättävän isossa osassa on hoitohenkilökunta! Mulla oli eilen ihana hoitaja läsnä ja teki asiasta niin paljon helpompaa. Voin siis kuvitella, että itselle vääränlainen porukka hoitavalla taholla tekee varmasti paljonkin pahaa mieltä..

 

Moi kaikille, kahlasin tän ketjun läpi eilen ja tänään ja ehkä mäkin voisin kirjoitella. Kesällä otatin kierukan pois ja toisesta kierrosta sen jälkeen tulin raskaaksi. La olisi ollut huhtikuun lopulla.

Alkuraskaudessa oli vuotoa mutta syke näkyi ultrassa 6+0 ja 7+, nt-ultrassa sitten en enää löytynytkään sikiötä, vain pieni kaiku ja todettiin kkm. Tästä tulee kohta kuusi viikkoa, tyhjennys tehtiin cytoteceillä mutta 2 viikkoa myöhemmin jouduttiin tekemään vielä imukaavinta pelkässä puudutuksessa ja sain tulehdukseen antibiootit.

4 viikkoa tyhjennyksestä kävin gynellä, sanoi että limakalvo on vielä ohut ja menkkoihin menee ainakin 4 viikkoa. Kuitenkin siitä vajaa 2 viikkoa alkoi niukka vuoto joka kesti 3pv, oletan että oli nyt sitten menkat kuitenkin. Gyne näki myös keltarauhas"jätteen" joka täsmäisi niihin mun tuntemuksiin että olisi ollut ovis. Ovista tukee myös plussahkot ovistestit reilua viikkoa ennen gyneä ja pari pv ennen ovistuntemuksia mutta kuittasin silloin ne olemaan hcg:n syytä. Mulla ei siis hgc kontrollia ollut joten en voi tarkkaan tietää. Viime viikolla eli pari pv ennen menkkoja kävin labrassa ja hcg oli 8.

Ite pähkäilin tämän näin että mulla olis ollutkin ovis reilut 3 viikkoa keskenmenosta ja 1 viikko kaavinnan jälkeen. Silloin myös puuhasteltiin joten hedelmöittyminenkin on mahdollista. Kuitenkin limakalvo on ollut niin ohut että sinne ei ole voinut kiinnittyä. Menkat tuli n.18pv oviksesta niin onhan se voinut yrittää kiinnittyä ja tuo hcg 8 johtua tuosta. Tai sitten ei, täysin arvailua kaikki kuitenkin.

Nyt siis kuitenkin kait ne 1 menkat kkm jälkeen olleet ja toivotaan uutta mahdollisuutta. Ei kait ole mitään syytä miksi se ei onnistuisi ja miksei uusi tärppi sitten johtaisi myös raskauteen joka menee loppuun asti hyvin. Silti se huolestuttaa ja pelottaa ajoittain ihan hirvittävästi että miten tässä käy ja miten jaksetaan selviytyä jos raskautumisessa kestää tai tulww uusi km.

Mulla on 2 lasta aiemmasta suhteesta ja 2 keskenmenoa ennen heitä. Puolisollani ei ole lapsia joskin keskenmenon on kokenut aiemmin hänkin ja siksikin asia on arka ja kipeä. Olen 36v ja mieheni 37v. Aikaa on vielä, muttei liian paljon ainakaan.

 

Täällä kuljettu pelon kanssa käsi kädessä melkein joka päivä! Välillä tiputtelee verta. Sitten taas pari päivää taukoa ja tiputtelu alkaa uusiksi.
Tänään kävimme yksityisellä ultrassa ja siellä oli pieni paikallaan ja näkyi syke Hän vastasi oikeaa kokoa 6+2

Syytä veren vuodolle ei löytynyt, mutta paljon rauhoteltiin, että on täysin normaalia. Sanoivat myös, että tällä kertaa kun syke löytyi, niin on paljon suurempi todennäköisyys, että saamme pienen syliin

Yksi etappi siis ohitettu

 

Täällä kuljettu pelon kanssa käsi kädessä melkein joka päivä! Välillä tiputtelee verta. Sitten taas pari päivää taukoa ja tiputtelu alkaa uusiksi.
Tänään kävimme yksityisellä ultrassa ja siellä oli pieni paikallaan ja näkyi syke Hän vastasi oikeaa kokoa 6+2

Syytä veren vuodolle ei löytynyt, mutta paljon rauhoteltiin, että on täysin normaalia. Sanoivat myös, että tällä kertaa kun syke löytyi, niin on paljon suurempi todennäköisyys, että saamme pienen syliin

Yksi etappi siis ohitettu

Ihan mahtava juttu

 

Täällä on aloitettu yritys, vaikka kierrosta ei mitään hajua km (11.11) jälkeen. Aamulämpöjä mittaillut ja niistä piirrellyt käyrää, mutta tasaista on vielä.
Vuoto loppui viikko sitten, mutta sitten sain hiivan kaupan päälle
Tajuton väsymys km jälkeen alkaa väistyä, mutta mieli toisinaan vähän ylireagoi. Välillä sitä miettii, että on aika tyhjä fiilis ja hiukan sellainen "en enää erityinen". Ensin oli yrittämässä raskautta, sitten raskaana, seuraavaksi ei raskaana, muttei vauvaakaan..
Kaipa tää mielikin tästä tokenee hissuksiin.

 

Täällä on aloitettu yritys, vaikka kierrosta ei mitään hajua km (11.11) jälkeen. Aamulämpöjä mittaillut ja niistä piirrellyt käyrää, mutta tasaista on vielä.
Vuoto loppui viikko sitten, mutta sitten sain hiivan kaupan päälle
Tajuton väsymys km jälkeen alkaa väistyä, mutta mieli toisinaan vähän ylireagoi. Välillä sitä miettii, että on aika tyhjä fiilis ja hiukan sellainen "en enää erityinen". Ensin oli yrittämässä raskautta, sitten raskaana, seuraavaksi ei raskaana, muttei vauvaakaan..
Kaipa tää mielikin tästä tokenee hissuksiin.

Mulla oli aika sama, ensin on innoissaan yrittämässä raskautta, sitten kun tärppäs niin kesti hetkennä sisäistää että niin, mun sisällä kasvaa joku, ihminen. Kun meni kesken niin oli tyhjä, yksinäinen olo. Äsken mä olin kaksi, nyt vain yksin. Nyt keskenmenosta on reilut kuusi viikkoa ja olo ja miel alkaa olla melko lähellä normaalia. Vielä välillä tulee itku, mutta harvemmin enää.

 

Tänään ultra ja tyhjä kohtu. Eli taas tuulimuna. Mies sanoi jo että liian raskasta, ei jaksa enää. Ja onhan tää.. Nyt taas odotan aikaa sairaalaan, tyhjennykseen, sitten vuodot ja krampit ja hormonien laskujen odotukset. Järjettömän raskasta ja aikaa vievää

 

Tänään ultra ja tyhjä kohtu. Eli taas tuulimuna. Mies sanoi jo että liian raskasta, ei jaksa enää. Ja onhan tää.. Nyt taas odotan aikaa sairaalaan, tyhjennykseen, sitten vuodot ja krampit ja hormonien laskujen odotukset. Järjettömän raskasta ja aikaa vievää

Todella paljon voimia ja tsemppiä sinne

 

Tosi hyvä lukea teidän muidenkin kokemuksia, tuntuu etten ole yksin.
Meillä raskausyritystä kohta vuosi, syyskuussa minulla keskenmeno jonka huomasin rv 8, en tiedä milloin on tapahtunut. Sen jälkeen jatkuvasti tunne että pakko päästä pian uudelleen raskaaksi ja pelottaa että tapahtuuko niin enää, kuinka kauan siihen menee ja tuleeko uusi keskenmeno... Tuntuu että en kestäisi sitä jos en koskaan saisi vauvaa syliin, olisi vaikea jatkaa. Miestä ei nämä asiat niin kiinnosta, olen aika yksin näiden pelkojeni kanssa.

Keskenmenovuotojen jälkeen, joita oli kahteen otteen viikko, seuraavat kuukautiset tulivat noin 30 päivän päästä. Nyt tässä kierrossa en tunnistanut ovulaatiota, lämpökään ei noussut. Toisaalta olin silloin kovassa flunssassa ja stressissä, toivon että johtuisi siitä. Nyt piinailen kun tänään pitäisi alkaa normaalisti uusi kierto, nyt kp 26. Ei kuitenkaan yhtään tunnu siltä, en tiedä siis oliko ovulaatiota, milloin seuraavat kuukautiset alkavat vai olisinko sittenkin raskaana. Pakko ostaa huomenna testi.
Joka tapauksessa, toivon hyvää onnea teille kaikille!

 

Mulla oli tänään papakoe ja tietysti neuvolassa. Yllättäen tuntuikin tosi pahalta, kun siinä odotellessa raskaana oleva meni toisesta ovesta sisään. Oli tekemistä pitää itseni kasassa, kun terkkari haastatteli ja oli tosi ymmärtäväinen. Voin jo kuvitella fiilikset, kun menkat alkaa
Jaan hyvin sun ajatuksia @LUUMUNKIVI

Mulla alko keskenmeno 11.11 ja viime viikolla testistä vielä tihrustamalla löysi viivan, eilen ei näkynyt enää. Täytyy kai olla tyytyväinen, että km hoitui kropalta sentään itsekseen..

 

Kysymys, tuleeko muilla fiiliksiä, että ”vielä tästä alta pois kolmas km niin sit ruvetaan tutkimaan mikä on vikana”? Koska mulla on sellainen fiilis, ja kans jos sattuisi vielä tärppäämään niin varmaan varaisin esimerkiksi ultran niin, että siitä samalla viikolla keretään tyhjentelemään eikä tarviis odotella viikonlopun yli. Mulla siis tosiaan kaksi km takana, molemmat todettu keskeytyneinä np ultrassa rv 12-13 ja tyhjennetty lääkkein.

 

Olipa hyvä, Mimmimami, että km hoitui sinulla ilman lääkkeitä ja hcg on laskenut noin nopeasti. Toivon onnea teidän uudelle yritykselle!
Uusi kierto täälläkin, kun kuukautiset alkoivat sittenkin, päivän myöhässä. Nyt on ainakin selkeämpi tilanne.
Minäkin tunnistan tuon että raskaana olevia ihmisiä on vaikea katsoa, ja vielä kun tuntuu että heitä tulee vastaan joka paikassa...

T. Luumunkivi

 

Minäpä palailen tänne palstalle..
Eilen todettiin keskeytynyt keskenmeno taas. Tasan vuosi sitten oltiin tässä samassa tilanteessa nyt tosin erona ettei tullut mitään "ennakko varoitusta", ei ole ollut vuotoja tai kovin kummoisia kipuja.

Ahdistaa ja itkettää koko ajan. En millään haluaisi odottaa maanantaihin asti, että pääsen soittamaan lääkäriin ja saataisi hommaa eteenpäin. Minun tuurilla saan ajan vasta loppu viikolle ja makaan jouluaaton vessan lattialla kipujen ja vuotojen kera.

Tekisi mieli pyytää vaan suoraa kaavintaa niin homma olisi ehkä nopeammin ohi. Edellinen lääkkeellinen tyhjennys jätti traumat.. Onko kellään tietoa suostutaanko kaavintaa tekemään ensimmäisenä vaihtoehtona?

 

Minäpä palailen tänne palstalle..
Eilen todettiin keskeytynyt keskenmeno taas. Tasan vuosi sitten oltiin tässä samassa tilanteessa nyt tosin erona ettei tullut mitään "ennakko varoitusta", ei ole ollut vuotoja tai kovin kummoisia kipuja.

Ahdistaa ja itkettää koko ajan. En millään haluaisi odottaa maanantaihin asti, että pääsen soittamaan lääkäriin ja saataisi hommaa eteenpäin. Minun tuurilla saan ajan vasta loppu viikolle ja makaan jouluaaton vessan lattialla kipujen ja vuotojen kera.

Tekisi mieli pyytää vaan suoraa kaavintaa niin homma olisi ehkä nopeammin ohi. Edellinen lääkkeellinen tyhjennys jätti traumat.. Onko kellään tietoa suostutaanko kaavintaa tekemään ensimmäisenä vaihtoehtona?

Voimia menetykseen.
Minä sain valita joko kaavinnan, lääkkeet tai luonnollisen poistuman, joten hyvinkin saattaa olla, että kysyttäessä kaavintaan pääsisikin.

 

Liitynpä tähän joukkoon. Otin kierukan pois 14.10 ja plussasin 14.11. Koska viikot olivat vähän epäselvät, kävin viikko sitten perjantaina varhaisultrassa. Ajatuksena oli, että viikot olisi olleet tuolloin noin rv7. Ultrassa kuitenkin näkyi alkio rv6, laiska syke ja liian suuri ruskuaispussi. Viikon verran olen tässä siis odotellut keskenmenoa, turhaan. Maanantaina kontrolli. Oletuksena siis olisi, että sykettä ei enää löydy ja pääsen tyhjennykseen. Sekään ei nyt sitten tietenkään ole niin yksinkertaista, kun ilmeisesti saan sitten lähetteen polille sitä varten. Pelottaa että jouluviikko sotkee tätä, enkä pääse suoraan. En halua enkä suostu odottamaan enää joulun yli. Tämä yksikin viikko on ollut ihan liikaa.

 

Millaiset teillä on olleet menkat keskenmenon jälkeen, etenkin kaavinnan? Mulla tuli ekat 5 viikkoa km jälkeen ja silloin 3vko kaavinnasta, tosi niukat 3pv kesti mut selittyy kyllä. Nyt toiset tuli 29pv edellisistä ja ihan yhtä niukat. En olisi tarvinnut edes sidettä, vain pyyhkiessä tuli hieman kirkasta verta yhtenä päivänä ja kahtena ruskeaa tuhrua.
Oon jo maani myynyt että limakalvo on pilalla ja lasta ei tuu ikinä, mutta siis onko muilla samaa ja menkat palautuneet normaaleiksi?

 

Millaiset teillä on olleet menkat keskenmenon jälkeen, etenkin kaavinnan? Mulla tuli ekat 5 viikkoa km jälkeen ja silloin 3vko kaavinnasta, tosi niukat 3pv kesti mut selittyy kyllä. Nyt toiset tuli 29pv edellisistä ja ihan yhtä niukat. En olisi tarvinnut edes sidettä, vain pyyhkiessä tuli hieman kirkasta verta yhtenä päivänä ja kahtena ruskeaa tuhrua.
Oon jo maani myynyt että limakalvo on pilalla ja lasta ei tuu ikinä, mutta siis onko muilla samaa ja menkat palautuneet normaaleiksi?

Mä taas olen ollut ihmeissäni, kun ikinä en ole näin paljoa vuotanut! Yleensä vuodan enimmäkseen vessakäynnin yhteydessä ja siteeseen tulee hyvinkin maltillisesti, nyt pitänyt päivälläkin yösidettä. . Vuoto on myös kirkkaampaa ja vetisempää nyt, kuin tavallisesti . Mitähän tämäkin sit tarkoittaa..?

Ovisoireet 3viikkoa keskenmenosta ja tästä 2viikkoa niin päivälleen oli kp 1. Pcos ollut aina osa elämää, niin kerrankin kierto oli ennustettavissa oireineen ja oli normaali.

 

Mä taas olen ollut ihmeissäni, kun ikinä en ole näin paljoa vuotanut! Yleensä vuodan enimmäkseen vessakäynnin yhteydessä ja siteeseen tulee hyvinkin maltillisesti, nyt pitänyt päivälläkin yösidettä. . Vuoto on myös kirkkaampaa ja vetisempää nyt, kuin tavallisesti . Mitähän tämäkin sit tarkoittaa..?

Ovisoireet 3viikkoa keskenmenosta ja tästä 2viikkoa niin päivälleen oli kp 1. Pcos ollut aina osa elämää, niin kerrankin kierto oli ennustettavissa oireineen ja oli normaali.

Joo, mullakin ollu ovis 3 viikkoa km:stä ja menkat 2,5vko myöhemmin. Nyt toinen kierto ovis kp16 ja menkat kp30. Eli säännöllinen, mutta jos kohtu on kuiva kuin sahara niin eipä liene toivoa raskaudesta. Mutta nökemättä ei voi tietää.

 

Maanantaina ultrassa odotetusti ei sykettä. Tänään soitettiin polilta että ei mitään toivoa päästä sinne ennen ensi viikkoa. Jos olisi riittänyt hoitajan vastaanotto niin olisin päässyt heti, mutta kuulemma pitää lääkärin vielä ultrata ennenkun voi määrätä lääkkeet. Oon niin pettynyt ja vihainen että joudun alistumaan uudelleen ultrattavaksi, vaikka omalla silmälläkin näin että syke puuttui. Ja nyt sitten joulun yli odottamaan että saan ne lääkkeet. Mitä virkaa koko kontrolliultralla sitten oli.

 

Maanantaina ultrassa odotetusti ei sykettä. Tänään soitettiin polilta että ei mitään toivoa päästä sinne ennen ensi viikkoa. Jos olisi riittänyt hoitajan vastaanotto niin olisin päässyt heti, mutta kuulemma pitää lääkärin vielä ultrata ennenkun voi määrätä lääkkeet. Oon niin pettynyt ja vihainen että joudun alistumaan uudelleen ultrattavaksi, vaikka omalla silmälläkin näin että syke puuttui. Ja nyt sitten joulun yli odottamaan että saan ne lääkkeet. Mitä virkaa koko kontrolliultralla sitten oli.

Tuo odottelu on kyllä raastavaa Tosi hyvä joulufiilis..

Itselläkin olisi mennyt aika ensi viikolle, mutta jouduin hakeutumaan polille päivystykseen maanantai aamuna kovien vatsakipujen takia. Sain siellä esilääkkeen ja just äsken laitoin Cytotecit. Pelottaa ihan tajuttomasti.. Mitään ei ole vielä vuodellut, mikäköhän verilöyly odotettavissa :/

 

Tuo odottelu on kyllä raastavaa Tosi hyvä joulufiilis..

Itselläkin olisi mennyt aika ensi viikolle, mutta jouduin hakeutumaan polille päivystykseen maanantai aamuna kovien vatsakipujen takia. Sain siellä esilääkkeen ja just äsken laitoin Cytotecit. Pelottaa ihan tajuttomasti.. Mitään ei ole vielä vuodellut, mikäköhän verilöyly odotettavissa :/

Miten sinulla on päivä mennyt?

Tuntuu ihan epäreilulta että ensin ultrassa sanottiin ettei juurikaan toivoa. Sitten odotettiin 10 päivää kontrollia jossa todettiin se mikä oli odotettavissa. Ja sitten odotetaan taas yli viikko uutta ultraa. Miksei voitu suoraan laittaa sinne lääkärin ultrattavaksi. Tämä odottelu on kaikista pahin kun asiaa ei saa päätökseen. Toivon että joulu ei mene sitten sen takia pilalle että joudun päivystykseen voinnin takia.

 

Nyt toivottavasti kärsitty pahin. Pari tuntia Cytotecien jälkeen alkoi kuukautisia muistuttava vuoto, 5h oton jälkeen kovat supistukset, jotka vaan paheni ja paheni. En ole ikinä kokenut niin kovaa kipua, ei auttanut särkylääkkeet tai kuuma suihku. Parin tunnin jälkeen olin niin loppu kipuun, että soitin päivystykseen itkien etten enää pärjää. Käskivät ottaa särkylääkettä yli ohjeen lisää ja seurata vielä kun heistä kuulosti siltä että kohtu on juuri tyhjenemässä. No, puhelusta meni 5 minuutia kun jotai isoa tuli ihan paineella ulos ja pönttö valahti yltä päältä vereen. Siinä sitten istuskelin pari tuntia kun verta ja hyytymiä lorisi solkenaan. Kivut helpotti pian tuon "räjähdyksen" jälkeen. Nukkumaan mennessä vielä heikotti ja tuli tuskanhiki päälle, mutta hyvin sain nukuttua koko yön.

Nyt herätessä ei ollut enää erityisempiä kipua, vähän höntti olo ja vuotoa tulee kun runsaissa menkoissa, kuitenkin niin että pärjään. Toivon todella, että eilen tuli kaikki ulos tämä tyhjennys oli todella todella todella paljon kivuliaampi kun vuoden takainen. Jos ikinä keskenmenoa joudun vielä kokemaan niin haluan kaavinnan :l