Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 2021

Käärmeinen
Alinna86, mulla ei tosiaan mitään tutkimuksia paitsi km yhteydessä todettu ettei mitään poikkeavaa näy ja että sektioarpi 7v takaa on erittäin hyvin parantunut, tuskin näkyy kuvissa.

Varasin viime viikolla, rv 7 maissa neuvolan ja sain siihen lykkyä ihan rv 10+4 asti että kun pitää verikokeet ottaa niin silloin sitten samana päivänä kaikki.

Ja alkuraskauden ultra on vahvassa harkinnassa, ainakin ennen tuota neuvolakäyntiä viimeistään. Mutta katsotaan nyt...
 
  • Tykkää
Reactions: Alinna86
Moikka kaikille!
Olen ollut tästä asiasta hyvin hiljaa itsekseni, enkä keskustellut edes mieheni kanssa, koska asia tuntuu niiiin kipeältä! Tämä viimeisin episodi kuitenkin herätti siihen, että asia on nyt pakko käydä läpi jotenkuten tai järki menee totaalisesti.

Nyt paljon OT, koska ajatus ei pysy kasassa.
Minä olen 33-vuotias ja mies 31-vuotias. Itsellä on ennestään ala-asteikäinen lapsi edellisestä suhteesta, samoin miehelläni. Olemme olleet kohta 8 vuotta yhdessä ja niistä kaksi naimisissa. Yhteisen lapsen yrityksen aloitimme 05/2020, kun päätimme yhdessä, että jätän minipillerit pois. Miehelläni oli käsitys, että menee 3-4 kk raskautumiseen, itse en uskaltanut haaveilla mistään, mutta olin salaa toiveikas.
Monen yrityskierron jälkeen plussa tulikin sitten 01/2021 lopulta sinänsä täysin yllätyksenä, että olimme päättäneet hetkeksi lopettaa yrittämisen elämäntilanteen vuoksi ja yritys olisi taas jatkunut 03/2021. Olimme kuitenkin VALTAVAN iloisia ja onnellisia. 03/2021 varhaisultra todisti kuitenkin viikkoihin liian pienen sikiön, vaikka syke löytyi. Sitä seuraavalla viikolla ei näkynyt enää sykettä tai edes sikiötä. Odoteltiin vuodon alkavan spontaanisti ja kerran sen luulinkin alkavan.
04/2021 sain cytotecit keskeytyneen keskenmenon vuoksi. 05/2021 kaavintaan, kun materiaalia oli jäänyt vielä kohtuun. Cytotecit olivat kamala kokemus, mutta ei mitään verrattuna kaavintaan, joka tehtiin sinä tutkimuspäivänä samantien; kohdunkaula puudutettiin ja ylimääräinen materiaali imettiin pois ollessani täysin hereillä, tietoinen ja muuten puuduttamaton. Se teki valtavan kipeää ja itkukin siinä pääsi. Aivan, kuin munasarjoja ja kohtua olisi revitty pois, ja lisäksi kohtu alkoi supistelemaan. Toimenpiteen piti kestää max 10 minuuttia, mutta materiaali oli niin tiukassa, että se kesti lopulta puolituntia. Lähdin tietysti järkyttyneenä kotiin.

Nyt eilen menkkojen ollessa kolme päivää myöhässä tein testin. En uskaltanut tehdä aikaisemmin, vaikka kierto oli tuon toukokuun jälkeen palautunut täysin normaaliksi. Testit näyttivät haamua.
Tehdessäni uudet testit tänään, näkyy testeissä juuri ja juuri mitään positiivista. Lisäksi on nyt alkanut menkkamaiset alavatsakivut. Epäilen siis, että nyt olisi vahvasti kemiallinen raskaus menossa - tai varhainen keskenmeno.
Mieli on niiiiiiin pettynyt. Jotenkin paljon enemmän, kuin ensimmäisen keskenmenon kanssa. Ehkä sitä jotenkin ajatteli, että ehkä keskenmenon todennäköisyys toisella kerralla on pieni. Näin sanoi myös mieheni, että ei usko tämän menevän kesken ja tietysti oli ihan superiloinen ja onnellinen eilen.

Yritän parhaani mukaan ajatella positiivisesti, että ainakin olen nyt raskautunut kaksi kertaa ja mitä nyt lukenut, niin kemiallisen raskauden jälkeen voisi raskautuminen olla seuraavalla kierrolla helpompaa. Kun vain tuo vuoto nyt alkaisi, että pääsisi uuteen yritykseen! Jotenkin raskasta nämä keskenmenot myös siitä, että joutuu odottelemaan sitä uutta yrityskertaa sen sijaan, että menkat vain alkaisivat ja eikun uuteen yritykseen.
 
Mä en nyt tiedä, et onko mulla menkat, välivuoto, tyhjennysvuoto vai mikä pirun vuoto tää on?! Kolme viikkoa tyhjennyksestä ja reilu viikon olin jo puhtailla, eli parissa viikossa vuoto lakkas. Nyt kuitenkin kolme päivää sitten alkoi tosi pieni tuhruttelu ja tänään piyänyt laittaa ihan side ja pientä jomottelua mahasaa. Voiko ne menkat nyt näin nopee muka alkaa?! Ärsyttää ku ei tiedä ja tunne omaa kroppaansa tällä hetkellä!

Ja tosi paljon onnea @Alinna86!!! Aiva ihana uutinen
Kannattanee käydä tarkistuttamassa. Mulla oli samanlaista keskenmenon yhteydessä; cytotecien jälkeen vuoto kesti pari viikkoa, kunnes viikon päästä alkoi vuotamaan uudelleen (eli 3 vkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä). Ajattelin itsekin niiden olevan menkat, kun kesti sen 3-4 päivää. Taas viikko siitä alkoi vuoto uudelleen, jolloin soittelin jo naistentautienklinikalle. Sanottiinkin siellä silloin, että ei ole tosiaan normaalia, jos vuoto välillä alkaa uudelleen ja välillä taas loppuu, jne... Näin saat sitten itsekin varmuuden, että onko tosiaan kokonaan tyhjentynyt, eikä keskenmeno pitkity sitten.
 
vierailija
Moikka kaikille!
Olen ollut tästä asiasta hyvin hiljaa itsekseni, enkä keskustellut edes mieheni kanssa, koska asia tuntuu niiiin kipeältä! Tämä viimeisin episodi kuitenkin herätti siihen, että asia on nyt pakko käydä läpi jotenkuten tai järki menee totaalisesti.

Nyt paljon OT, koska ajatus ei pysy kasassa.
Minä olen 33-vuotias ja mies 31-vuotias. Itsellä on ennestään ala-asteikäinen lapsi edellisestä suhteesta, samoin miehelläni. Olemme olleet kohta 8 vuotta yhdessä ja niistä kaksi naimisissa. Yhteisen lapsen yrityksen aloitimme 05/2020, kun päätimme yhdessä, että jätän minipillerit pois. Miehelläni oli käsitys, että menee 3-4 kk raskautumiseen, itse en uskaltanut haaveilla mistään, mutta olin salaa toiveikas.
Monen yrityskierron jälkeen plussa tulikin sitten 01/2021 lopulta sinänsä täysin yllätyksenä, että olimme päättäneet hetkeksi lopettaa yrittämisen elämäntilanteen vuoksi ja yritys olisi taas jatkunut 03/2021. Olimme kuitenkin VALTAVAN iloisia ja onnellisia. 03/2021 varhaisultra todisti kuitenkin viikkoihin liian pienen sikiön, vaikka syke löytyi. Sitä seuraavalla viikolla ei näkynyt enää sykettä tai edes sikiötä. Odoteltiin vuodon alkavan spontaanisti ja kerran sen luulinkin alkavan.
04/2021 sain cytotecit keskeytyneen keskenmenon vuoksi. 05/2021 kaavintaan, kun materiaalia oli jäänyt vielä kohtuun. Cytotecit olivat kamala kokemus, mutta ei mitään verrattuna kaavintaan, joka tehtiin sinä tutkimuspäivänä samantien; kohdunkaula puudutettiin ja ylimääräinen materiaali imettiin pois ollessani täysin hereillä, tietoinen ja muuten puuduttamaton. Se teki valtavan kipeää ja itkukin siinä pääsi. Aivan, kuin munasarjoja ja kohtua olisi revitty pois, ja lisäksi kohtu alkoi supistelemaan. Toimenpiteen piti kestää max 10 minuuttia, mutta materiaali oli niin tiukassa, että se kesti lopulta puolituntia. Lähdin tietysti järkyttyneenä kotiin.

Nyt eilen menkkojen ollessa kolme päivää myöhässä tein testin. En uskaltanut tehdä aikaisemmin, vaikka kierto oli tuon toukokuun jälkeen palautunut täysin normaaliksi. Testit näyttivät haamua.
Tehdessäni uudet testit tänään, näkyy testeissä juuri ja juuri mitään positiivista. Lisäksi on nyt alkanut menkkamaiset alavatsakivut. Epäilen siis, että nyt olisi vahvasti kemiallinen raskaus menossa - tai varhainen keskenmeno.
Mieli on niiiiiiin pettynyt. Jotenkin paljon enemmän, kuin ensimmäisen keskenmenon kanssa. Ehkä sitä jotenkin ajatteli, että ehkä keskenmenon todennäköisyys toisella kerralla on pieni. Näin sanoi myös mieheni, että ei usko tämän menevän kesken ja tietysti oli ihan superiloinen ja onnellinen eilen.

Yritän parhaani mukaan ajatella positiivisesti, että ainakin olen nyt raskautunut kaksi kertaa ja mitä nyt lukenut, niin kemiallisen raskauden jälkeen voisi raskautuminen olla seuraavalla kierrolla helpompaa. Kun vain tuo vuoto nyt alkaisi, että pääsisi uuteen yritykseen! Jotenkin raskasta nämä keskenmenot myös siitä, että joutuu odottelemaan sitä uutta yrityskertaa sen sijaan, että menkat vain alkaisivat ja eikun uuteen yritykseen.
Tsemppiä, aika samanlainen polku oli mullakin. Toi kaavinta pelkällä kohdunkaulan puudutteella oli silkkaa helvettiä ja todella kivuliasta.

Oliko sulla joku kontrolli että HCG todella laski lähelle nollaa tässä välissä? Vai voisiko olla että testi näytti nyt haaleaa koska vois olla vielä raskaushormonia veressä? Mulla nimittäin meni aika pitkään kaavinnan jälkeen ennenku testit näytti puhdasta negaa.
 
Moikka kaikille!
Olen ollut tästä asiasta hyvin hiljaa itsekseni, enkä keskustellut edes mieheni kanssa, koska asia tuntuu niiiin kipeältä! Tämä viimeisin episodi kuitenkin herätti siihen, että asia on nyt pakko käydä läpi jotenkuten tai järki menee totaalisesti.

Nyt paljon OT, koska ajatus ei pysy kasassa.
Minä olen 33-vuotias ja mies 31-vuotias. Itsellä on ennestään ala-asteikäinen lapsi edellisestä suhteesta, samoin miehelläni. Olemme olleet kohta 8 vuotta yhdessä ja niistä kaksi naimisissa. Yhteisen lapsen yrityksen aloitimme 05/2020, kun päätimme yhdessä, että jätän minipillerit pois. Miehelläni oli käsitys, että menee 3-4 kk raskautumiseen, itse en uskaltanut haaveilla mistään, mutta olin salaa toiveikas.
Monen yrityskierron jälkeen plussa tulikin sitten 01/2021 lopulta sinänsä täysin yllätyksenä, että olimme päättäneet hetkeksi lopettaa yrittämisen elämäntilanteen vuoksi ja yritys olisi taas jatkunut 03/2021. Olimme kuitenkin VALTAVAN iloisia ja onnellisia. 03/2021 varhaisultra todisti kuitenkin viikkoihin liian pienen sikiön, vaikka syke löytyi. Sitä seuraavalla viikolla ei näkynyt enää sykettä tai edes sikiötä. Odoteltiin vuodon alkavan spontaanisti ja kerran sen luulinkin alkavan.
04/2021 sain cytotecit keskeytyneen keskenmenon vuoksi. 05/2021 kaavintaan, kun materiaalia oli jäänyt vielä kohtuun. Cytotecit olivat kamala kokemus, mutta ei mitään verrattuna kaavintaan, joka tehtiin sinä tutkimuspäivänä samantien; kohdunkaula puudutettiin ja ylimääräinen materiaali imettiin pois ollessani täysin hereillä, tietoinen ja muuten puuduttamaton. Se teki valtavan kipeää ja itkukin siinä pääsi. Aivan, kuin munasarjoja ja kohtua olisi revitty pois, ja lisäksi kohtu alkoi supistelemaan. Toimenpiteen piti kestää max 10 minuuttia, mutta materiaali oli niin tiukassa, että se kesti lopulta puolituntia. Lähdin tietysti järkyttyneenä kotiin.

Nyt eilen menkkojen ollessa kolme päivää myöhässä tein testin. En uskaltanut tehdä aikaisemmin, vaikka kierto oli tuon toukokuun jälkeen palautunut täysin normaaliksi. Testit näyttivät haamua.
Tehdessäni uudet testit tänään, näkyy testeissä juuri ja juuri mitään positiivista. Lisäksi on nyt alkanut menkkamaiset alavatsakivut. Epäilen siis, että nyt olisi vahvasti kemiallinen raskaus menossa - tai varhainen keskenmeno.
Mieli on niiiiiiin pettynyt. Jotenkin paljon enemmän, kuin ensimmäisen keskenmenon kanssa. Ehkä sitä jotenkin ajatteli, että ehkä keskenmenon todennäköisyys toisella kerralla on pieni. Näin sanoi myös mieheni, että ei usko tämän menevän kesken ja tietysti oli ihan superiloinen ja onnellinen eilen.

Yritän parhaani mukaan ajatella positiivisesti, että ainakin olen nyt raskautunut kaksi kertaa ja mitä nyt lukenut, niin kemiallisen raskauden jälkeen voisi raskautuminen olla seuraavalla kierrolla helpompaa. Kun vain tuo vuoto nyt alkaisi, että pääsisi uuteen yritykseen! Jotenkin raskasta nämä keskenmenot myös siitä, että joutuu odottelemaan sitä uutta yrityskertaa sen sijaan, että menkat vain alkaisivat ja eikun uuteen yritykseen.
Peräkkäiset keskenmenot ovat henkisesti tosi raskaita. Sitä pettymyksen tunnetta on vaikea selittää ulkopuolisille tai edes omalle kumppanilleen. Minulle lääkäri kirjoitti keltahormoonia auttamaan kiinnittymisessä, sen ajattelin aloittaa tämän viimeisimmän kemiallisen jälkeen.
 
Hei! Onneksi täältä löytyy kohtalotovereita. Minulle tuli jälleen kemiallinen eilen, tänään vuoto runsastui kunnolla. Viimeksi näin kävi kesäkuun alussa, jonka jälkeen halusin antaa itselleni aikaa päästä asiasta yli henkisesti.
Onhan tämä vaan rankkaa, tänään hoidin ainokaistani samalla kun verta tulee tulvimalla. Ristiriitainen fiilis, onnellinen hänestä ja samalla surullinen kun pikkusiskoa/veljeä hän ei välttämättä koskaan saa.
 
Käärmeinen
Minulla meni ekassa keskenmenossa maaliskuussa kans jotenkin tosi pitkä aika toipumiseen. Cytoteceillä hoidettiin, olin melko kipeä yhden päivän ja todella vaikea piilottaa enää 7v. lapselta sitä kipua kun ei pystynyt kuin makaamaan kippurassa muutamat ekat tunnit. Reilun viikon jatkui runsas vuoto, sitten loppui. Ja viikon päästä alkoi uudelleen kun hanasta juoksemalla ja sitten päädyinkin päivystykseen kun juokseva vuoto jatkui tuntikausia.. Siitä toipumisen jälkeen kierrot olivatkin pitkään sekaisin. Meillä päin saa ihan vaatimalla vaatia ylipäänsä että pääsee mihinkään tutkimuksiin tai saa yhtään päivää sairaslomaa edes että sekin kyllä ärsyttää.

Kesäkuinen keskenmeno meni helpommin sitten ja siitä suoraan jäinkin uudelleen raskaaksi. Nyt olisi rv 8+1... luulen että kuukauden päästä uskallan uskoa ultran tuloksiin ja olla kevyemmin mielin jos sinne asti päästään. Tavallaan tässä välissä olisi kiva mennä ultraan mutta kun se ei takaa mitään... Ja kun mikään ei oikein takaa mitään. Keskeytyneessä keskenmenossa meni liki 4 viikkoa alkion kuolemasta ennenkuin vuoto alkoi. Kun odotin nyt 7v poikaani, oli yli viikon veristä vuotoa kehissä rv 7-8 mutta niin vaan raskaus jatkui loppuun asti. Silloin olin tosin vasta 22v.

Omalla äidillä 3 keskenmenoa mutta silti ehti saada 3 lasta. Vanhinta eli minua ennen 2 keskenmenoa, sitten minä, keskenmeno, siskoni ja veljeni. Täytyy yrittää pysyä positiivisena..

Tsempit teille kaikille tasapuolisesti ja onnea yrityksiin, sekä meneillään oleviin että uusiin!
 
Heippa! ❤
Onko täällä kokemuksia Teroluteista?

Kävin uudelleen gynen juttusilla viime viikolla ja hän määräsin 3kk terolut kuurin lugejen tilalle, otetaan kp 15-25. Ajatuksena saada kiertoa tasoitettua ja ovikset sitä myötä sitten "napakimmiksi". Loppuviikosta aloitan niitä napsimaan.

Viime kierrossa en saanut ovulaatiota bongattua ollenkaan :eek: jotenkin salaa toivoin ja odotin, että olisi voinut olla se tärppi kierto kun sattui olemaan juuri lomalla, eikä työstressistä yms ollut tietoakaan. Jätin sitten sen myötä lugetkin ottamatta, niin johan alkoi ruskea tuhruvuoto kp 12 ja jatkui menkkoihin asti.. Sentään kierron pituus oli kerrankin normaali, 25 päivää! :p
 
Minulla meni ekassa keskenmenossa maaliskuussa kans jotenkin tosi pitkä aika toipumiseen. Cytoteceillä hoidettiin, olin melko kipeä yhden päivän ja todella vaikea piilottaa enää 7v. lapselta sitä kipua kun ei pystynyt kuin makaamaan kippurassa muutamat ekat tunnit. Reilun viikon jatkui runsas vuoto, sitten loppui. Ja viikon päästä alkoi uudelleen kun hanasta juoksemalla ja sitten päädyinkin päivystykseen kun juokseva vuoto jatkui tuntikausia.. Siitä toipumisen jälkeen kierrot olivatkin pitkään sekaisin. Meillä päin saa ihan vaatimalla vaatia ylipäänsä että pääsee mihinkään tutkimuksiin tai saa yhtään päivää sairaslomaa edes että sekin kyllä ärsyttää.

Kesäkuinen keskenmeno meni helpommin sitten ja siitä suoraan jäinkin uudelleen raskaaksi. Nyt olisi rv 8+1... luulen että kuukauden päästä uskallan uskoa ultran tuloksiin ja olla kevyemmin mielin jos sinne asti päästään. Tavallaan tässä välissä olisi kiva mennä ultraan mutta kun se ei takaa mitään... Ja kun mikään ei oikein takaa mitään. Keskeytyneessä keskenmenossa meni liki 4 viikkoa alkion kuolemasta ennenkuin vuoto alkoi. Kun odotin nyt 7v poikaani, oli yli viikon veristä vuotoa kehissä rv 7-8 mutta niin vaan raskaus jatkui loppuun asti. Silloin olin tosin vasta 22v.

Omalla äidillä 3 keskenmenoa mutta silti ehti saada 3 lasta. Vanhinta eli minua ennen 2 keskenmenoa, sitten minä, keskenmeno, siskoni ja veljeni. Täytyy yrittää pysyä positiivisena..

Tsempit teille kaikille tasapuolisesti ja onnea yrityksiin, sekä meneillään oleviin että uusiin!
Ymmärrän kyllä että jännittää keskenmenojen jälkeen. Minä tässä juuri mietin vuodon jatkuessa koska alkavat tavalliset menkat vai jatkuuko ne tästä suoraan.
Kunpa pieni pysyisi kyydissä ja saisit 7 vuotiaalle pikkusisaruksen.
 
Heippa!
Onko täällä kokemuksia Teroluteista?

Kävin uudelleen gynen juttusilla viime viikolla ja hän määräsin 3kk terolut kuurin lugejen tilalle, otetaan kp 15-25. Ajatuksena saada kiertoa tasoitettua ja ovikset sitä myötä sitten "napakimmiksi". Loppuviikosta aloitan niitä napsimaan.

Viime kierrossa en saanut ovulaatiota bongattua ollenkaan jotenkin salaa toivoin ja odotin, että olisi voinut olla se tärppi kierto kun sattui olemaan juuri lomalla, eikä työstressistä yms ollut tietoakaan. Jätin sitten sen myötä lugetkin ottamatta, niin johan alkoi ruskea tuhruvuoto kp 12 ja jatkui menkkoihin asti.. Sentään kierron pituus oli kerrankin normaali, 25 päivää!
Ääh, toi menkkojen alkamiseen liittyvä pettymyksen tunne on kyllä niin jäätävä.
Minä sain samalla sabluunalla keltahormoonia, yritän tässä arpoa viimeisimmän kemiallisen jälkeen koska olisi kp 15, koska vuoto alkoi niin paljon epäsynkassa kiertoon nähden.
 
Onko täällä kenelläkään kokemusta jatkuvasta tiputteluvuodosta keskenmenon jälkeen?
Mulla oli munanjohdinraskaus, joka hoidettiin metotreksaattipiikillä, hcg-seuranta lopetettiin neljä viikkoa sitten, kun arvo oli alle 5. Tiputteluvuoto/vuoto ei vain ota loppuakseen. Otin jo yhteyttä lääkäriin ja asiaa lähdetään tutkimaan, mutta ajattelin, jos jollakulla olisi kokemuksia jatkuvasta tiputtelusta/vuodosta keskenmenon jälkeen. Kuulisin mieluusti kokemuksia millaista oli, milloin loppui, selvisikö syytä.
 
vierailija
Oliko kellekkään tehty täälä kohdun hysteroskopiaa?
Millaiset kuukautiset teillä oli toimenpiteen jälkeen?

Mä vuodan taas kun hanasta laskis, pelottaa et eikö tää paska oo sittenkään vieläkään ohitse viime menkat tosiaa oli samanmoiset ja sillon löyty sitä raskausmateriaalia vielä joka johti tohon toimenpiteeseen.
Mulle tehtiin kesäkuussa. Toimenpidepäivänä vähän vuotoa, sit pari päivää ei mitään, sit niukan oloset tuhrumenkat pari päivää. Kierto ihan sekasin ja nyt viimesimmät menkat oli selvästi ihan ”oikeat” eli normaali määrä vuotoa ja kestokin normi.
Varmaan vähän riippuu et mitä siinä hysteroskopian yhteydessä tehtiin? Mulla poistettiin kiinnikkeitä ja kysta, raskausmateriaalia ei ollut.
 
Ei hitto.
Tajusin, että tässä kohta 1,5 vuotta yrityksiä. Nyt alkanut yk 16 justiinsa, kp 7 mennään. Jotenkin toi viikko sitten tapahtunut kemiallinen sai pasmat ihan sekaisin, eikä tunnu nyt mistään tulevan mitään. Kamalaa ärtyisyyttä ja kyllästymistä aivan kaikkeen. Se kemiallinen antoi niin paljon toivoa!!
Kesä meni sentään ihan kivasti, kun oli paljon tekemistä. Paljon siis varmasti vaikuttaa nää sateiset säätkin mielialaan. Ei oikein huvita tehdä mitään. Lauantaina suvun juhlat, eipähän tarvitse keksiä tekosyitä, miksi ei juo alkoholia (vedän sitä varmaan nyt sitten kaksin käsin!). Mutta kun vaihtaisin sen juhlimisen ihan koska vaan siihen raskauteen ja tulevaan vauvaan! Tuskastuttaa.

Aloitin tässä kierrossa about kaikki vitamiinit; gelee Royale, venhänalkio, rauta, B12- ja monivitamiinin. Gelee royalea söin sen yhden tärppikierron joulukuussa. Toivotaan, että sillä nytkin tärppäisi ja menisi vielä loppuun asti!
Onko teillä kokemusta noista luontaistuotteista?

Sit sekin vetää mielen matalaksi, kun tuntuu, että KAIKKI sikiää ympärilläni. Niin somessa, ystäväpiirissä, kuin naapurustossa. Turhauttavaa!
 
Käärmeinen
Meilläkin moni tuttu sai vauvoja/julkaisi ultrakuvia kevään ja kesän mittaan kun itse puntaroin keskenmenoa..

Kävin keskiviikkona ultrassa ja siellä pötkötteli viikkojaan vastaava kyytiläinen jolla sydän löi... <3 tosin aikamoinen paniikki, oksetusolo ja itku kurkussa aamusta asti ennen ultraa, ei selkeästi ollut helppo mennä edellisten keskenmenojen jälkeen...

Tämähän sai alkunsa heti kemiallisen raskauden päätteeksi että toivotaan samaa onnea teille kaikille kemiallisen kokeneille! :)

Käärmeinen rv 8+5
 
Meilläkin moni tuttu sai vauvoja/julkaisi ultrakuvia kevään ja kesän mittaan kun itse puntaroin keskenmenoa..

Kävin keskiviikkona ultrassa ja siellä pötkötteli viikkojaan vastaava kyytiläinen jolla sydän löi... <3 tosin aikamoinen paniikki, oksetusolo ja itku kurkussa aamusta asti ennen ultraa, ei selkeästi ollut helppo mennä edellisten keskenmenojen jälkeen...

Tämähän sai alkunsa heti kemiallisen raskauden päätteeksi että toivotaan samaa onnea teille kaikille kemiallisen kokeneille!

Käärmeinen rv 8+5
ONnea hyvistä uutisista! :love: Mikä sai menemään kuitenkin ultraan? Vai muistanko väärin että ensin aattelit ettet mene?:unsure:
Nyt ei oo sulla pitkä aika ootella seuraavaa.

Täällä vasta tänään 5+3 :censored:
 
Käärmeinen
Lähinnä mietin jaksanko taas maksaa 200e pettymyksestä... Mutta yllätys olikin positiivinen :) tosin paha olo ja väsymys on kyllä riesana ollut viimeiset 3 viikkoa ihan riittämiin. Kunhan nyt maha ei heti pullahtaisi ettei tarvitsisi kertoa ennen "turvallisia" viikkoja. Rakastan sushia ja salmiakkia yli kaiken ja on todella vaikea valehdella miksi en niitä nyt syö :D Positiivisia ongelmia.. Edellisen raskauden aikana en ollut sushia maistanut enkä osannut siten kaivatakaan. Eikä salmiakki ollut silloin kieltolistalla :D

Täytyy vähän tunnustella pääseekö tästä keskenmenon pelosta nt-ultran jälkeen vai onko se pitkäänkin mukana. Toka koronarokotuskin pitäisi ottaa parin viikon päästä... Ja korona-altistumisiakin on meidän seudulla nyt kohtuullisen paljon. Huoh.... Paljon mietittävää..
 
Pahoittelut, nyt tulee omanapailua.
Kohdunulkoisen raskauden jälkeen en oo enää ollut perillä omasta kierrosta, varsinkin, kun oon tuhrutellut koko ajan. Eilen kuitenkin tein aamulla ovistestin (en edes tiedä miksi, jotenkin tuli vain fiilis) ja siinä testiviiva oli vahva, ei kuitenkaan kirkuvan punainen niin kuin ennen kesken mennyttä raskautta. Ehkä myöhästyin tikutuksen kanssa, sillä eilen iltapäivällä tuli 1-2 h kestänyt kipuilu ja jomottelu oikealle puolelle, joten uskon ovulaation tapahtuneen.
Oon jotenkin ristiriitaisissa fiiliksissä. Nyt ei oo sitä samaa intoa kuin aiemmin raskautta toivoessa, ei tuntunut sitä ovulaation riemua, haluja kyllä oli, muttei sitä innostusta, että tästä se yritys taas lähtee. Välillä tuntuu, ettei ole mikään kiire ja hieman jopa pelottaa ajatus raskaudesta. Toisaalta taas vauvojen näkeminen saa kyllä sydämen sulamaan ja toiveen heräämään, jos joskus mekin saisimme oman lapsen.
Onko teillä muilla ollut samankaltaisia ajatusten ja tunteiden heittelyitä?
 
Pahoittelut, nyt tulee omanapailua.
Kohdunulkoisen raskauden jälkeen en oo enää ollut perillä omasta kierrosta, varsinkin, kun oon tuhrutellut koko ajan. Eilen kuitenkin tein aamulla ovistestin (en edes tiedä miksi, jotenkin tuli vain fiilis) ja siinä testiviiva oli vahva, ei kuitenkaan kirkuvan punainen niin kuin ennen kesken mennyttä raskautta. Ehkä myöhästyin tikutuksen kanssa, sillä eilen iltapäivällä tuli 1-2 h kestänyt kipuilu ja jomottelu oikealle puolelle, joten uskon ovulaation tapahtuneen.
Oon jotenkin ristiriitaisissa fiiliksissä. Nyt ei oo sitä samaa intoa kuin aiemmin raskautta toivoessa, ei tuntunut sitä ovulaation riemua, haluja kyllä oli, muttei sitä innostusta, että tästä se yritys taas lähtee. Välillä tuntuu, ettei ole mikään kiire ja hieman jopa pelottaa ajatus raskaudesta. Toisaalta taas vauvojen näkeminen saa kyllä sydämen sulamaan ja toiveen heräämään, jos joskus mekin saisimme oman lapsen.
Onko teillä muilla ollut samankaltaisia ajatusten ja tunteiden heittelyitä?
Mullahan oli samoja fiiliksiä, et tyylii ihan sama kattooko ovista, seuraako lämpöjä, syökö tunnollisesti jne. Mähän heitin hanskat tiskiin, lopetin kaikki vitamiinitki ja söin ja join mitä halusin ihan mikä päivä tahansa (yleensä en oviksen jälkeen juo tippaakaan alkoholia jne) en jaksanu enää ajatella et josko tämä kierto olisi se meidän, alko ahistaa niin paljon. Lisäksi katse oli jo alkavissa hoidoissa ja tavallaan toivoin etten jäisikään kun maailman tilanne on nyt niin hullu.
Tein siis kaiken lähes päinvastoin ja niin sit plussa yllätti vaikka tein kaiken ns. Väärin.
Toki pelko kulkee kokoajan että mitä tästä tulee. Tänään rv 5+5.

Tsemppiä sinne ajatuksiin ❤
 
  • Rakkaus
Reactions: Lili_86
Moikka,
Minulla on takana monta vuotta hedelmöityshoitoja ja pari varhaista keskenmenoa hoidoissa alkaneista raskauksista. Tänään (käsittääkseni 4+3) tein ekaa kertaa puoleentoista vuoteen positiivisen testin ja hcg oli labrassa 236. Klinikan hoitaja sanoi että oikein riittävä arvo ja onnitteli. Olin jotenkin kuvitellut että kun vihdoin saa plussan niin tulee vähän levollisempi olo. Nyt kuitenkin itkeä pillitän ja pelkään että tuo hcg ei ole riittävän korkea (olin samalla tasolla kuin edellisestä raskaudesta josta sit myöhemmin keskenmeno). Yhtäkkiä olen ihan varma että koska arvo ei ollut suurempi, niin keskenhän tämäkin sitten menee. Löytyisikö joltain samanlaisia huolia ja tai pelkoja? Harmittaa että ilo plussasta kääntyi kamalaan paniikkiin keskenmenon pelosta. Pyysin toki nyt uuden lähetteen labroihin että voi seurata lähteekö arvo kunnolla nousuun.
 
  • Tykkää
Reactions: Wiltsukka_
Moikka,
Minulla on takana monta vuotta hedelmöityshoitoja ja pari varhaista keskenmenoa hoidoissa alkaneista raskauksista. Tänään (käsittääkseni 4+3) tein ekaa kertaa puoleentoista vuoteen positiivisen testin ja hcg oli labrassa 236. Klinikan hoitaja sanoi että oikein riittävä arvo ja onnitteli. Olin jotenkin kuvitellut että kun vihdoin saa plussan niin tulee vähän levollisempi olo. Nyt kuitenkin itkeä pillitän ja pelkään että tuo hcg ei ole riittävän korkea (olin samalla tasolla kuin edellisestä raskaudesta josta sit myöhemmin keskenmeno). Yhtäkkiä olen ihan varma että koska arvo ei ollut suurempi, niin keskenhän tämäkin sitten menee. Löytyisikö joltain samanlaisia huolia ja tai pelkoja? Harmittaa että ilo plussasta kääntyi kamalaan paniikkiin keskenmenon pelosta. Pyysin toki nyt uuden lähetteen labroihin että voi seurata lähteekö arvo kunnolla nousuun.
Aluksi onnittelut ❤
En tiedä auttaako tää mun tarina mitenkään mutta mulla on monia keskenmenoja takana ja nyt olen raskaana. Aiemmissa olen käynyt varhaisultrassa ja mulla on ollut myös hcg seurantaa sekä olen tehnyt nämä clearbluen viikko testit aina sinne 3+ asti. Kahdesta viimeisimmästä raskaudesta oli kaikki hyvin v.ultrassa sekä seurannoissa sekä digissä viikot kasvoi kuten pitää kunnes seuraavissa ultrissa sykkeitä ei enää ollutkaan, eli ei ollut ennustettavissa.
Tavallaan vaikea tilanne, kun haluisi vahvistuksia koko ajan onko kyseessä normaalisti etenevä raskaus mutta kun ei sitä kukaan voi luvata. Tää eka 3kk kun on herkkää aikaa :(
Nyt tein yhden liuska testin seuraavana päivänä samanlaisen liuska testin ja clearbluen plussa testin ja ei muuta. Nyt en mene hcg seurantaan koska vaikka siellä nousua olisikin (ne arvot heittelee niin laajasti) voi raskaus silti keskeytyä ja koen sen näin jälkeenpäin ajateltuna antavan turhaa toivoa (toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan) sekä olihan se stressaavaa ootella aina niitä verikokeiden tuloksia. Tottakai jokainen tekee kun parhaaksi näkee ja se mikä helpottaa sun oloa niin tee niin❤
Neuvon antaisin siinä että jos sulle on sanottu että arvo on hyvä niin yritä luottaa siihen :)
Tiedän ei oo helppoa, mutta päivä kerrallaan...
Tsemppiä!
 
Aluksi onnittelut
En tiedä auttaako tää mun tarina mitenkään mutta mulla on monia keskenmenoja takana ja nyt olen raskaana. Aiemmissa olen käynyt varhaisultrassa ja mulla on ollut myös hcg seurantaa sekä olen tehnyt nämä clearbluen viikko testit aina sinne 3+ asti. Kahdesta viimeisimmästä raskaudesta oli kaikki hyvin v.ultrassa sekä seurannoissa sekä digissä viikot kasvoi kuten pitää kunnes seuraavissa ultrissa sykkeitä ei enää ollutkaan, eli ei ollut ennustettavissa.
Tavallaan vaikea tilanne, kun haluisi vahvistuksia koko ajan onko kyseessä normaalisti etenevä raskaus mutta kun ei sitä kukaan voi luvata. Tää eka 3kk kun on herkkää aikaa
Nyt tein yhden liuska testin seuraavana päivänä samanlaisen liuska testin ja clearbluen plussa testin ja ei muuta. Nyt en mene hcg seurantaan koska vaikka siellä nousua olisikin (ne arvot heittelee niin laajasti) voi raskaus silti keskeytyä ja koen sen näin jälkeenpäin ajateltuna antavan turhaa toivoa (toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan) sekä olihan se stressaavaa ootella aina niitä verikokeiden tuloksia. Tottakai jokainen tekee kun parhaaksi näkee ja se mikä helpottaa sun oloa niin tee niin
Neuvon antaisin siinä että jos sulle on sanottu että arvo on hyvä niin yritä luottaa siihen
Tiedän ei oo helppoa, mutta päivä kerrallaan...
Tsemppiä!
Kiitos lohdullisista sanoista ja vertaistuesta <3 Ja onnea ja tsemppiä raskauteen sinulle! Yritän jaksaa ajatella tuota, että nyt olisi hyvä vaan luottaa siihen kun on sanottu että arvo on hyvä. Kyllähän se varmasti on niin, että se raskaus voi mennä kesken niin monista syistä ja nuo hcg arvot alussa ei välttämättä kerro siitä mitään. Huh, on tämä kyllä raskasta :p
 
  • Tykkää
Reactions: Alinna86
Moikka,
Minulla on takana monta vuotta hedelmöityshoitoja ja pari varhaista keskenmenoa hoidoissa alkaneista raskauksista. Tänään (käsittääkseni 4+3) tein ekaa kertaa puoleentoista vuoteen positiivisen testin ja hcg oli labrassa 236. Klinikan hoitaja sanoi että oikein riittävä arvo ja onnitteli. Olin jotenkin kuvitellut että kun vihdoin saa plussan niin tulee vähän levollisempi olo. Nyt kuitenkin itkeä pillitän ja pelkään että tuo hcg ei ole riittävän korkea (olin samalla tasolla kuin edellisestä raskaudesta josta sit myöhemmin keskenmeno). Yhtäkkiä olen ihan varma että koska arvo ei ollut suurempi, niin keskenhän tämäkin sitten menee. Löytyisikö joltain samanlaisia huolia ja tai pelkoja? Harmittaa että ilo plussasta kääntyi kamalaan paniikkiin keskenmenon pelosta. Pyysin toki nyt uuden lähetteen labroihin että voi seurata lähteekö arvo kunnolla nousuun.
Hei ja isot onnittelut myös täältä raskaudesta! :love:Pystyn samaistumaan tuntemuksiisi 100%. Minulla on nyt reilun vuoden sisällä ollut neljä positiivista raskaustestiä tehtynä ja kaikki menneet enemmän tai vähemmän varhaisessa vaiheessa kesken. Mun mielestä sun HCG arvo kuulostaa erittäin hyvältä, olen aiheeseen jonkin verran perehtynyt ja musta tuo on 4+3 täysin normaali. Mä olen myös ravannu noissa HCG seurannoissa mutta mietin että seuraavan kohdalla yrittäisin olla menemättä ellei lääkäri sitten sitä suosittele esim mulle suunnittelu hepariinipistämisen takia. Voi kyllä hyvin olla, että mun taustalla haluan sitten jotain selvyyttä tilanteeseen ja päädyn menemään joka tapauksessa, se on vähän kakspiippunen juttu. Toisaalta mittauksista tulee huolta ja siitä tulosten odottelusta, mutta toisaalta keskenmenotaustalla kaipaa jotain tietoa raskauden etenemisestä ennen ultroja. Varmaan kannattaa mennä sen mukaan minkä kokee itselleen henkisesti parhaaksi vaihtoehdoksi.

Kovasti tsemppiä ja tuuhan tänne päivittelee tilanteen etenemistä jos jaksat!
 
  • Rakkaus
Reactions: odotuksenodotus
Hei ja isot onnittelut myös täältä raskaudesta! Pystyn samaistumaan tuntemuksiisi 100%. Minulla on nyt reilun vuoden sisällä ollut neljä positiivista raskaustestiä tehtynä ja kaikki menneet enemmän tai vähemmän varhaisessa vaiheessa kesken. Mun mielestä sun HCG arvo kuulostaa erittäin hyvältä, olen aiheeseen jonkin verran perehtynyt ja musta tuo on 4+3 täysin normaali. Mä olen myös ravannu noissa HCG seurannoissa mutta mietin että seuraavan kohdalla yrittäisin olla menemättä ellei lääkäri sitten sitä suosittele esim mulle suunnittelu hepariinipistämisen takia. Voi kyllä hyvin olla, että mun taustalla haluan sitten jotain selvyyttä tilanteeseen ja päädyn menemään joka tapauksessa, se on vähän kakspiippunen juttu. Toisaalta mittauksista tulee huolta ja siitä tulosten odottelusta, mutta toisaalta keskenmenotaustalla kaipaa jotain tietoa raskauden etenemisestä ennen ultroja. Varmaan kannattaa mennä sen mukaan minkä kokee itselleen henkisesti parhaaksi vaihtoehdoksi.

Kovasti tsemppiä ja tuuhan tänne päivittelee tilanteen etenemistä jos jaksat!
Kiitos tuhannesti vastauksestasi ja lohdullisista sanoista. Niistä tuli heti levollisempi olo <3. On tosi helpottavaa kun joku ymmärrä nämä fiilikset. Tuossa hcg:n seuraamisessa on kyllä tosiaan huonotkin puolensa kun sitten koko ajan stressaa testituloksia. Tosi raskaalta kuulostaa tuo ”keskenmenoputki” sinulla. Toivottavasti sinulla pian koittaisi se raskaus, mikä ei mene kesken <3
 
  • Rakkaus
Reactions: Wiltsukka_

Yhteistyössä