Hei,
harvemmin itse osallistun keskusteluihin, mutta nyt tuntuu siltä, että kaipaan sitä paljon puhuttua vertaistukea.
Reilu puolen vuoden verran olemme yrittäneet toista lasta, ja ilo oli ylimmillään, kun 2 viikkoa sitten tein positiivisen raskaustestin. Samantein varasin ajan omalle gynekologilleni, jotta voisin varmistua, että kaikki on hyvin. Kaikki ei ollut hyvin. Laskettujen viikkojen mukaan ja ennen kaikkea hcg:n mukaan alkion ja sykkeen olisi pitänyt näkyä ultrassa. Niinpä diganoosi kuului, keskenmennyt raskaus, joka ei vielä vuotanut ulos tai kohdunulkoinen raskaus. Ohjeeksi sain vain odotella vuotoa ja 3 VIIKON kuluttua kontrolli gynekologini luona. Pienessä päässäni olen asiaa kovasti miettinyt ja iso mörköhän tästä on kehittynyt. Tämä odottaminen syö naista - mitä jos vuoto ei tule, mitä jos vuoto tulee tulvimalla tai mitä jos tosiaan on ku raskaus, joka lähtee vuotamaan sisäisesti. Pelottaa omasta puolesta ja samanaikaisesti mieli on tosi surullinen, kun ei tästä sitten tullutkaan meille toista lasta. Itse en pysty vielä näkemään metsää puilta, kun koko proceduuri on kesken. Kaiken lisäksi kun nämä alkuraskauden oireet vielä jylläävät, olo on kehnonlainen.
Kaiken kukkkuraksi tarkoituksemme on lähteä 4 päivän päästä viikoksi joulun viettoon ulkomaille isovanhempien luo. Oma motivaatio on nyt pahasti pakkasen puolella matkan suhteen. Mitä jos tilanne dramatisoituu ja tarvitsen lääkäriä ja pelkkä "normaali keskenmenon vuoto" vieraassa paikassa ei innosta.
Teillä fiksuilla, filmaattisilla saman kokeeneella on varmasti minulle hyviä neuvoja ja aatteita. Kovasti olisin niistä kiitollinen.
harvemmin itse osallistun keskusteluihin, mutta nyt tuntuu siltä, että kaipaan sitä paljon puhuttua vertaistukea.
Reilu puolen vuoden verran olemme yrittäneet toista lasta, ja ilo oli ylimmillään, kun 2 viikkoa sitten tein positiivisen raskaustestin. Samantein varasin ajan omalle gynekologilleni, jotta voisin varmistua, että kaikki on hyvin. Kaikki ei ollut hyvin. Laskettujen viikkojen mukaan ja ennen kaikkea hcg:n mukaan alkion ja sykkeen olisi pitänyt näkyä ultrassa. Niinpä diganoosi kuului, keskenmennyt raskaus, joka ei vielä vuotanut ulos tai kohdunulkoinen raskaus. Ohjeeksi sain vain odotella vuotoa ja 3 VIIKON kuluttua kontrolli gynekologini luona. Pienessä päässäni olen asiaa kovasti miettinyt ja iso mörköhän tästä on kehittynyt. Tämä odottaminen syö naista - mitä jos vuoto ei tule, mitä jos vuoto tulee tulvimalla tai mitä jos tosiaan on ku raskaus, joka lähtee vuotamaan sisäisesti. Pelottaa omasta puolesta ja samanaikaisesti mieli on tosi surullinen, kun ei tästä sitten tullutkaan meille toista lasta. Itse en pysty vielä näkemään metsää puilta, kun koko proceduuri on kesken. Kaiken lisäksi kun nämä alkuraskauden oireet vielä jylläävät, olo on kehnonlainen.
Kaiken kukkkuraksi tarkoituksemme on lähteä 4 päivän päästä viikoksi joulun viettoon ulkomaille isovanhempien luo. Oma motivaatio on nyt pahasti pakkasen puolella matkan suhteen. Mitä jos tilanne dramatisoituu ja tarvitsen lääkäriä ja pelkkä "normaali keskenmenon vuoto" vieraassa paikassa ei innosta.
Teillä fiksuilla, filmaattisilla saman kokeeneella on varmasti minulle hyviä neuvoja ja aatteita. Kovasti olisin niistä kiitollinen.