Keskenmeno alkanut ja sairaalasta käännytettiin kotiin!

Voiko tämä olla enää todellista :'(

Tuulimunaepäily tuli viime viikolla rv 7+6 varhaisultrassa. Lauantaina rv 8+2 alkoi rusehtava vuoto, joka jatkui niukkana tiistaihin rv 8+4 asti, aamulla vuoto runsastui siten, että oli pakko laittaa suurempi side. Kuukautiskipuja muistuttavat voimakkaat kivut alkoivat edellisiltana rv 8+3 työvuorossa, ja kärsin ne ilman kipulääkkeitä ja vääntelehdin loppuillan kotona, koska minulla ei ollut mitään mietoa kipulääkettä, vain Panacodeja ja niitä en uskaltanut ottaa. Tiistaina rv 8+4 oli kontrolliultra, josta lääkäri laittoi minut päivytystapauksena tuulimunan takia keskussairaalan naistenpolille. Naistenpolilla tilanne tarkastettiin ja vahvistettiin terveyskeskuslääkärin epäilyt.

Järkytyin, kun kuulin, ettei heillä ole aikomustakaan ottaa minua vielä sisälle sairaalaan kivuista ja vuodoista huolimatta. Viikon päähän varattiin kuitenkin kaavinta, sitä ennen pitäisi käydä antamassa verikoe veriryhmän selvittämistä varten ja sairaanhoitaja soittaisi parin päivän päästä haastatellakseen minua toimenpidettä varten.

Itkin ja pyysin sitten edes sairaslomaa, enhän ollut työkykyinen, kun en pystynyt kipujen takia kunnolla edes seisomaan. Ei herunut, koska ei ole tapana myöntää sellaista :O Olin järkytyksestä lähes sanaton. Lääkärin neuvo oli vain ottaa särkylääkettä ja yrittää sinnitellä viikko. Jos kivut yltyisivät aivan sietämättömiksi ja vuoto hurjaksi, saisin tulla päivytystapauksena. Juuri sellaisenahan minä olin tänään sairaalalle kotikunnastani tullut!

Istuin autoon ja ajoin kotiini kovien kipukouristusten vallassa yrittäen pidätellä itkua. Minut oli juuri käännytetty pois sairaalasta, koska en ollut tarpeeksi kipeä!

Kotona verenvuoto ja kivut vain yltyivät, otin 400 mg:n Ibusaleja. Vielä kahden aikaan yöllä pyörin kivuissani sängyssä, ihan kuten edellisenäkin yönä. Olo oli helvetillinen ja kivut herättivät yölläkin.

Nyt aamulla ei koske enää niin paljoa tai niin usein. Mutta tiedän, että ne alkavat viimeistään iltapäivällä. Mitä ihmettä voin tehdä? En voi uskoa, että minun pitäisi mennä töihin!

 

Olen todella pahoillani kokemastasi. :hug:

Minulla on kokemusta kolmesta keskenmenosta, mutta koskaan ei ole ennakkoon puhuttu mistään kaavinnasta. Kaavinta on äärimmäinen toimenpide, jos tyhjentyminen ei luonnostaan/lääkkeillä onnistu. Voimakkaat kivut ja runsas vuoto on siis merkki siitä, että tyhjentyminen tapahtuu. Tämän vaiheen ei pitäisi kestää kovin montaa päivää, itsellä pahin on ollut ohi 7-8 tunnissa. Toivottavasti kivut ovat jo helpottaneet, kun tätä luet.

Mikäli kivut jatkuvat pitempään ja nousee kuume, hakeudu päivystykseen, sillä se on merkki siitä, että kohtuun on voinut jäädä jotain.

Minä en ole koskaan ollut sairaalahoidossa keskenmenon ollessa käynnissä vaan kotiin on laitettu ohjeiden kera. Eli tämä on varmasti "maan tapa". Buranaa voi ottaa ihan reilusti 600-800mg kerralla.

 

:hug: :'( :heart:

 

Voimia oikein paljon täältäkin ja pahoittelut tylystä kohtelusta :hug:

 

Voimia myös sinne :hug:

Itselläni alkoi myös vuoto maanantaina nyt siis 11+4, ja tänään tullut verta runsaammin ja kipuja ollut ilmassa, ei vielä kuitenkaan ihan älyttömän kovia.. ajattelin soittaa huomenna lääkäriin että pääsisin ultraan ja sitä kautta tyhjennykseen, toivoisin saavani lääkkeellisen tyhjennyksen..

ensiviikon tiistaina olisi ensimmäinen np-ultra mutta tuskin sinne asti on järkevä odottaa vuodon kanssa ja lykätä tyhjennystä

 

Kovasti voimia ralliruutu :'( olen niin pahoillani!!! :heart: Uskomattoman töykeää käytöstä olet saanut, vaikka aihe noin arka!!

 

Uskomatonta että ei ole kirjotettu sairaslomaa!!!!????!!!! Minä kun olen vuotojen takia mennyt sairaalaan ja todettu että keskenmeno alkanut, niin ovat ottaneet samantien sisälle ja tehty kaavinta. Viime kerralla sovittiin toimenpide seuraavalle päivälle ja annettiin ohjeeksi tulla heti seiskalta sairaalaan (tehtiin myös tähystysleikkaus, joten piti varata enemmän aikaa).
Sitä mietin että olisiko sinun kohdalla mahdollista että katsovat jos se vuotaisi itsestään pois, niin ettei kaavintaa tarvitsisi tehdä? (nukutushan on aina riski vaikka tuossa toimenpiteessä se onkin vain pieni humaus ja samoin kaavinta voi aina vaurioittaa kohdun seinämää) Minulle viimeksi sanoivat että nykyään ei automaattisesti enää tehdä kaavintaa, mutta minulla ei ollut mitään vuotoa, eikä merkkiäkään, että tulisi itsestään ulos. Samoin minulle piti tehdä tuo leikkaus, niin samalla tekivät kaavinnan.
Mutta että ei sairaslomaa, niin en ymmärrä. Ethän todellakaan ole työkykyinen. Onhan keskenmenossa kivut ja runsaan vuodon lisäksi vielä henkinenkin puoli. Meillä työterveys kirjoittaa jo kovien menkkakipujen ja runsaan vuodon takia pari päivää saikkua.

Voimia paljon!!!!! Tosi ikävää että joudut kestämään vielä tuollaista kohtelua.

 

voimia <3 :hug:

 

Voi ei!
Olipa töykeää kohtelua noin ikävässä tilanteessa =/
Jaksamista :hug:

 

voi ralliruutu olen todella pahoilani!!! :hug: :hug: :hug:

Missä sairaalassa oli noin tylyä toimintaa? oon kuullut että toisissa paikoissa ei anneta sairaslomaa, mutta kyllä se pitäisi aina tulkita jokaisen kohdalla erikseen, kivut vaihtelee hurjasti. mulle tarjottiin nyt sairaslomaa pelkkien pienten kipujen ja vuotojen takia... sillon kun mulle tehtiin kemiallinen tyhjennys ne väitti ettei se kauheasti satu, ja sain vain 1 panacodin ja 1 buranan ja kierin ja huusin ja itkin kivuissani monta tuntia sairaalassa ja pyysin lisää kipulääkettä niin sain puolikkaan buranan... en saanut lisää kipulääkettä ennenkuin naistenpolin työvuorot päättyi ja synnäriltä tuli kätilö paikalle ja tajusi kuinka kipeä olin ja antoi kipupiikin. ne kivut on kamalia! mutta ei sairaalaan oteta tuollakaan sisälle, siksi aikaa vain seurantaan että vuoto alkoi.

uskon että sinulle voi jäädä traumoja tuosta tapahtumasta. koita selvitä siitä läheisten tuella, ota yhteyttä potilasasiamieheen ja ota nuo asiat puheeksi kun seuraava raskaus alkaa. ja sehän alkaa, ja menee varmasti hyvin! :hug:

niin ja sairaslomaa saat varmasti kun menet toiselle lääkärille, ei kaikki ole noin nuijia kuin tuo missä kävit! (tosin mulle yksi lääkäri sanoi, että kantsis sit harkita voiko hankkia lapsia ollenkaan jos keskenmeno ottaa henkisesti niin koville... että sellasta...)

nyt lepäät, keräät voimia ja sitten uuteen yritykseen! se onnistuu kyllä joskus!
paljon halauksia ja voimia sinulle,
tömpsis

 

:hug:

 

Todella tokeröä kohtelua olet saanut. : / Aihe on muutenkin arka, joten sanattomaksi vetää monellakin tapaa. Jaksamista ja :hug: :hug:

 

ralliruutu: :hug:
Valitettavasti tuo on ihan normaalia että ei oteta sairaalaan. Mullehan tuli helmikuussa se keskeytynyt keskenmeno, joka todettiin nt-ultrassa rv 11+1, eikä ollut edes puhetta, että lääkkeellinen tyhjennys olisi tehty sairaalassa. Kaavintaa ei edes ehdotettu. Sain vaan lääkkeet mukaan kotiin ja sanottiin että tee siellä lääkkeellinen tyhjennys. Lisäksi mukaan särkylääkkeet.
Itse kyllä ennemmin teinkin sen kotona kuin sairaalassa, hoitui ihan nätisti ja kivut helpotti saman tien kun kohtu oli tyhjä. En minäkään sairaslomaa saanut. Tyhjennyksen tein sunnuntaina, maanantain otin koulusta omaa lomaa ja tiistaina kouluun.
Eli valitettavasti tuo on ihan normaalia. Mulla ei ollut edes mitään seurantaultraa, että onko kohtu tyhjä, vain verikoe jonkun ajan päästä, mutta itse varasin yksityiselle ajan joka sitten ultrasi ja kaikki oli ok.

Toivottavasti sulla on kivut helpottaneet, ja olo on parempi. Henkisesti tuosta toipuminen vie aikaa todella kauan. Annna itsellesi siis aikaa toipua. Otan edelleen osaa, tiedän miltä sinusta tuntuu.
Vaikka typerältä kuulostaa, niin olet siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vuoto alkoi spontaanisti. Itsehän kannoin 3 viikkoa kuollutta alkiota sisälläni. Olisin antanut mitä vain jos vuoto olisi alkanut itsestään...Synnytyskivut lääkkeellisen kanssa oli aivan järjettömät.

 

Jo on kohtelua joo!!! Toi on todella arka ja kipee asia ja mun mielestä sitä saikkua olis pitäny kirjottaa!! Oikein vihaks pistää sun puolesta!!!
Mulla itella oli np-ultra joskus 12+5viikoilla ja siellä todettiin matkalaisen kuolleen. No lähete pistettiin eteen päin ja mulle sanottiin, että muhun otetaan yhteyttä naistentautien klinikalta.
Menin seuraavana päivänä lääkäriin hakeen saikkua just sen takia, että itkin vaan koko ajan ja koska mun istukka oli jäänyt toimiin, jatkoin myös oksentelua ja pahoinvoimista. Tää lääkäri kirjotti mulle saikun 2viikkoo eteen päin, pisti mut neuvola psykolokille ja soitti sille nt-klinikalle. No ne sano, että ei oo ehditty viellä kattoon mitään lähetteitä, mutta että seuraavana päivänä mun pitäis ite soittaa sinne ja kysyä.
Seuraava päivä tuli ja soitin sinne. Ne sano, että ne ei ehdi kattoon mitään lähetteitä ennen joulua!! Mulla siis todettii tää kkm 17.12 ja soitin sinne ite 19.12. Sitte ne sano, että ei varmaan kerkee ennen uutta vuotta... Siinä kohtaa totesin, että "luuletko oikeesti, että kun oon vissiin roudannu kuollutta lasta jo 3viikkoo sisälläni, että tekisin niin viellä 2viikkoo lisää???!!! Että nyt kerrot mulle miten mä saan hoidettua tän pois päiväjärjestyksestä ennen joulua ja pääsen jatkaan elämääni!" No sitten muuttu ääni vähän kellossa. Se sano, että voin mennä päivystykseen ja että mun pitää varautua oottaan ja KAUAN.
No menin päivystykseen. Olin varautunu odotteluun, mutta mun keikkani sinne kesti TUNNIN ja olin ulkona siitä laitoksesta. Olin saanu esilääkityksen ja mulle oli varattu paikka osastolta perjantaille 21.12.
No sitten menin osastolle perjantaina, niin se hoitaja luuli eka, että olin menossa tekeen lääkkeellistä ABORTTIA!!! No kun olin selventäny, että tää oli keskeytynyt keskenmeno, niin johan muuttu palvelukin. Ehkä se ens kerralla lukee potilaan tiedot tarkemmin.
Loppu viimein taistelun jälkeen sain mukavaa palvelua ja pääsin viettään joulua surullisissa, mutta varmasti paremmissa fiiliksissä, kun et jos olisin edelleen ollu kuollu vauva mun mahassa.
Tää toipuminen vie aikaa. 5kk menny ja suren vielläkin. Ehkä sitten kun se uus vauva tärppää, niin olo helpottuu. Tai ehkä tarvin tän suruajan ennen sitä uutta tärppiä.
Oon niin pahoillani sun puolesta! Kovasti tsemppiä, voimia ja jaksamisia sinne!!! :hug:

 

No niin, ehkä voisi olla hyvä kertoa tähän väliin, miten viime viikko jatkui...

Tiistaina tosiaan tk-lääkäri ultrasi minut ja totesi keskenmenon alkaneen, vuotoa tuli ultrauksen aikana vähän, mutta hän laittoi minut lähetteellä päivytykseen keskussairaalaan. Lähdin samalta istumalta naistenpolille, jossa mieslääkäri ultrasi kohdun 3 tunnin jonotuksen jälkeen ja vahvisti sen tk-lääkärin epäilyksen tuulimunaraskaudesta. Edellisenä päivänä oli alkanut jo vuoto ja kivut, jotka eivät helpottaneet täysin edes särkylääkkeellä. Mieslääkärin mielestä olin kuitenkin täysin terve, saisin lähteä kotiin välittömästi ja sairaslomaa ei herunut. Kaavintaan varattiin aika viikon päähän, kuulemma voisin tulla uudelleen jos vuotoa ja kipuja olisi enemmän ja kotona ei pystyisi enää ollenkaan olemaan. Nuori sairaanhoitaja oli mukana siinä ja oli koko ajan todella ilkeä. Hän naljaili minulle siitä, että enkö muka pysty olemaan kotona ja yritti väittää lääkärille, että minulle ei saada varattua aikaa, kun toimenpiteitä on muutenkin jo niin monta jonoksi asti. Minulle selvisi, että koko helvetin keskussairaalassa ei siis tehdä kaavintoja tai naisten gynekologisia leikkauksia kuin yhtenä päivänä viikossa ja siihenkin otetaan max. 6 potilasta. Miten se voi olla mahdollista sairaanhoitoalueella, johon kuuluu monta kuntaa ja useita satoja tuhansia asukkaita?! Minut ympättiin kuitenkin "päivytysluonteisena" tapauksena sinne muiden sekaan viikon päähän. Sairaanhoitaja tivasi, että onko minulla keskusteluapua kotopuolessa, kun selvästi otan tilanteen niin raskaasti. Ei tippaakaan empatiaa sillä naisella. Mies odotti minua odotushuoneessa, johon jäimme hetkeksi odottelemaan, kun mies sai tärkeän puhelun. Sama sairaanhoitaja tuli ulos lääkärin huoneesta kailottaen koko poliklinikan käytävän läpi, että "onko täällä ketään, joka osaisi tehdä lähetteen leikkaussaliin, ettei lähete mene ihan päin persettä". Sen naisen ilme oli näkemisen arvoinen, kun minä tuijotin häntä odotushuoneesta ja näytin tavoistani poiketen keskisormea...

Keskiviikkoaamuna lähdin uudelleen tk-lääkärille, joka oli todella ihmeissään ettei minua otettu sairaalaan edellisenä päivänä. Hän oli ihmeissään siitä, miksen ollut saanut sairaslomaa ja määräsi heti 7 päivän sairasloman ja soitti sen jälkeen naistenpolille, että minut on ehdottomasti otettava sinne. Sairaanhoitaja soitti minulle tunnin päästä ja kyseli, miten paljon vuotoa on jne. Hän ehdotti, että lähtisin heti tulemaan sinne, jos lääkkeellinen keskeytys kävisi minulle.

Ajoin polille, jossa minua jo odotettiin. Siellä odottikin hotellitason kohtelu ja aivan ihana keski-ikäinen nainen. Koska keskenmeno oli alkanut, valmistelevia lääkkeitä ei tarvittu, sain heti Cytotecit ja kipulääkkeet. Kävin verikokeissa toisella osastolla ja sitten vain odottelin omassa sängyssä sairaalavaatteet päällä, että vuoto alkaisi. Kipulääkkeet eivät ehtineet vaikuttaa, joten kieriskelin sängyssä kivuissani. Vessassa minun piti asioida sellaiseen isoon metalliämpäriin, jotta kätilö voisi tarkkailla vuodon määrää. Isoja hyytymiä alkoi tulla, pienenpieni raskauspussi tuli myös ja sen jälkeen minua seurattiin vielä 3 tuntia, sain vielä ruoan ja pääsin sitten kotiin. Vahvat kipulääkkeet alkoivat vaikuttaa vasta kotimatkalla, jolloin minua alkoi heikottaa, oksettaa ja pyöryttää, koko maailma keikkui silmissäni ja kävelin miehen autosta suoraan sänkyyn nukkumaan.

Tuosta on nyt viikko aikaa, kivut alkavat olla loppumaan päin, mutta vuotoa on yhä, välillä runsaammin ja välillä niukemmin. Alan olla päässyt asiasta yli, yrittäen ajatella, että ainakin tulin raskaaksi. Harmittaa ja surettaa toki, mutta olo on toiveikas. Ainakin pahin on jo ohi, nimittäin epätietoisuus ja odottelu, milloin pääsee toimenpiteeseen. Miehen, äidin ja esimiehen tuki ovat olleet korvaamattomia. Vielä pari päivää sairaslomaa ja sitten työn pariin, jota onkin jo ollut ikävä

 

Helmikuun 8. minäkin jouduin kokemaan km:n rv.lla 18. :'(
Ruskeahko vuoto alkoi aamulla, soitin paniikissa neuvolaan ja sieltä rauhoiteltiin että kaikki on varmasti ihan ok, mutta tule käymään niin kuunnellaan sydänäänet.
Menin neuvolaan ja ei saanut sydänääniä kuuluviin, väitti että johtui siitä että kohtu niin takana ja kaikki on silti ok. Oli perjantai ja neuvolatäti käski mennä illalla yhteispäivystykseen mikäli vuoto lisääntyisi ja tulisi kovempia kipuja.
Illalla se iski sitten kunnolla.. kaikki toivo mureni kun kivut äityivät sietämättömiksi ja isoja hyytymiä alkoi valumaan. Menin yhteispäivystykseen jossa odotin 8 tuntia ennenkun pääsin terveyskeskuslääkärin vastaanotolle ja tämä pätevä lääkäri sitten sanoi että "enhän minä mikään gynekologi ole mutta voinhan vilkaista" lääkäri tuli siihen tulokseen että minulla olikin tuulimunaraskaus ja käski minun mennä kotiin ja antaa "luonnon hoitaa hommat loppuun". Seuraavaan tiistaihin asti sain sinniteltyä kipujen kanssa kunnes supistukset alkoivat olla niin kovia että avokkini joutui soittamaan jo ambulanssin ja sillä mentiin taas yhteispäivystykseen jossa makasin Ti-Ke välisen yön seurannassa. Sain sentään suonen kautta morfiinia mutta edelleen sanottiin luonnon hoitavan homman loppuun. Keskiviikko aamulla raivoissani vaadin päästä gynen vastaanotolle ja siellä selvisi että istukka, sikiöpussi ja kaikki muut roippeet olivat kohdunkaulassa jumissa venyttäen sitä koska kohdunsuu oli 2mm auki ja sikiökaiku näkyi ultrassa. Tämän takia supistukset olivat niin kovat. Gyne sitten otti pihdit ja repi kaiken ulos siitä 2mm kohdunsuun aukosta ja antoi sitte cytoteccia ja panacodia ja sen jälkeen päästi kotia. Torstaina alkuillasta supistukset voimistuivat uudestaan ja lähdin taas päivystykseen jossa pääsin ihmeen kaupalla suoraan gynelle ja gyne repi taas pihdeillä tavaraa ulos kohdunsuulta ja sain peräti ketorinia supistuksia lieventämään. Tällä kertaa minut sitten otettiin osastolle mikäli pitäisi tehdä kaavinta. Osastolla hoitajat laittoivat taas cytoteccia emättimeen mutta en huomannut sillä olevan mitään vaikutusta. Yön nukuin osastolla ja seuraavana päivänä laitettiin taas kotiin ja sillä tiellä nyt olen. Perseestä on hoito ainakin oulussa. Luottamuksen viimeisetkin rippeetkin menivät kaikkiin lääkäreihin. Oikeestaan taisin saaha jonkun kammon koko lääkärissä käyntiin.

 

Hirveä kohtalo AMMJ

Tuo on tosi tylyä, että laitetaan vaan kotiin vaikka vuotoa ja kipuja on. Sitä ei moni usko, mutta ne kivut ovat aivan helvetilliset ja sen vuodon ja hyytymien näkeminen on jotain niin kamalaa, ettei tosikaan. Puhumattakaan sitten siitä henkisestä puolesta, kun sydän on ihan riekaleina... Ja sitten vielä ei ymmärretä, että keskenmeno oikeasti vaatii yleensä hoitoa, ei se mene välttämättä ohi itsekseen. Ei minulla ainakaan olisi mennyt.

Itselleni kävi niin, että sain Ketoriinia kipuihin keskeytyksessä Cytotecien kanssa klo 15, mutta Ketoriini alkoi vaikuttaa vasta kun olin jo kotona klo 19 illalla. Tuohon mennessä suurin osa oli jo "syntynyt" osastolla kipujen ollessa helvetilliset, kieriskelin vain sairaalansängyllä ja mikään lääke ei auttanut. Kotona meni vasta nuppi totaalisen sekaisin, huonovointisena ja tokkurassa en ymmärtänyt edes ajankulua enkä mitään miehen puheista, kun kyseli vointia.

Rippeitä jäi minullekin kohdunsuulle, ne tulivat vasta monta päivää keskeytyksen jälkeen vessakäynnin yhteydessä, kun jouduin lääkkeiden aiheuttaman ummetuksen takia vähän ponnistamaan normaalia enemmän.