kesästä ja mökkeilystä... :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kesäloma ja suru puserossa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kesäloma ja suru puserossa

Vieras
varsinkin näin juhannuksena iskee väkisinkin pieni kademieli, kun puoli suomea suunnistaa mökkeilemään. kun ei sitä mökkiä löydy, ei meidän koko suvusta eikä myöskään miehen. muistelen kaiholla omia lapsuuskesiä mummon mökillä, rantasaunaa, marjaretkiä ja öitä aitassa. olis ihanaa kun voisi noille omille lapsille tarjota jotain samanlaista. jos olis edes semmoset isovanhemmat jotka noita tyttöjä ottais mukaansa.

sydäntä riistää aina kun esikoinen kyselee miksei hänkin joskus pääsisi johonkin mökille jossa vois uida ja vaikka papan kanssa kalaan. niin kun kaikki naapuruston muksut ja kerhokaveritkin pääsee. meillä ei rahaa ole vuokramökkiin eikä oikein muuhunkaan reissaamiseen eli kesälomat vietetään kotona.

pientähän tää tietysti on, kun kuitenkin on katto pään päällä, ruokaa ja vaatetta. tyytyväinen pitäis olla. mutta silti aina vähän murehduttaa lasten takia tää tilanne...
 
tuetuista lomista sain vasta tietää ja aattelinkin hakea ensi kesäksi. tänä kesänä se ei vielä kuitenkaan lämmitä.

ja yksi suuri murhe mulla onkin sitten just toi puuttuva kontakti lasten ja isovanhempien välillä... olis ihanaa kun lapsilla olis semmoset isovanhemmat jotka niiden kanssa jotain tekiskin. en haikaile edes sitä paljon puhuttua kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa vaan jotain ekstraa noille lapsille. tuntuu että eivät oikein koskaan mitään kivaa saa...
 
Meillä se ekstra tulee ihan siitä, että isi on lomalla ja koko perhe on yhtä aikaa koolla. Ihan pienet jutut ovat niitä ikimuistoisimpia piknik erääseen niemeen, jossa sijaitsee yksi laivasulku. Jalkapallo mukaan ja lapset pääsee isin kanssa palloa potkimaan.

Kunhan poika on vähän isompi, niin sitten saavat mennä isin kanssa telttailemaan poikien retkelle. Telttailu ei paljoa maksa, jos ottaa omat eväät. Mielikuvitusta kehiin, ei kannata murehtia turhaan sitä mitä ei ole. Nauttikaa siitä, mitä teillä on eli perhe + yhteistä aikaa!!!
 
kyllä yksityiset vuokraavat kaikenlaisia tönöjä maalta. ja suht halvalla esim. 200e/kk. ei oo välttämättä ihan järven rannalla, mut yleensä lähellä kuitenkin. Ja vieläkin löytää jos vaan etsii.
 
ja yksi suuri murhe mulla onkin sitten just toi puuttuva kontakti lasten ja isovanhempien välillä... olis ihanaa kun lapsilla olis semmoset isovanhemmat jotka niiden kanssa jotain tekiskin. en haikaile edes sitä paljon puhuttua kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa vaan jotain ekstraa noille lapsille. tuntuu että eivät oikein koskaan mitään kivaa saa...[/quote]

Ylläoleva teksti lainattu, ei vaan näy kun menin jotain sählään..



No ei ole täälläkään isovanhempia jotka lapsia ottaisi kyläilemään ilman meitä vanhempia. Onneksi on ihanat kummit jotka jaksaa touhuta lasten kanssa. Isompi pääsee tänävuonna särkänniemeen ja kahdeksi yöksi kyläilemään. Sitä jo odotetaankin kovasti !!!
Juhannukseksi mennään mökille (äitini) ja siskon perhe tulee mukaan. Mökki ei tosin usein ole käytössämme vaikkei äitini sitä käytäkkään. Lainaa sitä mieluummin työkaverilleen kun omille lapsilleen/lapsenlapsilleen.

 
Telttailu on edullista ja hauskaa (ainakin yleensä) lasten mielestä. Jos ei muuta niin käykää porukalla eväiden kanssa uimarannalla jos säät sallii.

Valitettavaa on tuo ettei lapset ole isovanhempien kanssa juurikaan tekemisissä :hug:
 
kiitos vastauksistanne. ihan totta on tuo, ettei pidä murehtia sitä mitä ei ole vaan nauttia siitä mitä on (kukahan sen noin hienosti tuolla muotoilikaan). ja näin onkin tässä menty useampi vuosi ja yritetty repiä sitä pientä kivaa aina jostain kiven kolosta. kummasti meidän lapset iloitsee siitä, että hurautetaan autolla lähimmälle torille ja ostetaan sieltä jätskit. :) täytyy kai vaan ajatella, että on hyvä kun lapset oppii iloitsemaan pienestä.

jotenkin tää loma-aika vaan vetää aina mielen vähän matalaksi, kun kuuntelee muiden suunnitelmia... lapsilleen sitä soisi vaan parasta ja ihania kesämuistoja.
 
ei välttämättä kaipaa mitää hienoa matkaa tai mökkiä,esikoisen ollessa 4 tai 5 vee niin reissasimme lappia,ruotsia ja norjaa ristiin rastiin ja matkan jälkeen juttelimme mitä jäi reissusta mieleen niin lapsi vastasi:
isi oli reissussa mukana ja söimme eväitä matkalla siellä parkkipaikalla!iisalmen torilla söimme eväitä ja jätskit matkaa tehty n.vajaa 200km ja matkaa edessä vielä oli paljon :)

tuosta mummi ja ukki toiminnasta jostain lehdestä luin että on varamummeja ja varaukkeja mistähän niitä löytäisi kellä ei ole kuka tietää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kesäloma ja suru puserossa:
kiitos vastauksistanne. ihan totta on tuo, ettei pidä murehtia sitä mitä ei ole vaan nauttia siitä mitä on (kukahan sen noin hienosti tuolla muotoilikaan). ja näin onkin tässä menty useampi vuosi ja yritetty repiä sitä pientä kivaa aina jostain kiven kolosta. kummasti meidän lapset iloitsee siitä, että hurautetaan autolla lähimmälle torille ja ostetaan sieltä jätskit. :) täytyy kai vaan ajatella, että on hyvä kun lapset oppii iloitsemaan pienestä.

jotenkin tää loma-aika vaan vetää aina mielen vähän matalaksi, kun kuuntelee muiden suunnitelmia... lapsilleen sitä soisi vaan parasta ja ihania kesämuistoja.

Minä sen sinne muotoilin, koska se on vähän kuin mun motto. Ei ne lapset niitä kalliita juttuja yms. sitten aikuisena muista. Ne muistaa sen läheisyyden ja yhdessäolon. Liian paljon pörhelletään paikasta toiseen lasten kanssa ja tehdään miljoonaa asiaa. Lapsi kuitenkin kaipaa sitä yhdessäoloa! Arvatkaa vaan meinaako mulla tulla tippa silmään, kun esikoinen jää monesti aamulla itkeä tihrustamaan, kun isi lähtee töihin. Sitten lomapäivänä poika menee halimaan isiä ja sanoo "mä rakastan sua" :heart: Mä en vapaapäiviltä muuta kaipaa ;)
 

Yhteistyössä