K
kesäloma ja suru puserossa
Vieras
varsinkin näin juhannuksena iskee väkisinkin pieni kademieli, kun puoli suomea suunnistaa mökkeilemään. kun ei sitä mökkiä löydy, ei meidän koko suvusta eikä myöskään miehen. muistelen kaiholla omia lapsuuskesiä mummon mökillä, rantasaunaa, marjaretkiä ja öitä aitassa. olis ihanaa kun voisi noille omille lapsille tarjota jotain samanlaista. jos olis edes semmoset isovanhemmat jotka noita tyttöjä ottais mukaansa.
sydäntä riistää aina kun esikoinen kyselee miksei hänkin joskus pääsisi johonkin mökille jossa vois uida ja vaikka papan kanssa kalaan. niin kun kaikki naapuruston muksut ja kerhokaveritkin pääsee. meillä ei rahaa ole vuokramökkiin eikä oikein muuhunkaan reissaamiseen eli kesälomat vietetään kotona.
pientähän tää tietysti on, kun kuitenkin on katto pään päällä, ruokaa ja vaatetta. tyytyväinen pitäis olla. mutta silti aina vähän murehduttaa lasten takia tää tilanne...
sydäntä riistää aina kun esikoinen kyselee miksei hänkin joskus pääsisi johonkin mökille jossa vois uida ja vaikka papan kanssa kalaan. niin kun kaikki naapuruston muksut ja kerhokaveritkin pääsee. meillä ei rahaa ole vuokramökkiin eikä oikein muuhunkaan reissaamiseen eli kesälomat vietetään kotona.
pientähän tää tietysti on, kun kuitenkin on katto pään päällä, ruokaa ja vaatetta. tyytyväinen pitäis olla. mutta silti aina vähän murehduttaa lasten takia tää tilanne...