Kesäkissan tarina :'(

["vieras"]

Tuijotti ovea pieni,
kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa
ovi, onhan jo pimeää.

On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti,
on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun
mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta,
sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan,
lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään
ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna,
nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara
poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel
on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti
hyljätyn, pääsi lämpöön ja
valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty,
siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa
armahtajan, mikä parempi
olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen
polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä
Sinä puhtain sydämin