Kertokaan synnytys kokemuksistanne :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aperto
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla alkoi supistukset kahden aikaan yöllä, mutta kitkuttelin 6 asti kunnes herätin miehen, että nyt on mentävä.

Sairaalassa kytkettiin siihen anturiin millä mitataan niitä supistuksia ja vauvan pulssia. Piti olla vaan tarkistus, mutta kuulemma oli jotain outoo supistuksissa ja siinä miten vauva niihin reagoi ja olin sitte koko ajan siinä vempeleessä kiinni. Loppumetreillä vauvan syke laski n. 60, kun tuli isompia supistuksia ja säikähdin kun huone täytty ihmisillä ja minua käänneltiin puolelta toiselle. Kontillaan kun olin niin vauvan sydän löi normaalisti.

Kätilö meni kysymään lääkäriltä, että tehdäänkö leikkaus. Itkin ja toivoin, että tehtäisiin, koska pelkäsin menettäväni lapsen. No, leikkaukseen ei päädytty, koska syke palasi normaaliksi. Mutta kuitenkin toistui useasti ja itkin hysteerisenä että menetän vauvan. Vauvan isä istui hiljaa ja seurasi sitä monitoria ja tarkkailia sykettä.

Kun minut siirrettiin synnytyssaliin, oli nöyryytys kova.. en ikinä unohda kuinka nöyryyttävää se oli.. Jouduin olemaan taas kontillaan ja salissa oli ihmisiä taas ruuhkaksi asti. Joku heistä pisti sormensa sisääni ja sanoi vasta kun sormet oli sisällä ,että "älä säikähdä tutkin vähän" Sitten olin kyljelläni ja yksi hoitaja pitää jalkaani ylhäällä, kun toiset ottavat hapetusarvoja vauvalta. Siinä monta silmäparia ihmetteli alapäätäni (ei varmaankaan heille ollut mitenkään erikoista, mutta minulle oli todella kiusallista ja varsinkin kun pelkäsin vain että menetän vauvan) No lopulta kuitenkin synnytin lapsen alakautta imukupin avustuksella.

Kun kursittiin takas kasaan kerrottiin minulle, että oli jouduttu leikkaamaan jotain vissiin välilihaa, jotta vauva saataisiin nopeammin ulos. (ei siis kerrottu kun sitä leikeltiin, mikä on ihan hyvä ) Ja että koko ajan heillä oli valmius siihen että tehdään hätäsektio. Ja sanoi, että poika piti todella kaikkia salissa olleita jännityksessä.

Niin ja huoneeseen oli kutsuttu kaksi lastenlääkäriäkin (ilmeisesti toinen oli joku korkeammin koulutettu) tarkistamaan vauvan tila tämän synnyttyä, mutta toinen poistui heti lapsen synnyttyä ja sanoi että ei mua tarvita täällä, todella tomera poika.

En ehkä ihan heti lähtis uudestaan synnyttää.. sen verran traumaattinen oli mulle
 
Lyhyesti, ilman epiduraalia tms esikoinen 3,5 kg. Ponnistus tunti ja 20minsaa. Lapsi happitesteihin kun oli liian veltto. Ihana poika on hänestä kasvanut ja synnytys jää kauniina kokemuksena mieleeni.

Se alapään tikkaus ei tosin niin kivaa ollut.

Siinä lyhykäisyydessään. Lauloin ja huusin ja sieltä se laps tuli lopulta :)
 
Oho, tulipa sekavaa tekstiä.. Mutta ahdistus nous pintaan kun kirjoitti tota. Synnytyksestä kuitenkin kohta 3kk, etten ihan ole vielä henkisesti toipunut. :)

Niin ja poika sai kuitenkin hyvät pisteet. 9 oli merkattuna, en sen tarkemmin osaa sanoa kun en noista pisteistä oikein tiedä. Enkä muista mistä oli vähennetty se yksi piste vaikka se kerrottiin.
 
Synnytin 3 viikkoa sitten. Supistukset alkoi yllättäen mutta hiljakseen aamuyöstä. Otin särkylääkettä ja lepäilin. Iltapäivä viideltä voimistuivat ja alkoivat tulla tiheämmin, piti jo vähän keskittyä niihin mutta lämmin suihku auttoi hyvin. Ilta ysiltä lähdettiin sairaalaan tsekkaamaan tilanne, vaikka pelkäsin että lähettävät takas kotiin.. Ja niin meinasivat tehdä kun olin kuulemma niin rauhallinen :D mutta kohdunsuu oli jo 8 senttiä auki.

Salissa kävelin edes takas ja mies katteli olympialaisia telkusta :P jossain kohtaa pyysin ilokaasua ja imppailin sitä keinutuolissa. Lapsivedet ei menneet millään eikä kohdunsuu avautunut vaikka minun teki mieli ponnistaa, joten kalvot puhkaistiin. Nopeasti sen jälkeen avautui ja sain luvan ponnistaa. Harmi vaan supistukset heikentyi eikä ponnistamisesta mitään tullut.. sain sitten lopulta oksitosiinitipan ja sen jälkeen vauva tuli äkkiä. Alle 5 tuntia oltiin sairaalassa. Synnytys meni aikalailla niin kuin olin toivonut, noita muutamaa pikku vastoinkäymistä lukuunottamatta.. Mutta sain olla kotona pitkään ja kivut oli siedettävät, vaikka toki ponnistushetkellä tuntui että persus repeää :D ei jäänyt kumminkaan traumoja.
 
Eka:käynnistys tipalla rv42+1. Helvetilliset supparit, olin aivan tuskissani. Sain epiduraalin ja kun vihdoin oli aika ponnistaa, oli epiduraali tehnyt mut niin tunnottomaks, etten tuntenut suppareita. Poika syntyi rajulla imukuppisynnytyksellä 1h15min ponnistelun jälkeen ja joutui teholle 2vrk, kun oli alhainen hemoglobiini. Kokonaiskesto 16h45min. Itse en istunut yli kuukauteen.

Toka: käynnistyi 40+2 vesien tihkumisella+suppareilla kolmen aikaan yöllä. 7 aikaan lähdettiin sairaalaan. Pärjäsin ilman epiduraalia, sain vaan jonkun piikin, mikä vei terävimmän kivun suppareista. Suppareitten aikana en maannut sängyssä, vaan nojailin jotain vasten ja heiljailin itteeni, auttoi. Tyttö syntyi puolen päivän aikaan 12min ponnistuksen jälkeen. Sain vielä ponnistusvaiheeseen tonne alapäähän jonkun piikin, niin sekään ei sattunut kovin paljoa. ihan unelma synnytys oli.
 
Viimeksi muokattu:
Ensimmäisen kohdalla menin sairaalaan 6 tunnin supistusten jälkeen vaikka sanoivat että pitäisi vielä pysyä kotona kun "pystyin vielä puhumaan" <-ei siis voinut millään olla synnytys käynnissä.. Paikalle päästyämme oli 6cm auki, menin vielä aamupalalla käymään ja soittelin tutut läpi innoissani että "nyt mä sit synnytän!".

Muutaman tunnin päästä olin 9cm auki ja pyysin epiduraalin, joka pysäytti synnytyksen etenemisen. Muhun pumpattiin oksitosiinia joka alkoi vaikuttamaan vasta kun epiduraalin vaikutus lakkasi.. Pudendaalin laitto sattui pirusti mutta ei auttanut mitään..

Yritin ponnistaa lasta ulos ja saada tehdä sen kyljelläni, ei annettu.. Lapsi ei tullut ulos, joten lopulta leikattiin iso eppari ja vedettiin imukupilla lapsi ulos.

Synnytyksen koko kesto oli lopulta n. 20 (?) tuntia, ponnistus melkein tunnin.

---

Toinen synnytys, lähdin laitokselle noin kolmen tunnin supistusten jälkeen. Olin saapuessamme sinne 7cm auki. Kielsin antamasta epiduraalia vaikka pyytäisin. Mulle laitettiin aquarakkulat joka auttoi palautumaan supistusten välillä tosi hienosti, mua vaan nauratti.. :D

Ponnistukseen laitettiin taas se hiton pudendaali jonka laitto sattui mua taas rutosti mutta ei auttanut mitään.

Lapsi syntyi napanuora kaulan ympärillä vihreässä vedessä.. Jouduin olemaan ponnistamatta niin kauan kunnes saivat ensin lapsen hengitystiet puhtaaksi ja napanuoran pois kaulan ympäriltä..

Yrittivät turhan kovakouraisesti istukkaa ulos joten vuosin verta paljon, kunnes mut vietiin tärisevänä leikkuriin jossa istukka kuitenkin syntyi ihan ilman isompia toimenpiteitä.

Parin tunnin kuluttua pääsin miehen ja vauvan luokse huoneeseeni.

Koko synnytyksen kesto oli n. 6 tuntia, ponnistusvaihe 6 minuuttia..
 
Kamalaa hommaa, ei enää ikinä.
Mä en vaan oo "luotu synnyttämään" kun aina kestää sata vuotta ja sattuu niin saatanasti kaikista kivunlievityksistä huolimatta.
Hatunnostoni niille jotka luomuna vetää, ellei ois epiduraalia ja ilokaasua keksitty niin mulla ei todellakaan olis kuin yksi lapsi :D
 
Kolme synnytystä takana. Hyvät muistot on jäänyt, vaikka tuloksena 3 erilaista tilannetta: eka juuttui kiinni ja tehtiin kiireellinen leikkaus, toka syntyi helposti alakautta ja kolmannella alkoi ponnistuksessa hävitä sydänäänet ja tehtiin hätäleikkaus.
 
Eka:

Oltiin menos vaimon kanssa hoitaan yksi asia ja kun hän istui autoon kuului "naps". Vedet tuli. Onneks ei istuimelle (siinä oli jätesäkki alla).

Siitä takas sisälle ja kamat mukaan ja sairaalaan. Pienen kopeloinnin jälkeen saliin ja pian olinkin isä. Ponnistus reilu 10 min. (kokonaissuoritus n. kaksi tuntia sis. sairaalaan saapumisen). Niin ja muistetaan vielä että perätilassa. Epiä ei keritty antaan.

Toka:

Sama kuin edella mutta ponnistus alle 1 min. Epiä ei keritty antaan.

Helppoa kuin lapsen lyöminen :laugh:
 
Viimeksi muokattu:
Mie oon letkeesti vierestä seurannu emännän kolme synnytystä. Helvetin helpoltahan tuo näytti. Ensimmäisen napanuoran leikkaus jostain syystä heikotti mut seuraavat meni helposti. Ekassa synnytyksessä mieki otin ilokaasua mut ei se mitään auttanu, seuraavat sitten ilman kaasuja :)
 
Esikoinen : klo 21 aikooi supistukset, 10min välein cälillä 5min väleinkin, kesti pari tuntia, alkoi hiipumaan ja nukahdin ja heräsin klo 3 ku supistukset alkoi uudelleen ja tiheenä tuli, klo 3.30 lähtö sairaalaan ja klo 7.50 3300g ja 52cm poika maailmassa, minua ei tarvinnu tikkailla alapäästä. enkä kerinny kipulääkkeit saamaan, siin vaiheessa ku niitä pyysin piti jo ruveta ponnistaa. synnytyksen kesto 4h 50min josta ponnistusvaihe 10min


Kuopus: epäsäännölliset supistukset alkoi jo aamupäivästä n. klo 11 aikaan, tuli koko iltapäivän välillä tuli 6min välein jopa parin tunnin ajan, ja välilä tyyliin 20min välein ku alko hiipumaan. käytiin klo 18 näytillä synnärillä, ku vauvan liikkeit ei oikee enää tuntunu ja supistukset tuli taas jonkin aikaa säännöllisesti, kaikki oli vauvalla hyvin ja olin vaan pari cm auki, joten mentiin takas kotiin kärvistelemään ja kituuttamaan (asutaan parin km päästä sairaalasta) klo 23 supistusket tuli jo tosi tiheesti, ja vähän ennen klo 00.30 lähettiin sairaalaan takasin, ja poika syntyi puolen tunnin päästä siitä ku lähdettiin kotoa :D just ja just kerettiin synnytyssaliin, kätilö kun vastaanotti meidät synnärin aulassa klo oo.45 ja poika synty 01.00 :D pienet nirhaumat tuli kun (poika 3,2kg ja 52cm) syntyi käsi poskella, niin yksi tikki tuli mulle. synnytyksen kestoks laskettiin 2h josta ponnistusvaihe 5min

mahtavat synnytyskokemukset, viakka pirun kipeetä teki, mut on se omalla tavallansa mahtavaa :D
 
Supistukset alkoi illalla saunan jälkeen ja ei mennyt monta tuntia kun olin jo niin kipeä et oli pakko lähtee sairaalaan (tunnin ajomatka) Olin varma et on muutaman sentin auki mut mitä vielä, hyvä kun oli edes alkanut kunnolla! Saatiin kuitenkin jäädä osastolle ja yritettiin nukkua mutta eihän siitä mitään tullut kun olin niin kipeä. Välipalankin oksensin heti pois. Vähän aikaa olin altaassa kunnes päästiin saliin. Sain epiduraalin kun olin 4cm auki.

Sain nukuttua ehkä pari tuntia kun epiduraali vei kivut. Mutta vain hetkeksi, sit alko ihan jumalattomat alavatsakivut jotka jatkui koko avautumisvaiheen loppuun. Aloin saada oksitosiinia koska epiduraali hidasti supistuksia. Ilokaasua vedin kaksin käsin ja huusin joka supistuksella. Synnytyksen kulku jämähti 8 senttiin ja oli jo hilkulla ettei mennyt sektioon. Minulla kramppasi koko kroppa pari kertaa, en tiedä johtuiko oksitosiinista. Aloin olla jo niin väsynyt (synnytys oli siinä vaiheessa kestänyt n. 20h) että kysyin kätilöltä että kai tämä nyt menee sektioon, en jaksa enää ponnistaa. Eli aloin olla aika epätoivonen.

Koska vauva voi kuitenkin hyvin minulle annettiin vielä spinaali joka vei kivut hetkeksi ja sain levätä. Viimein pari viimeistä senttiä aukes ja pääsin ponnistamaan. Se ei kestänytkään kuin puoli tuntia kunnes minulla oli vauva sylissä. Ei tikkejä. Synnytyksen kestoks merkittiin 28,5h. Nyt odotan toista ja odotan jo innolla että pääsen synnyttämään. Oli se kuitenkin niin hieno kokemus. :)
 
Esikoinen: vedet meni perjantai-iltana, lauantaiaamuna saimme kutsun mennä sairaalaan vaikka mitään ei ollut tapahtunut. Odottelimme koko päivän toiveikkaina koska alkaa tapahtua, mutta sain vain antibiootin suoneen ja iltapalan. Sanoivat, että aamulla käynnistetellään jos yöllä ei mitään tapahdu. Oli vaikea saada sairaalassa unta, nukuin pätkittäin ja yhden aikaan aloin tuntea alavatsalla jotain. Nukahdin, heräsin kolmelta että tuntuu kuukautismaista kipua. Kuuden aikaan nousin ylös, samanlaista juilimista vain oli. MIes heräsi joskus kahdeksan pintaan, silloin sattui jo enemmän. Synnytys on merkitty käynnistyneeksi kuitenkin vasta yhdeksän jälkeen, avauduin nopeasti vaikka olin ensisynnyttäjä. Pian kipeiden supistusten alettua pääsin saliin, sain epiduraalin ja nukahdin.

Ponnistusvaihe oli rauhallinen, kesti 20 min. Kaikki meni hyvin enkä saanut edes tikkejä. Synnytysten kokonaiskesto on 3h.

Kuopus syntyi samassa ajassa, mutta nyt en ollut valmiina sairaalassa vaan kärvistelin kotona liikkuen ja hengitellen. Sairaalassa avauduin puolessa tunnissa 4cm:stä täyteen kymmeneen, se oli tuskallista. Mitään puudutuksia en saanut, en edes ilokaasua ja tyttö syntyi 14min ponnistuksen jälkeen. Tällä kertaa repesin vähän ja sain muutaman tikin, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Olin vähän shokissa nopean ja kipeän synnytyksen jälkeen ja pitkään olin sitä mieltä etten synnytä koskaan, mutta nyt ajattelen kokemuksiani lämmöllä :)

Kolmatta ei silti tule :D
 
Ei mitään kauhukokemuksia. Ensimmäinen oli 14tuntia, joista 8 sairaalassa. Epparin ne leikkas enkä istunut kolmeen viikkoon.

Tokalla kerralla kokonaisuudessaan 4h 15min, aamu 8 sairaalassa ja 9.52 oli homma valmis.

Molemmilla kerroilla olen pärjännyt pelkällä ilokaasulla.
 
Meillä pikku pirpana synty 9h: päästä ensimmäisistä supistuksista. Aamu 7 heräilin kipuihin ja muutaman tunnin päästä oltiinki jo sairaalalla. Siellä kiikkus tuolissa istuskelin ja kuuntelin viereisen huoneen synnytystä, siellä kuulu kirosanoja ja karseeta huutoa. Siinä tuuminki miehelleni et iha alko pelottaa et kui kipeet se käy. No ponnistus vaihe tuli ja mä edellee hymyilin, väliin imppailin ilokaasua ja lopulta piti ponnistaa. 1h kesti ponnistus vaihde ja ihana pieni prinsessa oli maailmassa.

Ehkä vielä joskus meki saadaan kokea sama uudelleen! <3
 
Käynnistettiin rv 38+6 ison koon vuoksi, koko päivän tuli kivuttomia suppareita, aamu yölläklo 5.00 meni vedet ja kivut tuli osaksi supistuksia. Saliin siirryin 9.00, sain kohdunkaulan puudutteen. Synnytyksen kestoksi merkittiin 7h 22min, ponnistus 22 min. Omasta mielestä helppo ja kohtalaisen nopea synnytys, innolla odotan tämän toisen syntymää, vaikka voi olla kyllä ihan erilainen.
 

Yhteistyössä