Meillä ikäeroa reilu 2v5kk:tta ja on ollut mitä parhain ikäero. Isompi ei ollut järisyttävän mustasukkainen eikä "taantunut vauvaksi". Oli todella innokas hoitamaan vauvaa ja keksi aika pian kuinka vauvan kanssa voi seurustella. Pikkuisen enemmän kyllä haki huomiota meiltä vanhemmilta, mutta se on mielestäni ihan luonnollista. Ymmärsi kuitenkin jo ihan hyvin, jos joutui hetken odottamaan jossain asiassa.
Meillä isompi ei oppinut vaipoista pois ennen vauvan syntymää, oppi hieman yli 3-vuotiaana, eli vauvan syntymä ei juurikaan hidastanut kuivaksioppimista. Nukkumisjärjestelyt menivät kyllä yllättäen uusiksi: Vauvan ollessa n. puolivuotias, isompi päättei ettei haluakaan nukkua yksin. (Vauva nukkui perhepedissä.) Erinäisten vaiheden jälkeen isosiskon sänky kannettiin meidän makkariin ja reilun puolivuotta makkarissa oli sänkyjä seinästä seinään =) Sittemmin tytöt muuttivat yhteiseen huoneeseen ilman ongelmia.
En tiedä pidensikö ja voimistiko vauvan syntymä isomman uhmaa, mutta viime talvena isommalla oli toisinaan suoranaisia kiukkukohtauksia. Välillä huudettiin molemmat kuin hinaajat (vauva valvotti liki 10kk:tta ja olin rättipoikkiväsynyt toisinaan *selittää*), mutta niistäkin ajoista selvittiin ja läydettiin keinot kiukun selättämiseen.
Esikoinen täyttää kesällä 4-vuotta ja kupus tämän kuun lopulla 1,5-vuotta ja nyt elämä on jo ihan seesteistä. Kuopus nukkuu jo suurimman osan öistänsä ja esikoisella tasaisempi kausi menossa. Suurin ongelma on se, että nyt alkaa leikit olla hieman erimaailmoista. Isompaa kiinnostavat hippa-, piilo- yms. leikit, sekä mielikuvitusleikit. Pienempi taas rakentelisi, tekisi hiekkakakkuja, laskisi liukumäkeä jne. Äidin pitäisi välillä revetä kahdeksi
Tällaista tämä - elämää
en tiiä....