Kertokaa ovatko teidän 12-vuotiaat aivan mahdottomia...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja esiteinin äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

esiteinin äiti

Vieras
Olen kohta aivan hukassa tuon miehenalun kanssa. Koko ajan tuntuu rähjäävän jotain tai vaativan ihan mahdottomia asioita ja jos ei saa niin sitten räjähtää :( Tuntuu, että itsekin vastaan sitten huutoon huudolla vaikka ei saisi, mutta tosi ärsyttävästi osaa esiteini kyllä kaivella äitinsä hermoja... Älkää vain sanoko, että pahempaa on odotettavissa :(
 
Meillä toi 14v on välillä iha mahoton.Kutsunki poikaa vitsillä äitin omaks teiniangstiks.Kun on päiviä että mikään ei herraa kiinnosta eikä miellytä.Ja välillä nauretaan molemmat kippuras jollekki.Kun ei tuo oo enää iha lapsi eikä todellakaan vielä aikuinen.
 
Joo meillä täytti just 13 ja mikään ei toimi !
Eli harrastuksista tappelu (ei halua jatkaa)
Huoneen siivous Tappelu
Kaikki menot, kotiin tuloajat, vaatteet, puhtaus, mistään ei saisi sanoa ja rahaa pitäis kylvää !!
Argg
 
Rahaa sais syytää ja äitiä syyllistetään kun ei sitten saa mitä haluaa, mitä kavereilla on... Anteeksi pyytelee tuhat kertaa päivässä ensin räyhättyään, mutta olenkin puhunut, että anteeksipyynnöiltä menee jo pohja, jos koko ajan rähjää ja sitten pyytelee anteeksi. Millähän tuota käytöstä saisi parempaan suuntaan? Itse pyrin olemaan johdonmukainen ja se mikä on kiellettyä on kiellettyä aina.
 
Meidän 13v esikoispoju on vielä ainakin aika lailla yhteistyökykyinen tapaus :) Vaikka on niitä ristiriitoja ja huutamista ollut meilläkin, mutta huutamisen jälkeenkin on hyvä vaan sopia ja puhua asia halki. Sopivasti leipää ja sirkushuveja sekä niiden takavarikointia tarpeen tullen, niin pysyy murkut ruodussa. Ja vastuuta. No, hyvä munkin on puhua vielä tässä vaiheessa - täytyy odottaa, kun temperamenttisempi tapaus tyty tulee teini-ikään, niin menee mullakin systeemit uusiksi :D
 
Muistakaa että ne lapset on ittekki reppanat ihan sekaisin, mieli kuohuu, ei oikein itekkään tiedetä mitä halutaan, kavereiden suunnalta paineet on kovat, vastekkainen sukupuoli hermostuttaa ja kiusaa ja härnää jne jne jne....... Itte muistan miten epävarma ja sekaisin sitä oli,...

Meillä ei vielä ongelmia (pojat 11v) molemmat rauhallisia ja miehen pojalla leukemiahoidot päällä joten murrosikä saattaa siirtyä... Tyttö 9v ja alkaa kyllä jo näkyä luonteessa murrosiän alkua.....
 
meillä 13 vuotias poika ja aika helpolla sen kanssa pääsee. Toki se joskus näyttää luontonsa mutta minusta se on normaalia. Koulussa sillä on ongelmia paikallaan olon kanssa ja tahtoo olla sellainen "kaikkien hauskuuttaja" joten kärsii sitten seuraukset siitä. Ja uutena ilmiönä tullut vastaansanominen vaan ei minulle vaan juurikin koulussa.
 
Meillä on neiti 11 v ja välillä on tosi rankkoja yhteenottoja, tuntuu etten jaksais millään niitä. Joka asiasta saisi sanoa moneen kertaan ja jos ei jotain saa mitä haluaa niin saan kuulla että oon tylsä yms. Mutta on meillä hyviäkin aikoja eli ei riidellä koko aikaa. Meidän neidin huoneen siivous meni sellaseksi että mies uhkasi laittaa kaikki mitä on lattialla niin roskikseen niin on huoneen lattia pysynyt sen jälkeen kyllä puhtaana vaikka sohvalla olisin vaatteita ym tai pöytä olisi hieman sekasin. Ja niistä kotitöistä yritetään luistaa sen minkä ehtii.
 
Mun esikoinen, 10v poika, on välillä niin raivostuttava ettei oo tosikaan |O Ovet paukkuu ja huuto käy, jos sille tuulelle sattuu. Onneks noita ei ihan joka päivä tapahdu, mut kauhulla odotan millasta on muutaman vuoden kuluttua. Me kyllä aina sit jälkikäteen puhutaan asiat halki, sillä poika on sellainen, että pitää kaiken sisällään, ja mä yritän saada avautumaan juuri noiden murkkuiän tunnekuohujen takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Inconspicuous:
Meidän 13v esikoispoju on vielä ainakin aika lailla yhteistyökykyinen tapaus :) Vaikka on niitä ristiriitoja ja huutamista ollut meilläkin, mutta huutamisen jälkeenkin on hyvä vaan sopia ja puhua asia halki. Sopivasti leipää ja sirkushuveja sekä niiden takavarikointia tarpeen tullen, niin pysyy murkut ruodussa. Ja vastuuta. No, hyvä munkin on puhua vielä tässä vaiheessa - täytyy odottaa, kun temperamenttisempi tapaus tyty tulee teini-ikään, niin menee mullakin systeemit uusiksi :D

Täällä samoin,poika täyttää ens kuussa kyllä jo 14.
Tupakasta ollut vääntöä ja tänään kirjattiin uudet suunnitelmat.Ja nyt pitäis olla suunta selvä,kaikilla.
Me kyllä puhutaan paljon ja niin toivon että pystytään tekemään vielä kauan.

Peruskiltti tuo poika on,melko rauhallinen kyllä.
 
Mulla on 15 v neiti... Huokaus. Koulussa, treeneissä yms menestyy, käyttäytyy ja on oikea unelma. Kotona tulee sitten vastapainoks huutoa, kiroilua jne. Vika on tietty äidissä... :) Mutta perempi että kotona huutaa kun kylillä.
Lähes 14 v tyttö on vasta murrosiän alussa. Ei haluu treeneihin, haluuu uuden harrastuksen jonne ei sittenkään haluu jne...
Ja 12 v poika on myös esimurkku. Yllyttää tyttöjä riitelemään ja myhäilee "partaansa" kun saa kunnon riidan pystyyn. Ei haluu siivota, ei haluu suihkuun, ei haluu vaihtaa vaatteita. Haluu saunaan, miksi ei lämmitetä saunaa. Siis ei tiedä itsekään mitä haluu.
Niin ja kaikki on :"Ihan sama".
Eli tuttua menoa teillä. :)
 
Meillä on jo 8-vuotiaan kanssa aikalailla tuollaista. Haluis vaan pelata ja pelata, ulkona saattaa käydä kääntymässä 10min. ja taas pitäis saada pelata. Valittaa ja raivoo kun ei saa pelata, ei muka koskaan saa tehdä mitään eikä saa rahaa tarpeeks. Siis 8-vuotiaalle pitäis olla jo rahaa koko ajan työntämässä (saa 5e viikkorahaa) Ei siivoa huonettaan kun kauhean tappelun saattelemana jne. Kuitenkin on vielä niin pieni, mutta miksi pitää yrittää olla jo niin iso. Ja mun kaikilla kavereilla joilla samanikäisiä, niin käyttäytyvät myös noin. Onko niillä joku esimurrosikä? Mä oikeen kauhulla odotan tuota oikeaa murrosikää....
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Anteeksi, mutta on sanottava, että 12-vuotiaamme on melkoinen hellantelttu =)

Poika täyttää keväällä 12, on rauhallinen filosofi. Viikonloppuisin ei (vielä ) ole menoja, viihtyy meidän seurassa, tykkää metsäkävelyistä ja kavereitten kanssa touhuamisesta.

Isosisko juuri tänään siitä puhui miten hän ja veljensä halusivat jo kovasti liikenteeseen tuo ikäisenä, ja Mikki vain on tyytyväisenä kotona. Jopa keksii leikkejä pikkusiskon kanssa.

Pientä muutosta on tullut: se "joo-jooo" kun käsken tekemään jotain. Ja välillä on jotenkin vaikea, silloin painuu yleensä ulos tekemään jotain, vaikka keräämään pulloja.

 

Yhteistyössä