Kertokaa mulle miksi noista ukoista tulee toimintakyvyttömiä, kun pieni flunssa iskee??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vv
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vv

Vieras
Joo tätä mä oon ihmetelly.. ihan oikeesti, mä oon ollu koko päivän menossa ja tekemässä ja kun pyydän, että hakis maitopurkin laupasta niin ei pysty kun on flunssa. Sanoin sitten, että ei sulla jalat oo poikki..:laugh: Muutaman päivän kestän tuota lapseksi heittäytymistä, sitten alkaa jo riittää.. miehillä on muuten oikeus oikeasti sairastaa, kopa sitä pientä flunssaa, sängyn pohjalla maaten. Minä tuossa samassa taudissa teen sitten samat hommat kuin ennenkin enkä ole edes miehen mielestä kipeä. Onko se niin että nuo miehet osaa niin oikein tekeytyä siihen olen-kuolemaisillani-olotilaan ja voivotella koko ajan ettei varmasti jää epäselväkisi, että nokka vuotaa räkää? Miten voi olla mahdollista että tätä samaa syndroomaa sairastaa jokainen mies kenet tunnen?
 
Meillä sama juttu. Miehellä kun on pieni flunssa niin mitään ei voi tehdä ja passata pitäisi, mutta kun minulla on pieni tai isompikin flunssa, niin ei ole kukaan passaamassa ja itse pitää kaikki tehdä.
 
Onneksi löytyi kohtalotovereita!! :) Kyllä minäkin tunnistan tämän tyypin, että mennään vaikka pää kainalossa, nimittäin oma isäni! :) Kertakaikkiaan ihana ihminen, hänelle olenkin sanonut, että välillä sais pistää pakkolepoon. Kun taas tämä oma ukkoseni soittaa jopa äidilleen, että onko mehua flunssaan.. Sori, väkisinkin naurattaa, mutta musta tuo on jo lapsellista.. :ashamed:
 
Ja voi olla että en siksikään ymmärrä tuota ukkoa, kun en itse saa sairastaa koskaan rauhassa enkä hae edes saikkua(paitsi sairaan lapsen hoitoon). Että pieni kateuskin tässä :D
 
Mulla iski tauti eilen aamulla täysin puskista ja olen täysin toimintakyvytön oikeesti.Tuntuu et pää irtoaa, hengästyttää pelkkä makuulta istualleen nouseminen. Limaa kitalaki täynnä ja silmiä kirveltää. Ymmärrän jossain määrin tämän takia miehiä, mutta jos kyseessä pikku niistäminen niin sitten en..
 
Meillä kans mies on sellainen, että jos on vaikka vähän jalka kipeä niin sitä sitten nilkutetaan niin suuri eleisesti..tai ihan sama mikä vaiva on kyseessä niin mahdollisimman suuri eleisesti sairastetaan.
Olen pari kertaa asiasta maininnut ja nyt alkaa tuo "esittäminen" loppumaan...se on vaan niiiiiin ärsyttävää.
Ja toisaaltaan, kun en ole enää kiinnittänyt huomiota moiseen niin sekin on saanut miehen käyttäytymään normaalisti...tai ainakin melkein normaalisti.
Tässä on vaan se huono juttu, että kun mies on aina niin pirun sairas vaikka pienestä pääkivusta niin mitäs sitten kun tuleekin joku oikeasti iso juttu ja en enää reagoi kun en tiedä onko kyse oikeasta hädästä tai ei.
 
Minä kyllä ymmärrän miestäsi ihan hyvin, kun ei kipeänä jaksa niin sitten ei jaksa. Lepo onkin parasta lääkettä.

lepäsin itse ma-illasta perjantaihin ja voi kauhistus, missä siivossa koti on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hankey:
Minä kyllä ymmärrän miestäsi ihan hyvin, kun ei kipeänä jaksa niin sitten ei jaksa. Lepo onkin parasta lääkettä.

lepäsin itse ma-illasta perjantaihin ja voi kauhistus, missä siivossa koti on.

niin, mieshän ei kuitenkaan hoida kotia vaikka nainen sairastaa.. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Hankey:
Minä kyllä ymmärrän miestäsi ihan hyvin, kun ei kipeänä jaksa niin sitten ei jaksa. Lepo onkin parasta lääkettä.

lepäsin itse ma-illasta perjantaihin ja voi kauhistus, missä siivossa koti on.

niin, mieshän ei kuitenkaan hoida kotia vaikka nainen sairastaa.. :/

No ei paljonkaan, mutta kaiken pakollisen on tehnyt. Mies on vienyt ne töihin mennessään hoitoon ja paluukyydin olen järjestänyt muuten. Joka päivä meillä on ollut ruokaa ja puhtaita vaatteitakin on hyvin viikoksi riittänyt. Meillä mies ei muutenkaan tee paljoa kotihommia, tekee näet yleensä 10-15t työpäiviä.

 

Yhteistyössä