Kertokaa mulle ihan oikeasti, miten sen voi hyväksyä että ei koskaan tule löytämään sitä oikeaa?

[Nyyhky]

Oon kolmekymppinen ja ollut sinkkuna jo kohta kuus vuotta. Ja ihan oikeasti luopunut jo toivosta löytää koskaan sitä oikeeta. Mutta miks sen hyväksyminen on niin vaikeaa? Kauhea itsesääli ja katkeruus vaan pukkaa pintaan, kun tajuaa että ei tule koskaan ketään. Kaikille muille tulee, mulle ei.

Enkä mä haluais olla katkera enkä velloa itsesäälissä. Mun elämä on muuten ihan täydellistä enkä niin tiedä kaipaanko tähän muutosta. Mutta se sattuu ja lujaa, kun joutuu itselleen myöntämään, että ei koskaan enää koe läheisyyttä, lämpöä, kosketuksia, seksiä, rakkautta.. Miten tämän voi hyväksyä?

 

[vieras]

VASTA kolmekymppinen! Ihan turhaan vaivut itsesääliin. Sulla on kuule aikaa löytää se oikea vaikka millä mitalla.

 

[rip]

mun täti löysi miehensä nelivitosena.

 

[Mrs Shillelagh]

Siten, ettei sitä tarvitsekaan löytää. Miksi pitäisi?

 

[hoya bella]

Ootko sä sitten niin hirveä ihminen ettei kukaan voi suhun rakastua vai mistä moinen ajatus ettei koskaan tule löytäämään oikeaa? Nuorihan sä vielä olet. Tuskin sieltä kotoa kukaan tulee treffeille hakemaan, oletko katsonut netin treffipalstoilta miesten ilmoituksia tai laittanut omaa?

 

[Yksinäinen]

Samat fiilikset valtaa mutkin joskus... On mulla kyllä suhteita ollut, mut loppuviimeks kukaan heistä ei oo aidosti välittänyt musta, ja kaatuivathan ne suhteet sit. 31 täytän tänä vuonna. Kyllä kans nousee kateus kun katon ympärilleni, ja kaikilla tuntuu olevan se oma kulta vierellä, perhettä ollaan perustamassa jne. Mut ei heitetä vielä toivoo!

 

[Nyyhky]

Siten, ettei sitä tarvitsekaan löytää. Miksi pitäisi?

No johan mä kerroin aloitusviestissä, että miksi pitäis.

Kai mä sitten olen niin hirveä ihminen ettei kukaan voi muhun rakastua, alkaa oikeesti toivo hiipumaan kun vuosikaudet on yksin. Kotoa ei tule kukaan hakemaan, mutta eipä sitä tulla tekemään tuolla muuallakaan. Baareissa käyn tosi harvoin, mutta muuten liikun ihmisten ilmoilla. Kaupoissa, kirppareilla, lenkillä, ulkoilemassa jne.

Mutta niin, turha tätä on jauhaa. Kun on ollut sinkkuna kuusi vuotta, on se jo merkki siitä että jotain vikaa on itsessä eikä sinkkuus tule loppumaan tulevassakaan.

 

[Kiin]

Jotkut löytää sen oikean vasta eläkeiässä Odottele vaan, ei epätoivoissaan kannata ottaa ketä tahansa :hug:

 

[Joo]

No mieti vaikka sitä että moni on ihan aikuisten oikeasti lapseton koko loppuelämänsä, eikä vaan kuutta vuotta. Se pistää asioita perspektiiviin. Sulla on vielä rapiat 40 vuotta aikaa löytää se kumppanis.

 

[Nyyhky]

Samat fiilikset valtaa mutkin joskus... On mulla kyllä suhteita ollut, mut loppuviimeks kukaan heistä ei oo aidosti välittänyt musta, ja kaatuivathan ne suhteet sit. 31 täytän tänä vuonna. Kyllä kans nousee kateus kun katon ympärilleni, ja kaikilla tuntuu olevan se oma kulta vierellä, perhettä ollaan perustamassa jne.

Oi, sä tajusit täysin mun pointin! Just noin mäkin koen.
Joskus ollut jotain, mutta ei mitään aitoa lopulta kuitenkaan. Ja niin, kaikilla muilla on, mulla ei.. on se aika turhauttavaa.

 

[Nyyhky]

No mieti vaikka sitä että moni on ihan aikuisten oikeasti lapseton koko loppuelämänsä, eikä vaan kuutta vuotta. Se pistää asioita perspektiiviin. Sulla on vielä rapiat 40 vuotta aikaa löytää se kumppanis.

Ja taas mennään! Miks ihmeessä tähän(kin) pitää vetää lapsettomuus mukaan?! Ei millään pahalla, mutta lapsettomuus vs rakkaudettomuus on ihan kaks eri asiaa. Molemmat on ikäviä juttuja, mutta et sä todellakaan voi tulla sanomaan että hei, lakkaa vinkumasta kun joku voi olla vaikka lapseton!

 

[Nyyhky]

Jotkut löytää sen oikean vasta eläkeiässä Odottele vaan, ei epätoivoissaan kannata ottaa ketä tahansa :hug:

En ole epätoivoinen, tai no, ehkä olen mutta en niin epätoivoinen että ottaisin kenet tahansa. Enkä mä halua enää odotella yhtään pitempään, mä haluan jollakin konstilla takoa tän asian mun päähäni ja hyväksyä sen niin, ettei mun tartte lähes joka kuukausi parkua sen asian takia.

 

[Joo]

No mieti vaikka sitä että moni on ihan aikuisten oikeasti lapseton koko loppuelämänsä, eikä vaan kuutta vuotta. Se pistää asioita perspektiiviin. Sulla on vielä rapiat 40 vuotta aikaa löytää se kumppanis.

Ja taas mennään! Miks ihmeessä tähän(kin) pitää vetää lapsettomuus mukaan?! Ei millään pahalla, mutta lapsettomuus vs rakkaudettomuus on ihan kaks eri asiaa. Molemmat on ikäviä juttuja, mutta et sä todellakaan voi tulla sanomaan että hei, lakkaa vinkumasta kun joku voi olla vaikka lapseton!

No hienosti sait pointin. Mieti sitten vaikka sitä että jotkun on OIKEASTI loppuikänsä jotakin, oli se sitten sairaita, velkavankeudessa tms, ja jotkut taas SANOO olevansa loppuikänsä jotakin, esim. sinkkuja, jos ei heti muutamaan vuoteen ala sopivaa näkyä.

 

[Saraldo]

Baareista voi löytyä fiksujakin miehiä. Ja jos ei itse juo, ei se mitään haittaa. En minäkään juo, mutta kyllä mä silti voin baariin lähteä. Joka tapauksessa suurin todennäköisyys löytää mies on jostain sellaisesta paikasta, missä niitä on paljon. Eli baarit. Siellä yleensä tullaan juttelemaan ventovieraille. Jos joku lähestyisi minua esim. lenkkipolulla, niin kyllä mulle ekana tulisi mieleen, että mitäköhän toi oikein haluaa ja juoksisin kovemmin .

 

[Nyyhky]

No mieti vaikka sitä että moni on ihan aikuisten oikeasti lapseton koko loppuelämänsä, eikä vaan kuutta vuotta. Se pistää asioita perspektiiviin. Sulla on vielä rapiat 40 vuotta aikaa löytää se kumppanis.

Ja taas mennään! Miks ihmeessä tähän(kin) pitää vetää lapsettomuus mukaan?! Ei millään pahalla, mutta lapsettomuus vs rakkaudettomuus on ihan kaks eri asiaa. Molemmat on ikäviä juttuja, mutta et sä todellakaan voi tulla sanomaan että hei, lakkaa vinkumasta kun joku voi olla vaikka lapseton!

No hienosti sait pointin. Mieti sitten vaikka sitä että jotkun on OIKEASTI loppuikänsä jotakin, oli se sitten sairaita, velkavankeudessa tms, ja jotkut taas SANOO olevansa loppuikänsä jotakin, esim. sinkkuja, jos ei heti muutamaan vuoteen ala sopivaa näkyä.

No hiukanko ontuu sun vertaus edelleen. Velkavankeudesta voi selvitä tai sen kanssa voi oppia elämään. Lapsettomuuskin voi ratketa positiivisesti tai sitten sen kanssa voi oppia elämään. Et sä voi etukäteen mitenkään tietää. Ihan samalla tavalla yksinäisyys/parisuhteettomuus saattaa joskus loppua tai olla loppumatta, mistäs sen kukaan voi tietää?

Joten, mulla on edelleen oikeus kokea tää mun "miehettömyys" mun elämän suurena kriisinä huolimatta siitä, että maailmassa on ihmisiä jotka ei voi saada EHKÄ koskaan lapsia. Mulle tää asia on ihan OIKEASTI iso ja kipeä, ja se on hyväksyttävä ihan samalla tavalla kuin joidenkin toisten pitää hyväksyä vaikka se lapsettomuus tai velkavankeus.

 

[Mrs Shillelagh]

Siten, ettei sitä tarvitsekaan löytää. Miksi pitäisi?

No johan mä kerroin aloitusviestissä, että miksi pitäis.

Kai mä sitten olen niin hirveä ihminen ettei kukaan voi muhun rakastua, alkaa oikeesti toivo hiipumaan kun vuosikaudet on yksin. Kotoa ei tule kukaan hakemaan, mutta eipä sitä tulla tekemään tuolla muuallakaan. Baareissa käyn tosi harvoin, mutta muuten liikun ihmisten ilmoilla. Kaupoissa, kirppareilla, lenkillä, ulkoilemassa jne.

Mutta niin, turha tätä on jauhaa. Kun on ollut sinkkuna kuusi vuotta, on se jo merkki siitä että jotain vikaa on itsessä eikä sinkkuus tule loppumaan tulevassakaan.

Ei ihminen tarvitse sellaista. Aika harva itseasiassa saakaan mitään oikeaa rakkaussuhdetta. Siitä ei kannata tehdä itselleen mitään pakkomiellettä, koska ei se ole sellainen asia, joka sattuisi joka ihmisen kohdalle. Se on vaan niin muotia tässä kulttuurissa. Suuri osa maailman naisista tulee todennäköisemmin raiskatuksi, kuin saa harrastaa seksiä rakastamansa miehen kanssa.

 

[Nyyhky]

Siten, ettei sitä tarvitsekaan löytää. Miksi pitäisi?

No johan mä kerroin aloitusviestissä, että miksi pitäis.

Kai mä sitten olen niin hirveä ihminen ettei kukaan voi muhun rakastua, alkaa oikeesti toivo hiipumaan kun vuosikaudet on yksin. Kotoa ei tule kukaan hakemaan, mutta eipä sitä tulla tekemään tuolla muuallakaan. Baareissa käyn tosi harvoin, mutta muuten liikun ihmisten ilmoilla. Kaupoissa, kirppareilla, lenkillä, ulkoilemassa jne.

Mutta niin, turha tätä on jauhaa. Kun on ollut sinkkuna kuusi vuotta, on se jo merkki siitä että jotain vikaa on itsessä eikä sinkkuus tule loppumaan tulevassakaan.

Ei ihminen tarvitse sellaista. Aika harva itseasiassa saakaan mitään oikeaa rakkaussuhdetta. Siitä ei kannata tehdä itselleen mitään pakkomiellettä, koska ei se ole sellainen asia, joka sattuisi joka ihmisen kohdalle. Se on vaan niin muotia tässä kulttuurissa. Suuri osa maailman naisista tulee todennäköisemmin raiskatuksi, kuin saa harrastaa seksiä rakastamansa miehen kanssa.

Niin kai. Mutta miten tuon pystyy hyväksymään niin, ettei tän asian takia musta tulisi katkera ja kiukkuinen vanhapiika joka vihaa kaikkia ihmisiä?

 

[Ilokummitin]

Jos ainoa syysi miehettömyyteesi on kolmenkympin korkea ikä, niin päästä nyt hyvä ihminen irti. Aika moni on tuossa iässä ilman miestä tai naista. Ja nuoria ovat hekin vielä. Ymmärrän, että sulla on nyt kriisi päällä, mutta tajuat kai että ajatuksesi ei vastaa todellisuutta? Kolmekymppinen sinkku on vielä nuori sinkku.

 

[Autuaat pässit]

Mä olin sinkku ikävuodet 23 - 36. Siltikin olin vielä nuori "löytäessäni" elämäni miehen...

 

[vieras]

Tommonen itsesääli ja pakonomaisuus huokuu ihmisestä ulospäin. Ole sinut itsesi kanssa niin kyllä se onni sinutkin vielä löytää.

 

[Mrs Shillelagh]

Siten, ettei sitä tarvitsekaan löytää. Miksi pitäisi?

No johan mä kerroin aloitusviestissä, että miksi pitäis.

Kai mä sitten olen niin hirveä ihminen ettei kukaan voi muhun rakastua, alkaa oikeesti toivo hiipumaan kun vuosikaudet on yksin. Kotoa ei tule kukaan hakemaan, mutta eipä sitä tulla tekemään tuolla muuallakaan. Baareissa käyn tosi harvoin, mutta muuten liikun ihmisten ilmoilla. Kaupoissa, kirppareilla, lenkillä, ulkoilemassa jne.

Mutta niin, turha tätä on jauhaa. Kun on ollut sinkkuna kuusi vuotta, on se jo merkki siitä että jotain vikaa on itsessä eikä sinkkuus tule loppumaan tulevassakaan.

Ei ihminen tarvitse sellaista. Aika harva itseasiassa saakaan mitään oikeaa rakkaussuhdetta. Siitä ei kannata tehdä itselleen mitään pakkomiellettä, koska ei se ole sellainen asia, joka sattuisi joka ihmisen kohdalle. Se on vaan niin muotia tässä kulttuurissa. Suuri osa maailman naisista tulee todennäköisemmin raiskatuksi, kuin saa harrastaa seksiä rakastamansa miehen kanssa.

Niin kai. Mutta miten tuon pystyy hyväksymään niin, ettei tän asian takia musta tulisi katkera ja kiukkuinen vanhapiika joka vihaa kaikkia ihmisiä?

Hyväksymällä se, ettei sitä ole mitään järkeä tavoitella.

 

[vieras]

Niin onko sulla siis lapsi(a)?

 

[Yksinäinen]

Turha täs on alkaa tappelemaan siitä, kumpi on pahempi asia, lapsettomuus vai miehettömyys. Jokaisella ihmisellä (ainakin melkein) on tarve tulla rakastetuksi. Toisille riittää ystävän tai vanhemman tms rakkaus. Mut mäkin haluaisin löytää sen oman puoliskoni. Tiedän olevani ihana ja arvokas ilman sitä miestäkin, mut se läheisyyden kaipuu on vaan niin suuri...