Kertokaa, millaisia hauskat miehet ovat

Te, joilla on tai on joskus ollut hauska mies. Kyllästyttekö koskaan hauskuuteen, jatkuvaan nauramiseen, vitsailuun? Kaipaatteko joskus vakavuutta tai surumielisyyttä? Täytyykö naisen olla kevyesti asioihin suhtautuva, että jaksaa pidemmän päälle miehen hauskuutta? Voiko ajoittain melankolinen nainen olla hauskan miehen kanssa? Tuleeko olo, että haluaisi joskus vaan olla? Millaisia negatiivisia piirteitä hauskuuden kylkiäisenä miehessä on tullut? Flirttailua muiden kanssa, ailahtelevuutta, äkkipikaisuutta, viiltäviä sanoja riitojen tuoksinnassa...?

 

Entä onko heistä elämään ihan tavallista arkea vai onko mies osoittautunut vastuun pakoilijaksi? Pitäisikö aina olla "kivaa"?

 

..ttu sä oot pihalla.

 

Mitä ihmettä? :O

 

Täh?

Ei hauskalle miehelle ole mitään yleistä määritelmää, että miten se käyttäytyy... Joku voi olla äkkipikainen ja pakoilla vastuuta, toinen on kiltti ja herttainen.
Ei hauskuuden perusteella voi päätellä miehen luonteesta oikeastaan mitään. Paitsi sen, ettei ole ihan tosikko :xmas:

 

 

Ihan hyviä pointteja aloitusviestissä. Huumori on hyvä asia sopivina annoksina ja tykkään itsekin vitsailla. Liikaa on liikaa, en oikein jaksa sellaisia ihmisiä joiden kanssa ei voi keskustella mistään ilman läpänheittoa tai jotka käyvät aina ylikierroksilla. Eli kyllä, todennäköisesti kyllästyisin jos eläisin tuollaisen ihmisen kanssa.

Tuohon epävakauteen en oikein osaa sanoa mitään. Sanotaan, että mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Siinä voi olla perää. Mitään päätelmiä ei tietysti kannata tehdä ennen kuin tuntee henkilön kunnolla.

 

Apatia rules, niinkö?

Itse pidän huumoria yhdistävänä tekijänä en erottavana...

 

ei hauska mies tarkoita mitään 24/7 päällä olevaa jim carrey-roolia.

 

[QUOTE="hmm";27724290]ei hauska mies tarkoita mitään 24/7 päällä olevaa jim carrey-roolia.[/QUOTE]

Ei toki Mutta olisi itsekin kiva kuulla kokemuksia noista 24/7 -tapauksista

 

Mun mies on sellainen "hauska mies". Siis meillä vitsaillaan paljon ja hän rakastaa puujalkavitsejä ja muutenkin tekemällä tekee asioista hauskoja. Mutta ihan aikuinen mies on, ei mikään vastuunpakoilija. Eikä ole mitenkään levoton tai pelle.
Mutta kyllä välillä kyrsii ja lujaa. Vaikka mä noiden juttujen ja juuri tuon luonteen takia miestäni rakastankin, niin se saattaa myös joskus olla syy meidän eroon :kieh:
Mä olen alkanut jo aivopesemään sitä kesäkuussa tulevaan synnytykseen: synnytyssali, meidän koti/piha/auto ei ole vitsien ja tunnelman kevennyksen paikka, kun supistelee ja on olo muutenkin mitä on. Silloin vedän turpaan ja otan eron välittömästi, jos kuuluu jotain ääliötä tyyliin kikkelis kokkeleis mitäs läksit. :headwall: