Yks melkein nyrkkisääntö on, että narsisti ei koskaan pyydä anteeksi sillein aidosti. Ei osoita sellaista oikeaa katumusta, vaan nöyristelykin tapahtuu oman imagon särön parantelemiseksi.
"Olen nöyränä nyt, koska jäin kiinni/tein virheen töissä ja pahoittelen, jotta imagoni kohentuisi".
Siis, pitää muistaa että anteeksipyytäminen ei ole helppoa kaikissa perheissä ja suvuissa, eli lapsesta alkaen ei ole kaikkia siihen opetettu, ja he eivät silti ole narsisteja. Varsinkin keski-ikäisten ja sitä vanhempien sukupolvien aikaan sitä ei opetettu.
Miehille se on vaikeampaa kuin naisille.
Mutta jos anteeksipyyntö tuntuu hankalalta, niin terve ihminen katuu muilla sanoilla "kyllä sä Pirkko tiiät että mä en oo miehenä aina onnistunu kovin hyvin ja mä oon sanonu sulle pahasti suutuksissani". Tuollainen jos tulee ei-pakotettuna, niin se on katumusta.
Toinen tunnistuskeino on se, että oman mutuni mukaan ainakin puolet hyvin mustasukkaisista ja puolisoa kyttäävistä ihmisistä on narsisteja. Samat tyypit uhkaavat juristilla riitatilanteissa usein.