Kertokaa, koska saan nauttia äitiydestä?

[depression]

Mulla todettiin vaikea masennus, synnytyksen jälkeinen. tätä kestänyt vuoden ei alkoi n. 4 kk synnytyksen jälkeen. Lapsen vaikean sairastelun vuoksi ollaan oltu miehen kanssa tooosi väsyneitä, turvaverkon puuttuessa yksin. Minä sitten tietenkin vielä enemmän yksin kuin mies, kun en ole päässyt kotoa mihinkään, erinäisistä syistä. Sanotaan, koska en koko meidän stooria jaksa tähän kirjoittaa, että lähes kaikkea olen kokeillut ja on kokeiltu, jotta elämä olis helpompaa, mutta ei ole löytynyt keinoja.

Nyt pelottaa, kun määrättiin tuo Cipralex masennukseen. En haluaisi alkaa käyttämään, mutta pakko kai. Olen jotenkin niin pettynyt itseeni, että olen epäonnistunut näin totaalisesti siinä mitä kauan odotin. Luulin, että olisin varsinainen pikkuemo, mutta mitä tämä, pelkkää ahdistusta, kun joku roikkuu koko ajan kiinni. Ei vaan jaksa kuunnella sitä ulinaa. Tahtois olla taas yksin.

Rakastan toki lastani, mutta se äitiyden ilo on kadonnut niiden parin ensimmäisen kuukauden jälkeen. Päivät ovat yhtä takkuamista ja ahdistaa, kun päivän jälkeen ei saakaan olla yksin vaan tarvitsee hakea se riehuva kiukutteleva lapsi kotiin.

Miksi ihmeessä tämä on mennyt näin? Miksi minulle kävi näin? kuinka kateellisena katson niitä äitejä, jotka rauhallinen vauva vaunuissa kulkevat pitkin kyliä. Ei onnistunut meillä koskaan...sitäkin itken, kun olisin ylpeänä halunnut käydä "näyttämässä" pienokaistani ihmisten ilmoilla, kuten kuka tahansa vastasyntyneen äiti.

Kertokaa koska tämä helpottaa?

 

[sopuli]

Nyt mua kyllä kivitetään mutta itse huomasin oikeasti nauttivani äitiydestä vasta kun lapseni oli n. 2,5v.
Siihen asti meni jotenkin sumussa kun lapsi heräili paljon + avioero kun miehelle perhe-elämä ei sitten sopinutkaan :/
Nyt elämä on hyvää.

 

[vieras]

en osaa auttaa, mutta tuli vain mieleen, että jos lapsesi kiukuttelee, niin luultavasti vaistoaa sinusta sun tunnetilat jotka heijastuu sitten lapseen.

 

[Wc Ankka]

Mulle kävi ihan samoin, masennus todettiin tytön ollessa 3kk. Cipralex ja terapia auttanut, sekä oikeanlaiset ihmiset ympärillä...

Kyllä siinä aikaa meni, ennenkuin tuntui siltä että pystyy olemaan äiti. Vaati paljon omien asioiden ja pään selvittelyä :/

 

[nainen minäkin]

en osaa auttaa, mutta tuli vain mieleen, että jos lapsesi kiukuttelee, niin luultavasti vaistoaa sinusta sun tunnetilat jotka heijastuu sitten lapseen.

Nuija. Että kehtaat olla ymmärtämättä toista naista.

 

[vieras]

en osaa auttaa, mutta tuli vain mieleen, että jos lapsesi kiukuttelee, niin luultavasti vaistoaa sinusta sun tunnetilat jotka heijastuu sitten lapseen.

Nuija. Että kehtaat olla ymmärtämättä toista naista.

Niin. Olipa julmsti sanottu. Lyödyn lyöminen on katalaa.

 

[ap]

en osaa auttaa, mutta tuli vain mieleen, että jos lapsesi kiukuttelee, niin luultavasti vaistoaa sinusta sun tunnetilat jotka heijastuu sitten lapseen.

Niinhän ne heijastuu tiedän sen ja neuvolassa asioista yritin jutella ja totaalisesta väsymyksestämme lapsen sairastessa syntymästään lähtien, mutta meille vain sanottiin, että kaikki lapsee itkee ja valvoo ja sellaista se on. Ja eihän sitä uskalla siellä neuvolassa sanoa, että tekisi mieli välillä heittää lapsi seinään, että itku lakkaa tai lähteä vaan kävelemään, koska tietää, että on paska äiti ja tuntuu,että mikään ei onnistu. Tätä kun rivien välistä yrittää kertoa, niin höpö pöppööt mitään ymmärrä. Hyvä neuvolajärjestelmä meillä. Siksi yritin tuoda asiaa esille, kun viime vuoden syksynä kuulin, että joku oli saanut neuvolassa vastaavanlaisessa tilanteessa BDI-testin täytettäväksi ja heti saanut apua. No ei meillä.

Ei sillä, että syyttäisin muita tilanteestani, mutta tuntuu kovin ikävältä, että apua ei saa vaikka sitä on yrittänyt hakea. Viimeisen puoli vuotta minua on ns. palloteltu taholta toisella tk-tth-perhekeskus jne. Kaikki vaan sanovat, että pitää jaksaa. Ensimmäinen joka kuunteli ja ymmärsi ja kertoi, että en ole hullu vaan totaalisen masentunut ja tarvitsen apua.

Ikävä vaan yrittää jaksaa näyttää onnelliselta äidiltä, kun sisällä kaikki on melkein jotain muuta.

Aamulla taas hermostuin lapselle kun piti lähteä hoitoon eikä pukemisesta tullut mitään. Ja sitten jäi lapsi hoitoon pahalla mielellä ja äiti lähti myös töihin pahalla mielellä. Tää on niin yhtä helvettiä, kun tiedän että jotain ei saisi tehdä sai sanoa ja kuitenkin toimin päinvastoin ja saman tien tulee paha mieli.

 

[.]

Missä on lapsesi hellä ja rakastava isä?

 

[Mamahemuli]

Mä sanoisin sulle, että ala vaan nyt nopeesti syömään niitä lääkkeitä - parhaiten teitä kaikkia auttaa, että sinä saat virettä parempaan suuntaan!

Oletko puhunut jaksamisesta missään esim neuvolassa? Jos oma tukiverkko puuttuu niin pyydä ulkopuolista apua. Aikamoinen oravanpyörä tuo mitä kuvailet; lapsi roikkuu koska vaistoaa että työnnät häntä kauemmas. Se on ikävä tilanne sekä sinulle että lapselle.

 

[ap]

Missä on lapsesi hellä ja rakastava isä?

On mukana arjessa, mutta ollaan molemmat lapsen sairauden vuoksi todella väsyneitä. Ihmettelenkin kuinka mies vielä on säilynyt ns. tervejärkisenä. Tiedän toki, että miehenä ei ole niin kova syytämään itsenään kuin minä kaikesta tehdystä ja tekemättömästä. Koville ottaa hänellekin ja eilen juuri katselin, kuinka rassukalla on aivan mustat renkaat silmien alla. Mietin vain, että jos olisi ollut kaksoset, niin olisi kyllä saatu apua. eli yhden kanssa on pärjättävä oli tilanne mikä vaan, mutta vaikka kahden unelmanukkuja/hoidettavan kaksosten vanhemmat saa kyllä apua.

 

[vieras]

Etkö voisi suoraan sanoa neuvolassa, että haluat tehdä sen testin, ja että tarvitset apua! Kiertelyä ja kaartelua ei aina ole helppo ymmärtää.

 

[pehmix]

Lääkkeet kyllä kannattaa aloittaa, joillekin niistä on apua. Mulle ei ollut. Edelleen oon masentunut, tuntuu että koko ajan menee vaan huonompaan päin, diagnoosi mulla on ollut jo 4 vuotta. Aika toivoton olen. Mut sulla on paremmat mahdollisuudet, kun olet vasta vähän aikaa sairastanut, koeta päästä terapiaan lisäksi niin paraneminen tulee vielä todennäköisemmäksi.

 

[NPOK]

meille masentuneille on kerho täällä sivustolla, sietä saisit vertaistukea liittymällä. voimia.

 

[NPOK]

en osaa auttaa, mutta tuli vain mieleen, että jos lapsesi kiukuttelee, niin luultavasti vaistoaa sinusta sun tunnetilat jotka heijastuu sitten lapseen.

Nuija. Että kehtaat olla ymmärtämättä toista naista.

Niin. Olipa julmsti sanottu. Lyödyn lyöminen on katalaa.

no empäempaattisuus on niin yleistä. sitä ei esiinny suljetussa kerhossa.

 

[ap]

meille masentuneille on kerho täällä sivustolla, sietä saisit vertaistukea liittymällä. voimia.