Hei kaikille,
haluaisin tietää onko täällä ketään jotka ovat adoptioneuvonnassa mutta jatkavat vielä lapsettomuushoitoja? Meillä itsellä lapsettomuustausta, yksi lapsi ivf-hoidoilla. Nyt sisarusta yritetty 4 vuotta ja alkaa olla "vitsit vähissä". Ollaan käyty 2 kertaa keskustelemassa adoptiosta, joka on alkanut tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Mutta toisaalta mielestäni on erittäin pitkä aika esim. 6 vuotta odottaa adoptiolasta josta ei olla edes varmoja että saadaanko vai ei ja käyttää koko tämä aika ehkäisyä, kun on lapsettomuustausta. Tällöin menee sekin pienen pieni mahdollisuus saada lapsi vaikka perinteisin keinoin (mikä meidän kohdalla on melko epätodennäköistä) kun ei siitä adoptiostakaan varmuutta ole (siis saadaanko koskaan vai ei). Minusta tuo on kohtuutonta lapsetonta ihmistä kohtaan siis kieltää yrittämästä. Ymmärrän kyllä, että tästä adoptiolapsen hausta ja neuvonnoista on paljon kuluja kunnalle yms. mutta silti.
Haluaisin siis tietää, onko kohtalotovereita jotka painiskelevat tämän asian kanssa? Kertokaa miten olette tehneet?
Itselleni juuri tämä asia on niin iso etten tiedä mitä tehdä. Kiitos vastanneille!
haluaisin tietää onko täällä ketään jotka ovat adoptioneuvonnassa mutta jatkavat vielä lapsettomuushoitoja? Meillä itsellä lapsettomuustausta, yksi lapsi ivf-hoidoilla. Nyt sisarusta yritetty 4 vuotta ja alkaa olla "vitsit vähissä". Ollaan käyty 2 kertaa keskustelemassa adoptiosta, joka on alkanut tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Mutta toisaalta mielestäni on erittäin pitkä aika esim. 6 vuotta odottaa adoptiolasta josta ei olla edes varmoja että saadaanko vai ei ja käyttää koko tämä aika ehkäisyä, kun on lapsettomuustausta. Tällöin menee sekin pienen pieni mahdollisuus saada lapsi vaikka perinteisin keinoin (mikä meidän kohdalla on melko epätodennäköistä) kun ei siitä adoptiostakaan varmuutta ole (siis saadaanko koskaan vai ei). Minusta tuo on kohtuutonta lapsetonta ihmistä kohtaan siis kieltää yrittämästä. Ymmärrän kyllä, että tästä adoptiolapsen hausta ja neuvonnoista on paljon kuluja kunnalle yms. mutta silti.
Haluaisin siis tietää, onko kohtalotovereita jotka painiskelevat tämän asian kanssa? Kertokaa miten olette tehneet?
Itselleni juuri tämä asia on niin iso etten tiedä mitä tehdä. Kiitos vastanneille!