Toggle sidebar

Kertokaa jotain hyvää teidän erityislapsesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erityisen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

erityisen äiti

Vieras
Itsellänikin siis erityislapsi, aivan ihana ja rakas. Tietyt asiat hankalia, mutta arki sujuu. Paitsi nyt mulla on uskonpuute, olen lukenut vain ja ainoastaan ongelmista ja tulevaisuus pelottaa. Näin ei jaksa. Kertokaa nyt jotain positiiivista teidän erityislapsesta, rohkaisuksi ja kannustukseksi.
 
Meidän erityislapsi on iloinen, tomera, aurinkoinen ja päättäväinen naisen alku. Veikkaanpa että 10 vuoden päästä ollaan pulassa neidin kanssa =)

Ja se non hyvä muistaa että kun kirjoitetaan jonkun vammaryhmän ongelmista ei ne kaikki välttämättä tule automaattisesti omalle lapselle.
yhdelle tulee yhtä ja toiselle toista. Kolmannelle ei välttämättä mitään näistä.
 
Rakkaita ovat molemmat. Esikoisen kautta ollaan tutustuttu moniin ihaniin ihmisiin, kuten keskarinkin myötä. Esikoinen on empaattinen kuuntelija, jonka oma ehdottomuus saavuttaa välillä mainioita piirteitä. Keskimmäinen on varsinainen tarinan iskijä ja tunteiden näyttäjä.
 
Mun erityislapseni on jo 21 v nuori nainen, joka asuu omassa kodissaan yhdessä kissansa kanssa.Jos mä alkaisin kertoa niitä hyviä juttuja, niin mä kirjoittaisin tätä vastausta vielä 21 vuoden päästäkin =) On meillä toki murheitakin ollut, mutta ne ovat mennyttä elämää jo.

Tällä hetkellä mä olen ihan mielettömän ylpeä siitä, että kuukauden päästä mun erityislapseni lähtee maajoukkueessa edustamaan Suomea Japanin Shizuokaan. Ensimmäinen kerta, kun Suomi noihin kisoihin joukkuetta lähettää. Vaikkei siellä palkintopallille pääsisikään, kokemus on neidille silti varmaan huikaiseva.
 
Pakko on ollut vain oppia ajattelemaan positiivisia asioita, että jaksaa. Vaikka välillä tuntuu tosi rankalta ja huoli tulevaisuudesta painaa, tuntuu erityinen erityisen rakkaalta siksi, että tiedän olevani hänelle todella tärkeä.

Ehkä tärkeämpää kuin miettiä mikä lapsessa on positiivista on varmistaa sinun oma jaksamisesi. Hae vertaistukea ihmisistä, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa kanssasi. Muutkin haluavat ja yrittävät auttaa ja usein siinä onnistuvatkin, mutta välillä "ymmärtäminen" aiheuttaakin ahdistusta koska "normaalin" (hirveä ja väärä sana) lapsen vanhemmat eivät aina voi ymmärtää mitä koet. Esim leijonemojen lista erityslasten vanhemille on mielestäni upea paikka saada vertaistukea.
 
Ja vaikka tulisikin omalle kohdalle monet vammaryhmän ongelmista kuten meille on tullut, niin silti lapsi on rakas ja ihana. On niin ihanaa, kun perheessä on jäsen, joka osaa näyttää ja kertoa tunteensa. Huonoina hetkinä näytetään kyllä huonot tunteet, mutta onneksi tilanne on jo paljon parempi kuin muutama vuosi sitten. Pakko myöntää, että suhde erityislapseen on paljon enemmän (rakkaampi) kuin perheen tavallisiin lapsiin. Se auttaa jaksamaan.
 
rakastava ja huumorintajuinen on meidän pikku koululainen.välillä äärimmäisen raivostuttavan neuroottinen joissain asioissa.mutta kun aamulla herättelee pusulla ja nuuskutuksella sydän sulaa :heart: :heart:
 
nyt on ollut niin hankalaa, että on mun vaikea nähdä mitään positiivista. lapsi aiheuttaa surua ja murhetta, no ehkä voisin olla onnellinen sellaisista asioista, että kaikki raajat toimii ja niin edelleen, mutta mieleni on tällä hetkellä niin musta, etten näe "metsää puilta"
 
Pelottaa tulevaisuus. Saanko pitää lapseni aikuisikään saakka vai jopa viisikymppiseksi. Ei kai pitäisi miettiä, kun eihän sitä tiedä koska tervekään lapsi kuolee tai sairastuu. Tai kuka tahansa lähimmäinen.
Elämä yllätti kyllä raskaamman kautta ja vei paljon luottamusta tulevaan.
Mutta uskon että kyllä tästä selvitään, oli vastassa mitä tahansa. Pakko selvitä, muutakaan mahdollisuutta ihmisellä ei ole.
Erityislapsi on myös paljon antanut hyvää. Ja lapsen vuosi jaksaa aina eteenpäin.
Erityislapset lapsena ja aikuisena ovat mielestäni rikkaus meille kaikille "taviksille"
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa