Kertoisko joku mulle aivovauriosta toipumisesta

[Horuksen silmä]

Varmasti jollain on asiasta tietoa. Eli kuinka todennäköistä on kuntoutua aivovaurion jälkeen omillaan toimeentulevaksi?
Ja miten aivovaurio vaikuttaa potilaan elämään toipumisen jälkeen.
Olisin kaikista tiedonmurusista kiitollinen!

 

[Minerva McGarmiwa]

Millanen aivovaurio? Appiukolla oli veritulppa joka pääs liian pitkälle, ens alkuun puhe oli mongerrusta ja kroppa ei toiminu juuri lainkaan. Nyt on 2 vuotta takana ja puhe sujuu hyvin (palutu nopeesti) , oikee käsi on jokseenkin hyödytön.

 

[Glorinha]

En ole neurologi
Ajattelisin, että se riippuu missä vaurio on, kuinka laajalla alueella ja millaiset vauriot on syntyneet?
Jos tulpasta tullut, on toipumisennuste yleensä hyvä, jos ajoissa aloitettu hoito. Kuntoutuskeinot ovat nykyään hyvät.

 

[realmerkku78]

Riippuu missä kohtaa aivoruhje on, mitkä toiminnot on vaurioitunut ja mitkä toiminnot säilyneet. Pääsääntönä on, että ensimmäinen puoli vuotta on ratkaisevat ja kuntoutumista tapahtuu tällöin eniten. Kuitenkin aktiivista kuntoutusaikaa on n. 2 vuotta ja hienomotorisia taitoja voi palautua vielä tämän jälkeen. Yksilölliset erot ovat suuret joten tämä on suuntaa antavaa. Kuntoutusennuste on yleensä sitä parempi, mitä nopeammin trauman jälkeen motorisia/kognitiivisia taitoja palautuu.


Toisaalta, mikäli esim. vuoteen ei kuntoutumista trauman jälkeen ole tapahtunut, jää kuntoutumisennuste (ja tulos) myös usein vaatimattomiksi. Jos tietäisin taustoja enemmän, voisin yrittää vastata tarkemmin.

 

[realmerkku78]

palaan lukemaan myöhemmin, joten kysy ihmeessä, jos kysyttävää

 

[Horuksen silmä]

Mä en oikein tiedä missä osassa aivoja vaurio on. Mutta todennäköisesti kyseessä on aivovaurio. Potilas on poissaoleva, sekava ja täysin muiden autettavana. potilaalla on takana sydänleikkaus, jonka jälkeen tuo sekavuus on tullut kuvioihin. Sairaalassa epäillään aivovaurion mahdollisuutta, joskaan mitään 100% varmuutta asiasta ei ole sanottu. Joten se kuinka potilas tulee kuntoutumaan on täysin auki. Siksi mua kiinnostaisikin kuulla kokemuksista kuinka aivovaurioista VOI toipua.

 

[Glorinha]

Mitä nopeammin saadaan tieto aiheuttajasta ja saadaan oikea hoito aloitettua, sitä parempi on toipumisennuste. Itse olen työskennellyt halvauspotilaiden parissa ennen ja erittäin suuri osa heistä kuntoutuu niin, että voivat elää itsenäisesti kotona.

 

[Jotain]

Varmasti jollain on asiasta tietoa. Eli kuinka todennäköistä on kuntoutua aivovaurion jälkeen omillaan toimeentulevaksi?
Ja miten aivovaurio vaikuttaa potilaan elämään toipumisen jälkeen.
Olisin kaikista tiedonmurusista kiitollinen!

Mieheni on aikoinaan ollut pahassa kolarissa ja sai aivovaurion. Ei luvattu edes että jäisi henkiin. Yksi lääkäri suostui tekemään ilmeisesti hyvin vaativan leikkauksen ja leikkaus onnistui.

2 tai 3 vuotta onnettomuuden jälkeen meni kuulemma aika lailla sumussa. Osa muistista oli pois. Sairaalasta pääsyn jälkeen kävi koulua, mutta tuplasi luokat monta kertaa. Mikään ei pysynyt päässä jne.

Sen jälkeen alkoi kirkastua ja opiskeli itsensä pitkälle.

Tänä päivänä huomaa lähimuistin pätkimistä silloin tällöin. Vasen käsi on hieman kömpelömpi, ei näkyvästi.

 

[Jotain]

Nostan ihan mielenkiinnosta jos joku muukin kertoisi kokemuksia.

 

[vieras]

Tiedän monia ihmisiä joille on tullut aivoinfarkti. Mun molemmil mummuil on tullut ja ekat oireet oli just sekavuus. Molemmilla infarktista aiheutu afasia, toinen puhuu vähän paremmin ja toinen ei mitään eikä osaa lukea mutta ymmärtää puhetta.

 

[vieras]

Niin ja mul on nettiystävä briteissä joka on saanut aivovaurion kuristamisesta. Ainoa vamma ja ehkä invalidisoivinkin on tasapainoaistin menetys ja toinen korva on kuuroutunut, vamma on sekä aivo- et korvaperäne.

 

[z]

Mä en oikein tiedä missä osassa aivoja vaurio on. Mutta todennäköisesti kyseessä on aivovaurio. Potilas on poissaoleva, sekava ja täysin muiden autettavana. potilaalla on takana sydänleikkaus, jonka jälkeen tuo sekavuus on tullut kuvioihin. Sairaalassa epäillään aivovaurion mahdollisuutta, joskaan mitään 100% varmuutta asiasta ei ole sanottu. Joten se kuinka potilas tulee kuntoutumaan on täysin auki. Siksi mua kiinnostaisikin kuulla kokemuksista kuinka aivovaurioista VOI toipua.

Kuinka pitkä aika sydänleikkauksesta on? Entä onko potilas iäkäs? Omalla isoisälläni oli samanlaista sekavuutta sydänleikkauksen jälkeen - kuulemma suht yleistä isojen leikkausten jälkeen vanhoilla potilailla. Muutaman viikon sisällä tilanne hänellä parani.

 

[T]

Mitä nopeammin saadaan tieto aiheuttajasta ja saadaan oikea hoito aloitettua, sitä parempi on toipumisennuste. Itse olen työskennellyt halvauspotilaiden parissa ennen ja erittäin suuri osa heistä kuntoutuu niin, että voivat elää itsenäisesti kotona.

Meillä 10v. tyttö jäi auton alle toissaviikolla, sai kovan iskun päähänsä (kypärä pelasti kuulema hengen). Nukutuksesta herättäminen aloitettiin toissapäivänä. Lääkärit eivät meille ole vielä ole kertoneet aivovamman laajuutta vain sanoneet että jotain varmasti on päässä tapahtunut. TT-kuvat näyttävät lääkäreiden mukaan hyvältä.. Meille ei vielä ole kuntoutuksesta mitään puhuttu, kaikki vaan toitottavat että tarvimme nyt voimia kun tyttö herää ja mietinkin miten meidän pitäisi tytön kanssa nyt toimia? Olemme onnettomuus päivästä asti jutelleet tytölle mutta entä nyt voisimmeko tehdä jotein enemmän?? Magneettikuvausta vielä odotellaan se kai kertoo tilanteesta enemmän?

 

[Horuksen silmä]

Mä en oikein tiedä missä osassa aivoja vaurio on. Mutta todennäköisesti kyseessä on aivovaurio. Potilas on poissaoleva, sekava ja täysin muiden autettavana. potilaalla on takana sydänleikkaus, jonka jälkeen tuo sekavuus on tullut kuvioihin. Sairaalassa epäillään aivovaurion mahdollisuutta, joskaan mitään 100% varmuutta asiasta ei ole sanottu. Joten se kuinka potilas tulee kuntoutumaan on täysin auki. Siksi mua kiinnostaisikin kuulla kokemuksista kuinka aivovaurioista VOI toipua.

Kuinka pitkä aika sydänleikkauksesta on? Entä onko potilas iäkäs? Omalla isoisälläni oli samanlaista sekavuutta sydänleikkauksen jälkeen - kuulemma suht yleistä isojen leikkausten jälkeen vanhoilla potilailla. Muutaman viikon sisällä tilanne hänellä parani.

Leikkauksesta on 2 viikkoa. Potilas on 64-vuotias. Nyt tuo sekavuus on onneksi mennyt ohi. Mutta puhekyky ei ole palautunut kun 30 %. Jonkinasteista hapenpuutetta aivoissa siis todennäköisesti on ollut joko infarktin tai leikkauksen aikana. Nyt sitten vain odotellaan kuinka toipuminen jatkuu ja millainen on lopputulos.

 

[Horuksen silmä]

Mitä nopeammin saadaan tieto aiheuttajasta ja saadaan oikea hoito aloitettua, sitä parempi on toipumisennuste. Itse olen työskennellyt halvauspotilaiden parissa ennen ja erittäin suuri osa heistä kuntoutuu niin, että voivat elää itsenäisesti kotona.

Meillä 10v. tyttö jäi auton alle toissaviikolla, sai kovan iskun päähänsä (kypärä pelasti kuulema hengen). Nukutuksesta herättäminen aloitettiin toissapäivänä. Lääkärit eivät meille ole vielä ole kertoneet aivovamman laajuutta vain sanoneet että jotain varmasti on päässä tapahtunut. TT-kuvat näyttävät lääkäreiden mukaan hyvältä.. Meille ei vielä ole kuntoutuksesta mitään puhuttu, kaikki vaan toitottavat että tarvimme nyt voimia kun tyttö herää ja mietinkin miten meidän pitäisi tytön kanssa nyt toimia? Olemme onnettomuus päivästä asti jutelleet tytölle mutta entä nyt voisimmeko tehdä jotein enemmän?? Magneettikuvausta vielä odotellaan se kai kertoo tilanteesta enemmän?

:hug: Otan osaa, tilanne on varmasti teille vanhemmille raastava :/
Toivottavasti tyttärenne selviää mahdollisimman vähillä vammoilla. Voimia koko perheelle!

 

[Vieras]

Isäni 50 vuotias sai aifoinfarktin joka hoitamattomana ( pääsi liian myöhään sairaalaan ) johti jonkin sortin vaurioon aivoissa. vasen puoli kehosta halvaantui, ei tunnista enää ihmisiä,edes meitä perheenjäseniään, sekavuus jäi. Kuntoutusta on ollut nyt 3 vuotta. Mitään varsinaista edistystä ei ole tapahtunut eikä sitä enää valitettavasti odoteta tapahtuvan. =/

 

[T]

Kiitos Horuksen silmä. Voimia myös sinulle.. Taidetaan mennä aikalailla samoilla linjoilla. Tietämättömyys ja odotus ovat nyt kaikkein pahinta, eikä kenelläkään tässä vaiheessa varmaankaan löydy suoria vastauksia.
Itse olen googlettanut hirvittävän määrän aiheeseen liittyvää jotta ymmärtäisin paremmin tapahtunutta ja jatkoa (niin tämäkin sivusto löytyi ). Mutta enpä hirvittävästi ole viisastunut..

 

[jatta]

Kiitos Horuksen silmä. Voimia myös sinulle.. Taidetaan mennä aikalailla samoilla linjoilla. Tietämättömyys ja odotus ovat nyt kaikkein pahinta, eikä kenelläkään tässä vaiheessa varmaankaan löydy suoria vastauksia.
Itse olen googlettanut hirvittävän määrän aiheeseen liittyvää jotta ymmärtäisin paremmin tapahtunutta ja jatkoa (niin tämäkin sivusto löytyi ). Mutta enpä hirvittävästi ole viisastunut..

voimia sinulle ja koko perheellenne.lapseni oli kanssa vakavassa kolarissa ja toipumisennuste oli 25%.kuukauden oli koomassa.
hän kuitenkin selvisi ja kuntoutuksen kautta on lähes ennallaan.
se epätietoisuus on niin raastavaa aikaa,kun lääkäritkään eivät osaa sanoa mitään varmaa.
voimia kovasti ja uskoa tulevaan

 

[klovni75]

Mitä nopeammin saadaan tieto aiheuttajasta ja saadaan oikea hoito aloitettua, sitä parempi on toipumisennuste. Itse olen työskennellyt halvauspotilaiden parissa ennen ja erittäin suuri osa heistä kuntoutuu niin, että voivat elää itsenäisesti kotona.

Meillä 10v. tyttö jäi auton alle toissaviikolla, sai kovan iskun päähänsä (kypärä pelasti kuulema hengen). Nukutuksesta herättäminen aloitettiin toissapäivänä. Lääkärit eivät meille ole vielä ole kertoneet aivovamman laajuutta vain sanoneet että jotain varmasti on päässä tapahtunut. TT-kuvat näyttävät lääkäreiden mukaan hyvältä.. Meille ei vielä ole kuntoutuksesta mitään puhuttu, kaikki vaan toitottavat että tarvimme nyt voimia kun tyttö herää ja mietinkin miten meidän pitäisi tytön kanssa nyt toimia? Olemme onnettomuus päivästä asti jutelleet tytölle mutta entä nyt voisimmeko tehdä jotein enemmän?? Magneettikuvausta vielä odotellaan se kai kertoo tilanteesta enemmän?

Editan kustantama Persona Grata-sarjaan kuuluva kirja Lapsen aivovamma, perustietoa syntymän jälkeisistä aivovammoista ja kuntoutuksesta (toimittaneet Honkinen, Kermonen, Mellenius, Miller ja von Wendt) on julkaistu tänä vuonna, ja on todella hyvä kirja. Nykyään lasten aivovammojen kuntoutus on edennyt aimo harppauksin Suomessa, joten toivoa on.

Vertaistukea voi saada esim. Aivovammaliitosta tai Hippokampuksesta, molemmat löytyvät googlettamalla.

Itse olen saanut vaikea-asteisen aivovamman 7-vuotiaana vuonna 1982, jolloin minkäänlaista kuntoutusta ei ollut lapsille. Elämänlaatu ei tämän takia ole mitenkään korkealla, mutta siihen olen tyytyväinen että puolitoista vuotta sitten pääsin omasta aloitteestani tutkimuksiin ja nyt vihdoin, kaikkien näiden vuosien jälkeen saan kipeästi kaipaamaani kuntotusta .

 

[Elämi raskain prosessi]

Milloin vaurio sattui ? Onko jo pystytty arvioimaan minkä asteinen vaurio on ? Lähdetään siitä eteenpäin, jos haluat lisää tietää paranemisen kulusta, vaikka se vamman asteesta riippuen vaihtelee suuresti. Yksikään tapaus ei ole samanlainen kuin toinen muutenkaan. Mitään yleispätevää ei voi kukaan kirjoittaa, mutta kysy, jos jotain haluat ja kerro, mitä vaan haluat. Pitkän prosessin aikana huomasin, että potilasta hoitavalta henkilökunnalta ei saanut oikeastaan mitään apua tai tietoa itselle. Se ei kuulu "pakettiin", omaisen pitää itse auttaa itseään.
Läheiseni sai kolme vuotta sitten vaikeat aivoruhjeet, hänellä oli myös kallonpohjan murtuma ja verenvuoto aivoissa. Ennuste oli huono. Vuosi oli ihan epätoivoista aikaa epätietoisuudessa. Vaikeissa tapauksissa vie noin vuoden ennenkuin mitään voi arvioidakaan. Pään vammat kestävät kauan parantua.
Älä siis menetä toivoasi vielä, katso kauas eteenpäin, yritä pitää hermosi, älä vaivu masennukseen. Jos tuntuu siltä, hae lääkärin apua itsellesi jo ennenkuin alkaa tuntua kestämättömän vaikealta ja nimenomaan psykiatrin, ei terveyskeskuksen yleislääkärin.
Sinun on jaksettava uskoa mahdollisimman hyvään paranemiseen, koska sinun pitää aikanaan siirtää se usko vammautuneeseen läheiseesi, että hän mahdollisimman hyvin paranisi.
Toivon sinulle paljon voimia jaksamiseen, tarvitset voimia kauan aikaa.
En ole yhtään uskonnollinen ihminen, mutta oman läheiseni tapaturman jälkeen olen joka ilta laittanut kädet ristiin ja höpöttänyt mielessäni pienen iltarukouksen, kaikkea hyvää vaikeissa ongelmissa olevien ihmisten puolesta, sekä omaisten että potilaitten, niin kova prässi on tämä ollut.
Tänään höpötän sinulle ihan oman värssyn

 

[sama]

Editalla on kirja "Pään vammat", se kertoo paitsi vammoista ja niitten asteista ja paranemismahdollisuuksista, myös jälkiseurauksista, elämään myöhemmin vaikuttavista oireista.
Mitään omaisvertaisryhmää en löytänyt pääkaupunkiseudulta. Aivovammayhdistyksestä saa hyvää tietoa monessa asiassa, ja mitä ystävällisempiä ja avuliaampia vastauksia, kiitos vaan kovasti sinne suuntaan, mutta heidän kokoontumisensa olivat ainakin silloin tarkoitettu itse vammautuneille, niitäkään ei usein ollut. Niitten puitteissa tietysti voi tavata muita omaisia.
Yhteiskunta ei paljon rahoita tällaisten hyvää työtä tekevien yhdistysten toimintaa, monesti ne toimivat RAY:n rahoituksen puitteissa.

 

[ohhoh!]

Potilas on poissaoleva, sekava ja täysin muiden autettavana. potilaalla on takana sydänleikkaus, jonka jälkeen tuo sekavuus on tullut kuvioihin.

Siis ei olekjaan aivovauriota:-D

Mun täti vietiin sairaalaan ja alettiin sokkona syöttää epilepsialääkkeitä, vaikka mitään epilepsiaa ei ikinä ole ollut edes! No, kuolihan se niihin kokeiluihin aika pian, vaikka ihan hyvin puhuikin välillä! Se sairaalaruoka vaan on niin hirveen huonoa... Ja niissä infuusionesteissä on asineita, kuten glysiiniä, mistä mulle ainakin tulis "aivovaurio". Täytyy vaan sinnikkäästi pysytellä kaukana sairaalaruoasta ja tiputusnesteistäoista:
http://koti.netplaza.fi/~paula/kotikokkeli/patologi.html

 

[vieras]

Potilas on poissaoleva, sekava ja täysin muiden autettavana. potilaalla on takana sydänleikkaus, jonka jälkeen tuo sekavuus on tullut kuvioihin.

Siis ei olekjaan aivovauriota:-D

Mun täti vietiin sairaalaan ja alettiin sokkona syöttää epilepsialääkkeitä, vaikka mitään epilepsiaa ei ikinä ole ollut edes! No, kuolihan se niihin kokeiluihin aika pian, vaikka ihan hyvin puhuikin välillä! Se sairaalaruoka vaan on niin hirveen huonoa... Ja niissä infuusionesteissä on asineita, kuten glysiiniä, mistä mulle ainakin tulis "aivovaurio". Täytyy vaan sinnikkäästi pysytellä kaukana sairaalaruoasta ja tiputusnesteistäoista:
http://koti.netplaza.fi/~paula/kotikokkeli/patologi.html

Siis älä viitsi, ethän.

 

[vieras]

Mun isällä tuli pään leikkauksen (verenvuoto iskuvammasta ) aikana infarkti, ja se oli neliraajahalvaantunut ja koomassa kauan, kolmisen kk. käsien liike palasi ensin, Sitten alkoi olemaan tosi agressiivinen , repi mm. hengityskoneen letkut aina irti.
muisti, lähimuisti ja osa menneisyyttä, mutta ei kaikki, katosi ikuisesti ja pysyvästi, mutta pääsee jo pyörätuolilla liikkumaan.
tässä hetkessä(eli kun on vaikka mun kanssani ja puhutaan reaaliajassa ) on ihan kunnssa, mutta unohtaa tunneissa kaiken aikaisemman.

 

[tottahan tuo on!]

Niin, sydänleikkauksen kompikaationahan se vaiva tuli?

Ruokavaliolla hoidetaan onnistuneesti myös epilepsiaa, mut siitähän ei tässä tapauksessa ole kyse. Mistä tietää, onko hänellä jo jokin lääkitys, jonka sivuvaikutuksena tulee kaikenlaista? Mun täti tosiaan kuoli eikä kukaanvalittanut ainakaan sairaalaruoasta - en minäkään, mut nämä olen kerännyt muistiin siltä varalta, et lapset (tai joskus jopa itse) ei kaikkea muista:
http://koti.netplaza.fi/~paula/kotikokkeli/epilepsia.htm