Kerronko pettämisestä vai onko parempi vain antaa olla?

[kanssani petettiin]

Olen tilanteessa vähän toisinpäin. Kanssani on petetty muutamaan otteeseen. Tunnen myös miehen avovaimon. Ollaan puhuttu miehen kanssa, että hän ei tule asiasta kertomaan puolisolleen, mikä on mielestäni ihan ok. Haluaisin kysyä ap:ltä, onko pettäminen mielessä usein? Kalvaako se omaatuntoa alituiseen vai voiko asian unohtaa helposti? Kuinka helppoa on jättää asia unholaan ja jatkaa elämää oman kumppanin kanssa? Mies, kuka kanssani puolisoaan petti, on mukava ihminen, enkä haluaisi hänelle vuosikausien huonoa omaatuntoa.

 

["vieras"]

Naiset tuntuvat jostain kumman syystä puolustelevan pettämistä? Mitä vittua? Haetteko omille pettämisillenne oikeutusta ja hyväksyntää, vai mikä on?

Lisäksi tuo kertomatta jättäminen ja valehtelu sillä verukkeella, että mies kärsisi siitä on jotain niin käsittämättömän sairasta, että minun oikeudenmukaisuus, moraali ja empatiakyky ei kertakaikkiaan pysty moista sontaa ymmärtämään.

Te itse olette kumppaninne pettäneet ja tuhonnut pohjan suhteeltanne, kaikki mitä rakennatte siitä eteenpäin, perustuu valheelle. Lyötte lyötyä. Petätte ja satutatte lisää.

Tottakai se kertominen sattuu, ja pitää sattuakkin. Kumpaakin. Voi olla että lähdette eri suuntiin, mutta voi olla että suhteenne kestää ja muututte jopa lähemmiksi. Kun pelikortit on selvät ja suhde rakennetaan rehelliselle pohjalle, niin elämä on kaikinpuolin onnellisempaa.

Pettäminen on pahimpia asioita mitä voi kumppanilleen tehdä, kertomatta jättäminen tai valehtelu tekevät tästä asiasta vielä kaikinverroin sadistisempaa.

 

["vieras"]

Mitäs ajattelit tehdä?