Kerron teille nyt viisi syytä, miksi päiväni on pilalla!

[ärsytys]

1.) Heräsin aamulla viiden aikaan kamalaan mahakipuun, ja kaikki vain sen takia, etten ollut käynyt vaivaiseen kolmeen päivään kakalla! Voi elämä...

2.) Yritän siirtää tiedostoja koneeltani muistitikulle täsmälleen samalla tavalla kuin aina ennekin, mutta se VITUN paska sanoo että "Tarvitset järjestelmävalvojan luvan voidakseksesi siirtää tähän kansioon..." en enää edes muista, mutta jotain tollasta paskaa selitystä.

3.) Olohuoneen DVD-soitin ei enää toista Maxwellin CD-RW-seedeitäni, vaan koko biisi saattaa katketa kesken musiikin ja sitten tulee ilmoitus että "No disc" Haista paska, ostan uuden laitteen.

4.) Tekee niin mieli kylmää Play kahvijuomaa, mutta sitä ei enää myydä MISSÄÄN kaupassa! o-k-s-e-t-t-a-v-a-a toimintaa

5.) Mulla pyörii koko ajan mielessä se yksi ja sama kuva. Haluan sen pois mielestäni, koskan uskon sen olevan epäonnea tuottava, mutten saa sitä pois!


HUOH....

 

["vieras"]

Kerrompas sinulle miksi minulla on tänään huono päivä. Koska lapseni sai tänään epilepsia diagnoosin. Siksi. Sinun huolesi on kaikki korjattavissa. Me elämme tämän kanssa joka päivä - eikä päivämme ole silti pilalla.

 

[---]

Jokaisella on omat ristinsä: ei toisen murhetta ja ärsytystä pidä kuitenkaan väheksyä.

 

["Vierailija"]

Raskausaika on itselläni nostanut ärsytyskynnyksen aika korkealle. On ärsyttävää, kun kävelet kauppaan sisälle ja selkään alkaa sattua - ja pitää kävellä saman tien takaisin autoon ja ajaa kotiin ilman ostoksia. On ärsyttävää, kun pitää JATKUVASTI juosta pissalla ja koko ajan on tunne niinkuin olis vessahätä. Lisäksi väsyttää ihan koko ajan. Tähän kaikkeen pitää vaan tottua. Jos sen antais ärsyttää, olis koko raskausaika yhtä tuskaa ja kiukkua. Vuosia kestin ihan sairaanloista kipua, ennen kuin diagnoosi selvisi ja minut leikattiin. Vanhempani ovat jo seniilejä ja joudun huolehtimaan silloin tällöin myös heidän asioistaan. Joten älä huoli, jos on päivä pilalla: kyllä sinullakin ärsytyskynnys kasvaa, kun koet elämässä epämukavia asioita. En tarkoita itsestäni marttyyria tehdä, mutta näin se vaan on.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22489277]Kerrompas sinulle miksi minulla on tänään huono päivä. Koska lapseni sai tänään epilepsia diagnoosin. Siksi. Sinun huolesi on kaikki korjattavissa. Me elämme tämän kanssa joka päivä - eikä päivämme ole silti pilalla.[/QUOTE]

Olen todella pahoillani lapsesi puolesta. Mutta nämä tällaiset kommentit ovat kuitenkin jotenkin raivostuttavia.

 

[versatile]

Kieltämättä huonon kuuloinen päivä!!! Viittako tuo viimeinen sellaseen yhteen pärstään millanen yhellä henkilölläki on täällä avattarena?

Mua kans ottaa tosi paljon päähän, oman kunnan rakennustarkastajat, kaavoittajat ja koko paska! Se olisikin ihan kauheaa että muuttotappiokuntaan haluaisi kaksi lisääntymisiässä olevaa aikuista rakentaa oman kodin! :kieh:

 

[bud]

Munkin päivä voisi olla pilalla, kun joudun iltavuoroon meneen töihin ja on tyttöni 2v syntymäpäivä. Koitan ajatella vain sitä hetkeä, kun saan leimata kellokortin töiden päätteeksi.

 

[.....]

[QUOTE="vieras";22489277]Kerrompas sinulle miksi minulla on tänään huono päivä. Koska lapseni sai tänään epilepsia diagnoosin. Siksi. Sinun huolesi on kaikki korjattavissa. Me elämme tämän kanssa joka päivä - eikä päivämme ole silti pilalla.[/QUOTE]

Mun päiväni on pilalla, kun joudun lukemaan näitä tällaisia viestejä, joissa todetaan, että "sinun ongelmasi eivät ole mitään minun ongelmiini verrattuna"... rasittavaa.

 

[Mama the strange]

[QUOTE="vieras";22489277]Kerrompas sinulle miksi minulla on tänään huono päivä. Koska lapseni sai tänään epilepsia diagnoosin. Siksi. Sinun huolesi on kaikki korjattavissa. Me elämme tämän kanssa joka päivä - eikä päivämme ole silti pilalla.[/QUOTE]

Kyllä mullakin on ollut elämässä "todellisia" ongelmia, jotka vaikuttavat elämääni negatiivisesti joka päivä, mutta niiden kanssa on vaan elettävä. Pienet vähäpätöiset asiat ärsyttää kaikista eniten. Esim tänään se, että pääsin aloittamaan tänään työt kolme tuntia liian myöhään, kun eräs henkilö ei voinut lähettää sähköpostia ajoissa. ÄRRRRR

 

["Marina"]

Itseäni kiukuttaa juuri nyt pilalle mennyt nettilakkoni...

 

[aloittajapostittaja]

[QUOTE="vieras";22489277]Kerrompas sinulle miksi minulla on tänään huono päivä. Koska lapseni sai tänään epilepsia diagnoosin. Siksi. Sinun huolesi on kaikki korjattavissa. Me elämme tämän kanssa joka päivä - eikä päivämme ole silti pilalla.[/QUOTE]

Hyvä on, pyydän anteeksi turhista huolistani marisemista. Voimia ja jaksamista sinulle ja lapsellesi.

Siirryn Voimahali-foorumiin kiukuttelemaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vierailija";22489397]Raskausaika on itselläni nostanut ärsytyskynnyksen aika korkealle. On ärsyttävää, kun kävelet kauppaan sisälle ja selkään alkaa sattua - ja pitää kävellä saman tien takaisin autoon ja ajaa kotiin ilman ostoksia. On ärsyttävää, kun pitää JATKUVASTI juosta pissalla ja koko ajan on tunne niinkuin olis vessahätä. Lisäksi väsyttää ihan koko ajan. Tähän kaikkeen pitää vaan tottua. Jos sen antais ärsyttää, olis koko raskausaika yhtä tuskaa ja kiukkua. Vuosia kestin ihan sairaanloista kipua, ennen kuin diagnoosi selvisi ja minut leikattiin. Vanhempani ovat jo seniilejä ja joudun huolehtimaan silloin tällöin myös heidän asioistaan. Joten älä huoli, jos on päivä pilalla: kyllä sinullakin ärsytyskynnys kasvaa, kun koet elämässä epämukavia asioita. En tarkoita itsestäni marttyyria tehdä, mutta näin se vaan on.[/QUOTE]

Mä olen kokenut itse äärimmäisen epämukavia asioita (esim. useampi sairaus, jotka ovat vuosia rajoittaneet voimakkaasti normaalia päivittäistä elämää ja sitä, mitä pystyn tekemään), mut ei se tarkoita, ettenkö niiden tuomien vaikeuksien lisäksi ärsyyntyisi voimakkaasti myös ihan arkisista ja typeristä asioista.

Toki vaikka ihan akuutissa kriisivaiheessa kuvittelee, että jos tästä ikinä selvitään, ei mikään mua enää hetkauta enkä valita enää ikinä turhista. Mut heti kun elämä normalisoituu, se menee kyllä ohi, ja kuuluukin mennä.

Joten siksikin ärsyttää jeesusteluvastaukset tämänkaltaisissa ketjuissa.

Sitäpaitsi epilepsia pysyy kurissa eikä vaikuta juuri mihinkään, kunhan löytyy sopivat lääkkeet. Ei se ole ongelma eikä mikään, ainakaan sen suuruinen, että kannattaisi sen kohtaamisella alkaa omaa häntäänsä nostamaan.

 

["paa"]

[QUOTE="Vierailija";22489397]Raskausaika on itselläni nostanut ärsytyskynnyksen aika korkealle. On ärsyttävää, kun kävelet kauppaan sisälle ja selkään alkaa sattua - ja pitää kävellä saman tien takaisin autoon ja ajaa kotiin ilman ostoksia. On ärsyttävää, kun pitää JATKUVASTI juosta pissalla ja koko ajan on tunne niinkuin olis vessahätä. Lisäksi väsyttää ihan koko ajan. Tähän kaikkeen pitää vaan tottua. Jos sen antais ärsyttää, olis koko raskausaika yhtä tuskaa ja kiukkua. Vuosia kestin ihan sairaanloista kipua, ennen kuin diagnoosi selvisi ja minut leikattiin. Vanhempani ovat jo seniilejä ja joudun huolehtimaan silloin tällöin myös heidän asioistaan. Joten älä huoli, jos on päivä pilalla: kyllä sinullakin ärsytyskynnys kasvaa, kun koet elämässä epämukavia asioita. En tarkoita itsestäni marttyyria tehdä, mutta näin se vaan on.[/QUOTE]

Aijaa. Minusta taas tuntuu, että minä ärsyynnyn aina vaan helpommin, mitä enemmän ikää tulee.

 

[ok]

Wau. Mulla hyvä päivä. Ruokakin oli hyvää. Illalla mies tulee kotiin, pääsen kainaloon ja katsotaan Beck.

 

[:-)]

Mulla on ollut ihana päivä tänään =)

 

[Peppari]

Paska päivä, nukuin huonosti ja aamulla heräsin helvetilliseen päänsärkyyn. Ja tietenkin liian myöhään että lapsi myöhästyi eskarista. Kahvi ei edes auttanut eikä kourallinen troppeja. Nukuin päikkärit ja olin niin ääliö etten laittanut puhelinta äänettömälle joten luonnollisesti se soi kesken makeimpien unien.
Särky jatkuu edelleen mutten voi ottaa lisää lääkettä vähään aikaan. Paleltaa, kantapäät ja sormenpäät halki. Joka askel sattuu.

 

[Kinuski]

Mua ärsyttää tällä hetkellä se, että meidän matot on vinossa ja sohvatyynyt levitelty lattialle :kieh:

Multa kuoli tänä vuonna sisko, ja yksi toinen läheinen . Lisäksi ollut paljon huolta esikoisen takia jne jne, tämä vuosi on ollut harvinaisen rankka... Silti mua saattaa ärsyttää ihan arkipäiväiset ja turhat asiat, mikä on mun mielestä jopa ihan tervettä ja merkki siitä että en ole jäänyt suruun rypemään, vaan jaksan eteenpäin tässä arjessa ärsytyksineen päivineen. Eikä mulle tulis ikinä mieleenkään vähätellä toisen murheita, oli ne minusta kuinka pieniä tahansa omiini verrattuna.