V
vierailija
Vieras
"Pikkujouluaikana moni ravintola-asiakas törmää tilanteeseen, jossa miellyttävä ilta päättyy noloihin tunnelmiin maksupäätteen palvelurahatoiminnon äärellä.
Yhä useammassa ravintolassa asiakas joutuu tarjoilijan silmien alla valitsemaan, antaako tarjoilijalle palvelurahaa eli tippiä vai ei.
Joissain ravintoloissa suositeltu tippi on merkitty laskuun valmiiksi, joten asiakas joutuu halutessaan erikseen poistamaan tipin tai vaihtamaan sen summaa. Maksupäätteen käyttö voi olla vielä hankalaa, joten maksaja saattaa joutua ravintolaseurueensa edessä kysymään tarjoilijalta apua, miten poistaa ehdotettu tippisumma.
Kaikki tämä jättää onnistuneestakin illasta helposti pahan maun suuhun.
Tippikulttuuri on tullut Suomeen ulkomailta, ja monessa maassa se muodostaa keskeisen osan tarjoilijoiden toimeentulosta.
Sen sijaan Suomessa tarjoilijat saavat kuukausipalkkaa, kuten muutkin palkansaajat. Se on tehnyt palvelutapahtumasta asiallisen ja ammattimaisen. Tarjoilijan työnä on kertoa ruuista ja tarjoilla, ei pyrkiä ylenpalttisesti miellyttämään ravintolavierasta. Tippikulttuuriin liittyy piirteitä, jotka sopivat huonosti Suomen tasa-arvoiseen yhteiskuntaan.
Ravintolavieraan pitää voida halutessaan antaa tippiä, mutta asiakasta ei pidä panna tilanteeseen, jossa hän hyväksyy tai hylkää tipin – saati valmiiksi ehdotetun tippisumman. Jos ravintolasta joutuu lähtemään noloissa tunnelmissa, sinne tuskin tulee toista kertaa."
www.hs.fi
Meille ollaan kovaa vauhtia tuomassa tätä kerjuukulttuuria, vaikka Suomen hintataso erityisesti ravintoloissa on muutenkin yksi euroalueen korkeimmista, ostovoima läntisen Euroopan heikoimpia, ellei heikoin ja tarjoilijat saavat tes-palkkaa, jota tietenkin halutaan ennen pitkää alkaa heikentämään vedoten tähän tippi-kerjuukulttuuriin.
Yhä useammassa ravintolassa asiakas joutuu tarjoilijan silmien alla valitsemaan, antaako tarjoilijalle palvelurahaa eli tippiä vai ei.
Joissain ravintoloissa suositeltu tippi on merkitty laskuun valmiiksi, joten asiakas joutuu halutessaan erikseen poistamaan tipin tai vaihtamaan sen summaa. Maksupäätteen käyttö voi olla vielä hankalaa, joten maksaja saattaa joutua ravintolaseurueensa edessä kysymään tarjoilijalta apua, miten poistaa ehdotettu tippisumma.
Kaikki tämä jättää onnistuneestakin illasta helposti pahan maun suuhun.
Tippikulttuuri on tullut Suomeen ulkomailta, ja monessa maassa se muodostaa keskeisen osan tarjoilijoiden toimeentulosta.
Sen sijaan Suomessa tarjoilijat saavat kuukausipalkkaa, kuten muutkin palkansaajat. Se on tehnyt palvelutapahtumasta asiallisen ja ammattimaisen. Tarjoilijan työnä on kertoa ruuista ja tarjoilla, ei pyrkiä ylenpalttisesti miellyttämään ravintolavierasta. Tippikulttuuriin liittyy piirteitä, jotka sopivat huonosti Suomen tasa-arvoiseen yhteiskuntaan.
Ravintolavieraan pitää voida halutessaan antaa tippiä, mutta asiakasta ei pidä panna tilanteeseen, jossa hän hyväksyy tai hylkää tipin – saati valmiiksi ehdotetun tippisumman. Jos ravintolasta joutuu lähtemään noloissa tunnelmissa, sinne tuskin tulee toista kertaa."
Pääkirjoitus | Palvelurahan kanssa sähläily voi pilata ravintolaillan
Palvelurahan antaminen tarjoilijalle on mukava tapa, mutta sen tulee olla aidosti vapaaehtoista, ei asiakasta nöyryyttävä rituaali.
www.hs.fi
Meille ollaan kovaa vauhtia tuomassa tätä kerjuukulttuuria, vaikka Suomen hintataso erityisesti ravintoloissa on muutenkin yksi euroalueen korkeimmista, ostovoima läntisen Euroopan heikoimpia, ellei heikoin ja tarjoilijat saavat tes-palkkaa, jota tietenkin halutaan ennen pitkää alkaa heikentämään vedoten tähän tippi-kerjuukulttuuriin.