V
Vertaistukea
Vieras
Eikä muutenkaan seksuaalisesti mitenkään järin haluttava, eli ulkomuoto ei ole välttämättä niin panettava... Mutta on kuitenkin ihana ja hauska tyyppi?
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja Vertaistukea:Höh, mun mies on semmoinen lyhyt ja tikku, karismasta ei ole tietoakaan.
Mun pitää jatkuvasti miettiä, että miksi mä koskaan häneen olen ihastunutkaan ja miehekseni ottanut, mutta en enää muista. :ashamed:
Alkuperäinen kirjoittaja pilke:Kauneus ja komeus on aina katsojan silmissä. Ei ole mitään yleismaailmallista standardia joka määrittelis kauneuden tai komeuden![]()
Alkuperäinen kirjoittaja Vertaistuki:Alkuperäinen kirjoittaja pilke:Kauneus ja komeus on aina katsojan silmissä. Ei ole mitään yleismaailmallista standardia joka määrittelis kauneuden tai komeuden![]()
No joo, mutta eiköhän ne omat standardit ole jokaisella tiedossa!
Minun ukkoni ei miellytä omaa silmääni, ja se on ilmeisesti sitten ennenkuulumatonta. On ollunna helkkarin hauska tapaus sitten silloin aikoinaan, kun päässy samaan sänkyyn pötköttelemään, mutta tässä vaiheessa se ei enää riitä mulle. Haluan hyvännäköisen ja juuri karismaattisen, itsevarman ja turvallisen miehen!
Alkuperäinen kirjoittaja McGarmiwa:Tuskin monen mielestä mies on hyvännäkönen mut mun silmää miellyttää mut mulla kuulemma on outo miesmaku. Täs on yks hyvä esimerkki mun silmää miellyttävästä miehestä
[/img]http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/ohjelmat/ulkomaiset_sarjat/kesa_2008/524597.jpg[/img]
Alkuperäinen kirjoittaja pilke:Alkuperäinen kirjoittaja Vertaistuki:Alkuperäinen kirjoittaja pilke:Kauneus ja komeus on aina katsojan silmissä. Ei ole mitään yleismaailmallista standardia joka määrittelis kauneuden tai komeuden![]()
No joo, mutta eiköhän ne omat standardit ole jokaisella tiedossa!
Minun ukkoni ei miellytä omaa silmääni, ja se on ilmeisesti sitten ennenkuulumatonta. On ollunna helkkarin hauska tapaus sitten silloin aikoinaan, kun päässy samaan sänkyyn pötköttelemään, mutta tässä vaiheessa se ei enää riitä mulle. Haluan hyvännäköisen ja juuri karismaattisen, itsevarman ja turvallisen miehen!
Kuullostanee siltä että sun ongelmas on kyllä nyt ihan jossain muualla kuin siinä ulkonäössä. Pistähän harkiten että kannattaako riutua ja jäädä, vai pistää ukko ulos ja kenties löytää onni jostain muualta....muuta en voi sano. Kyllähän sen oman ukon sitä omaa silmää pitäis miellyttää tai edes joskus muinoin olisi pitänyt miellyttää. Mieti myös että minkä takia sie sen sinne kammariis oot raahannut saatika miks se sinne on jäänyt majailemaan....
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Järkisyin: Olin 14-vuotias kun aloimme seurustella. Minulla oli huono itsetunto. Mies teki paljon pahaa kolmisen vuotta seurustelustamme, mutta annoin kaiken anteeksi vaikka kärsinkin. Tässä vuosien saatossa minusta on kuoriutunut hyvännäköinen ja itsevarma nainen. Miehen teot minua kohtaan suhteemme alkuaikoina ovat alkaneet ällöttää ja tunnen jonkinlaista vihaa miestäni kohtaan. Ehkä sen vuoksi hän ei edes näytä hyvältä. Silloin olin liian onneton jättääkseni, kun kerran sain ihmisen, johon pystyi ripustautumaan. Onko välillämme koskaan ollut kyse rakkaudesta - mahdoton tietää. Nyt, kun muutoin olisin valmis vaikka lähtemään, minulla ei ole mitään syytä. Voiko menneisyyttä käyttää syynä? Tiedän, ei sitä syytä välttämättä tarvita, mutta kun on roikkunut samassa ihmisessä yli kymmenen vuotta, tuntuu vaikealta enää lähteä.
Silloin aikoinaan, heti suhteen alussa, se olisi ollut helppoa, enkä tässä vaiheessa varmaan muistaisi koko miestä. Mutta jäin, kärsin ja tässä ilmeisesti lopputulos.
Alkuperäinen kirjoittaja pilke:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Järkisyin: Olin 14-vuotias kun aloimme seurustella. Minulla oli huono itsetunto. Mies teki paljon pahaa kolmisen vuotta seurustelustamme, mutta annoin kaiken anteeksi vaikka kärsinkin. Tässä vuosien saatossa minusta on kuoriutunut hyvännäköinen ja itsevarma nainen. Miehen teot minua kohtaan suhteemme alkuaikoina ovat alkaneet ällöttää ja tunnen jonkinlaista vihaa miestäni kohtaan. Ehkä sen vuoksi hän ei edes näytä hyvältä. Silloin olin liian onneton jättääkseni, kun kerran sain ihmisen, johon pystyi ripustautumaan. Onko välillämme koskaan ollut kyse rakkaudesta - mahdoton tietää. Nyt, kun muutoin olisin valmis vaikka lähtemään, minulla ei ole mitään syytä. Voiko menneisyyttä käyttää syynä? Tiedän, ei sitä syytä välttämättä tarvita, mutta kun on roikkunut samassa ihmisessä yli kymmenen vuotta, tuntuu vaikealta enää lähteä.
Silloin aikoinaan, heti suhteen alussa, se olisi ollut helppoa, enkä tässä vaiheessa varmaan muistaisi koko miestä. Mutta jäin, kärsin ja tässä ilmeisesti lopputulos.
Te olette alkanee niin nuorina seurustelemaan ja nyt 10 vuotta myöhemmin olette kumpikin kasvaneet....se joka silloin aiemmin, noinkin nuorena, miellytti niin tänä päivänä ei enään miellytä...siinä on jo ihan tarpeeksi syytä. Ainakin minun mielestäni. Turha on ripustautua sellaiseen mikä ei sua kannattele tai tee onnelliseksi.
...näin lyhesti....