Kenelläkään martyyri-äitiä?

[The titityy]

Mun äiti se vaan jaksaa aina surra kun sen elämä on perseestä, vaikka itseaiheutettua onkin.
Ei se sitä tajua.

Hän on muka yrittänyt kaikkensa lasten eteen ja omaa elämää ei muka hänellä saisi olla ja lasten tarpeiden mukaan pitäisi elää.. No just, se on laittanut aina miehet meidän lasten edelle ja antanut niiden meidät 'kasvattaa' ja hakata.

Enää en jaksa sääliä, ikäni sitä olen tehnyt.

Viittaan ketjuun:
http://keskustelu.kaksplus.fi/t837460

Tuossa iltamassa käytiin tekstailu-keskustelu ja kerroin hyvin selvästi että minulle lapsi on rakkaampi kuin mikään muu tässä maailmassa ja mieluummin olen yksin kuin annan lapseni kärsiä huonosta isäpuolesta.

Äiti ei sitä aikoinaan tajunnut.

Lyön kait välit poikki ja tod. en mene sinne synttäreille piiaksi.

Kun minä tarvin äitiä ja äiti ei auta, en auta minäkään äitiä kun se minua tarvitsee.

Niin minä ajattelin että kunhan poikani on iso ja jos sillä on vaikeaa ja paha olla, niin en mitenkään voisi sanoa: 'etsi apua muualta'. Minä olen aina äiti ja lastani autan.
Minun äiti käskee hakea apua muualta, ettei hänellä mene välit huonoksi ukkonsa kanssa.

Tämmöinen purkaus tähän. Ja kiitos ei mitään vittuiluja, en kaipaa sellaista.

 

[fjonga]

ihan oikein teet. voimia että pysyt päätöksessäsi :hug:

 

[sisar puoliQ]

taian liittyä kerhoon.mutsin kanssa menee tosi vaihtelevasti nykyään.lapsuudessa sai koeka kaikkea miltä yritän kyllä omaa muksua suojella parhaani mukaan.

 

[papuneiti]

Minulla myös marttyyri äiti.

 

[Lunatic]

:wave: Silti auttavainen ja hyvä äiti., vaikkakin usein rasittava..

 

[Ultramariini]

:hug: :hug: Osaisinpa sanoa jotain lohduttavaa.

Sinun asemassasi varmaankin ottaisin etäisyyttä.

Ikävää, ettei äitisi ole voinut olla auttamassa ja tukemassa sinua silloin, kun olisit häntä kipeitten tarvinnut

Voimia sinulle
:hug:

 

[catlady]

The titityylle VOIMAHALAUS! :hug:

 

[Saapasjalkakissa]

Mun äitini jaksaa aina kanssa selittää tyyliin: Ei lapsia saa laittaa hoitoon (siis ilta,viikonloppu yms) vaan lapsen paikka on AINA äidin kanssa =) ja että niin hänkin yksin meidät kolme hoisi.. (joopa joo mun isosisko tais olla enemmän mun äiti ku äiti ikinä, ikäeroa meillä siskon kanssa 9 vuotta)
ja siis lapset EI SAA mennä lomalle isovanhemman luokse, koska äidin kanssa heidän pitää vaan olla...
(tosta mä sain lapsena niin pahat traumat,etten aikuisenakaan pysty tai osaa nukkua muualla kuin kotona, ja kun meni joskus kaverille, niin itki koko yön ku oli semmonen olo,että nyt äidillä on paha mieli ku MÄ jätin sen yksin, olin siis perheen kuopus)
Äidit on..... |O

 

[ihkuraksupoksu]

Meinasin liittyä tähän ketjuun otsikon perusteella, mutta enpä liitykään. Mulla kun on äitini kanssa hyvät välit, ja vaikka hän onkin tavallaan ollut marttyyri: Ollut kotona koko lasten pienenä oloajan, jätti oman koulunsa kesken kun minä olin tulollaan, aina ollut hällä risaiset sukat tms. itsellä kun on aina ostanut ja laittanut ennemmin meille lapsille jne. Niin silti ei ole tuota tilannetta kuin sulla että omat lapsensa laiminlyö oman suhteensa takia. Minusta se ei ole marttyyriyttä vaan itsekkyyttä (anteeksi vaan) että mieluummin antaa omien lastensa kanssa mennä välit kuin puhuu ukolle suunsa puhtaaksi. Jos mun pitäis valita mies tai lapset, niin varmaan valitsisin lapset.

Ainoa missä mun äiti ollut hiukan liikaa tossun alla, on mun sisko, joka viimeseen asti pompottanut ja esim. ollut päiviä syömättä kun kiukutellut äidille jostain, ettei saisi mennä käymään jossain tms. Sentään 19vee nuori nainen! |O Nyt äiti tuntuikin huokaisevan helpotuksesta kun sisko lähti kauas opsikelemaan, saa vihdoin elää omaa elämää..Voi jopa pyytää lastenlapsiaan yökylään kun ei ole se oma "vauva" siinä möykkäämässä ja osoittamassa mieltään asiasta.

 

[The titityy]

Äiti on mulle tosi rakas ja tekee tosi pahaa jättäytyä sen bileistä pois.
Menisin onnesta soikeana jos se äijä ei siellä olisi.

Mietin tuossa että miten edes tukkani siellä pesisin kun se ukko ei siedä että vettä lasketaan, minulla pitkä tukka ja en osaa pestä sitä ulkosaunassa vadissa.
Sisäsuihkussa ei saisi käydä ja vettä tuhlata...

Tässä on niin paljon kaikkea hankalaa.
Niillä on talona sellainen pieni mummonmökki ja kun vieraspeti levitetään, on vaikea päästä ohitse menemään vessaan. Se myös ärsyttää ukkoa. Vaan mikäpä sitä ei ärsyttäisi kun kyseessä on ihmiset joita se ei halua nähdä.

Äitillä on varmasti tosi paha mieli nyt ja niin on minullakin. :'(

 

[ihkuraksupoksu]

Äiti on mulle tosi rakas ja tekee tosi pahaa jättäytyä sen bileistä pois.
Menisin onnesta soikeana jos se äijä ei siellä olisi.

Mietin tuossa että miten edes tukkani siellä pesisin kun se ukko ei siedä että vettä lasketaan, minulla pitkä tukka ja en osaa pestä sitä ulkosaunassa vadissa.
Sisäsuihkussa ei saisi käydä ja vettä tuhlata...

Tässä on niin paljon kaikkea hankalaa.
Niillä on talona sellainen pieni mummonmökki ja kun vieraspeti levitetään, on vaikea päästä ohitse menemään vessaan. Se myös ärsyttää ukkoa. Vaan mikäpä sitä ei ärsyttäisi kun kyseessä on ihmiset joita se ei halua nähdä.

Äitillä on varmasti tosi paha mieli nyt ja niin on minullakin. :'(

Voi että :hug:

 

[Ronny]

Minulla on marttyyriäiti ja nyt alkaa olla voimat lopussa ymmärtämisen suhteen. Äiti on aina että kuhan muilla on hyvä olla niin kyllä hän jaksaa sitten ja kuitenkin jaksaa aina kertoa kuinka hirveä mies isäni on. Eroa ei silti ota, en tiedä miksi. Katkeroituu päivä päivältä enemmän ja minä olen (huono?)ihminen, mutta olen päättänyt että enää en puutu en koita antaa neuvoja enkä edes koita ymmärtää, kun ei se johda mihinkään.
Olen saanut sellaiset elämänmallit että tiedän miten ainakaan lapsia ei kasvateta...

 

[The titityy]

Paljon tässä on tosiaan oppinut äidin esimerkistä ja tiedän miten EN aio toimia.
Äitiä kiittelinkin yhdessä viestissä että sinun näyttämästä mallista tiedän, miten ei tule toimia ja elää elämää.

 

[muhvi]

Sulla on todella ikävä tilanne :hug: Mutta pysy päätöksessäs, vaikka se kipeää tekisikin.Ymmärrän sua ihan täysin että tossa tilanteessa et halua/voi mennä äitisi juhliin :/

 

[The titityy]

On kyllä olo että olen huono lapsi ja niin äitikin ajattelee, tuli selväksi viesteistä. :/
Välithän tässä menee.
Äiti ja tämä isäpuoli rakastavat poikaani ylikaiken ja surevat varmaankin hulluna kun eivät poikaa näe, mutta en kai minä voi sille mitään että eivät voi poikaa tavata kun itse en kerran ole tervetullut.
Samassa paketissahan me pojan kanssa tultaisiin ainakin niin kauan kun poika vielä pieni on.

 

[Itsekkin äiti 29v]

Hei. Itse olen pohtinut ja yrittänyt saada vastausta jo useampia vuosia tähän kysymykseeni..tuloksetta. Tiedän ja miehenikin tietää,että äidissäni on hyvin paljon marttyyrimaisia piirteitä ja käytöstä, mutta onko ne oikeutettuja ja miten paljon itse ns.aiheutan niitä..!? En tiedä. Äitini on avulias esim.lasteni suhteen, MUTTA minusta tuntuu AINA, että se ei ole pyyteetöntä ja että jään jotakin siitä velkaa joskus myöhemmin.. Aina,kun meillä menee sukset ristiin niin hän muistuttaa aina niistä asioista mitä on tehnyt minun perheeni hyväksi. Jos pyydän lhäneltä lastenhoitoapua(ja sitäkin vasta viimeisimpänä vaihtoehtona)se on minulle vaikeaa, koska ikäänkuin tunnen ja näen "sieluni silmin" miten hän nauttii ja pääsee pätemään tilanteesta sitten jossain tulevaisuudessa, kun otamme taas hänen kanssaan yhteen. Koen kamalaa syyllisyyttä, kun en tunne äitiäni kohtaan niitä tunteita jotka ns.kuuluisivat äiti-tytär suhteeseen..en luottamusta, en iloa vaan ahdistusta. Minun ollessani lapsi/nuori hän kehui kaikille kuinka meidän suhde on todella hyvä ja kaverillinen ja hän yritti esittää aina pikemminkin siskoa kuin äitiä muille ja ehkä itselleenkin. Tunsin aina hirveää kilpailua hänen osaltaan. Olen tehnyt elämässäni paljon ISOJA virheitä(lähinnä itselleni)ja niistä hän jaksaa aina kovan paikan tullen muistuttaa! Virheitä joita hän on tehnyt on vain anteeksi annettava ja lakaistava maton alle. En tiedä onko hän marttyyri, koska hän on kuitenkin äitini ja äidiltään on automaattisesti valmiina ottamaan ja nielemään kaikenlaista sontaa vaikka se tuntuisi ITSESTÄNI väärältä. Missä menee marttyyriyden raja?! Kuinka paljon "kuuluisi" sietää ja millaista käytöstä omalta äidiltään?!

 

[Rgb]

^ Jos muiden virheistä muistuttelee ja omista virheistään ei ota vastuuta, niin kyllä se on yksiselitteisen väärin. Sanotaan sitä marttyyriudeksi tai ei. Sinulla on varmaan vielä liian tiivis riippuvuussuhde äitiisi, kun mietit onko sinulla oikeus miettiä tällaista "kun hän on kuitenkin äitisi". ON OIKEUS.

 

["Vieras"]

Olen ollut huomaavinani omasta äidistäni ja joistakin kavereideni äideistä tuota martyyriutta. Omassani on selvästi ja runsaasti marttyyrin piirteitä. Olemme asiaa kavereitten kanssan pohtineet ja löytäneet ehkä jonkun selityksen. Silloin kun me synnyimme (pääosin 70-luvulla) ei naisilla ollut niin paljon erilaisia mahdollisuuksia valita eri teitä elämäänsä. Munkin mutsi on mennyt sievästi naimsiiin 23-vuotiaana ja saantu lapset 24 ja 26-vuotiaana. Ja opiskellut ihan pikkasen merkantiksi ja jäänyt siihen pankkiin töihin. Olisi ehkä halunnut opiskella ja valita toisen uran, mutta oeltus oli tuo toteutettu. Ja kun ympärillä oleva maailma ja naisten mahdollisuudet ovat muuttuneet ripeästi, voi siinä tuo sukupolvi sitten vain arvuutella että mitä mustakin olisi voinut tulla. Saattaisin itsekkin marttyyriksi ryhtyä tuossa tilanteessa.

 

["Vieras"]

Niin, mutta onko se jälkipolvien vika , jos omalla äidillä ei olut mahdollisuutta selllaiseen koulutukseen kuin oliis itse halunnut? On turha syyllistää lastaan, jos näkee pettymyksen siinä, että hänellä on vakinainen työ, hyvän palkkainenn joka mahdollista pittkät lomat, joilla pystyy matkustamaaan. Silti saan kuulla, kuinka äiti on pettynyt minuun työssäni! Miniulle on tärkeeä, että saan palkan ja työni on mukavaa ja pystyn harrastamaan ja matksutamaan! Siksihän sitä työtä tehdään, että saa asioita , joita rahalla siis saa. Äidilleni tärkeää on titteli, ja hän eoi esimerkiksi kehtaa sanoa tuttavilleen titteliääni joka ei ole varsinaisen koulutuksen johon olen itseni kouluttanut, mutta tälläkin alala voi tittelinä olla paljon eri nimikkeitä, Tätä hän ei ymmärrä eikä koskaa tule ymmärtämään.


En ymmärrä, sitä, miksi ihminen marttyrisoituu, ja on ilkeä toisille. Saan myös itse kuulla huomautuksia kaikista elämäni virheistä, joita olen tehnyt. Ei tuollaista jaksa. kukaan. Virheettömässä maailmassahan me elämme. Annaan hänen ola omissa oloissaa, koska jos menen käymään, ei sovi, ja jos soitan ei sovi, en enää yritäkään ehdotaa mitään yhteistä tekemistä. Minuilla on kaverit ja poikaystävä sitä varten: Jos joku haluaa heittäytyä marttyriksi, niin kukaan toinen ihminen ei ole siitä vastuussa eikä velvollinen uhraamaan omaa elämäänsä sille.