Toggle sidebar

kenellä on vaikuttanut lapsuusajan, vanhempien juominen aikuisiällä?

Vastaa
P

PieniTytönTylleröinen

Aktiivinen jäsen
20.11.2006
6 764
1
38
kirjotinkohan nyt selvästi??:D

kuulin vain tuossa äsken että serkkuni(en ole yhteyksissä häneen kylläkään) on eroamassa miehestään,koska juo liikaa..ja päällisin puolin kukaan ei ole osannut tämmöistä odottaa...heilläkin lapsia ja omakotitalo.

No anyway,kysymys kuuluu että onko oman vanhempasi juominen vaikuttanut sinuun nyt aikuisiällä?
 
Jos nyt oikein ymmärsin... niin on. Pidän hyvin tarkasti huolta etten itse tai mieheni juo liikaa tai ettei meistä tule alkoholisteja, kuten molempien vanhemmissa on ollut(kuolivat viinaan). En juo känni tarkoituksessa ja joitakin vuosia sitten kun kerran vuoteen juhannuksena join niin lapset ei koskaan mukana näkemässä.
 
On vaikuttanut. Itse en juo juuri ollenkaan.. viimeksi reilun kaksi vuotta sitten juhlissa ja silloinkin tyyliin pari siideriä. Ja kun mies lähtee kavereidensa kanssa viihteelle ja juo itsensä tolkuttomaan humalaan niin minusta se on niin ällöttävää etten voi sitä sietää. Ehkä jos mies osaisi juoda nätisti vain muutaman mutta kun ei osaa vaan vetää hirveät kännit. (syynä ehkä sekin,että kun ei usein pääse niin sitten karkaa mopo käsistä)
 
Itsellä ei kokemusta asiasta, mutta hyvän ystäväni vanhemmat ovat juoneet koko ystäväni lapsuusiän ja se on vaikuttanut niin päin, että ystäväni juo todella harvoin. Ja silloinkin kun juo, niin juo tosi vähän. Ja silloin "baari-iässä" jos ystäväni joi enemmän, se meni aina ihan överiksi. Joten sinänsä hyvä, että ystäväni on lähes tulkoon raitis.
 
Kiistatta vaikuttaa. Etenkin miehen juomista mun on vaikea sietää, vaikka oma suhteeni alkoholiin on ongelmaton. Käytän siis kyllä, hyvin kohtuudella, mutta minun on vaikea luottaa kumppanini pysyvän alkoholinkäytössään kohtuudessa : /

Ja olen siis alkoholistin lapsi.
 
Viimeksi muokattu:
On vaikuttanut. Äitini ja isäpuoleni ei mitään täyspäiväisiä juoppoja ole koskaan olleet, mutta viikonloppuisin ovat juoneet ja reilusti. Paljon olen joutunut känniriitoja silloin kuuntelemaan. Meistä lapsista pidettiin aina huolta kyllä, mutta ei ollut kivaa, kun tissuttelu alkoi jo hyvissä ajoin päivällä kotitöitä tehdessä.

Minä ja mieheni ei juoda lapsen aikana alkoholia oikeastaan koskaan. Kun lapsi on mennyt nukkumaan, voidaan juoda pari olutta tai joskus esim. viinipullo puoliksi illan aikana. Saatetaan yhdessä hieman hihitellä, mutta kunnon humalaan emme itseämme silloin juo. Lapsen aikana voisin kuitenkin juoda vaikka sen yhden oluen tai viinilasillisen, mutta en yhtään enempää. Minusta lapsen ei tarvitse nähdä pientäkään hiprakkaa. Jos lähdemme viihteelle ja lapsi on hoidossa, voidaan juoda ihan reilustikin ja olla hyvillä mielin humalassa :)
 
Isäni oli alkoholisti ja hänen juomisensa vaikutti siten, että olen täysin absolutisti ja kodissamme ei juoda alkoholia.Onneksi mies jätti vuosia sitten alkoholin nauttimisen.Silloin tällöin otti, mutta jo siis seurusteluaikana sanoin että saa valita joko minä tai alkoholi.Valitsi sitten minut, eikä kuulemma ole edes kaivannut alkoholia:D
 
Kyllä mullakin vaikuttaa. Itse juon tosi harvoin ja kun juon, niin olen aina ihan "edustavassa" kunnossa. Ja olen tosi tarkka mieheni juomisesta. En halua olla hänen kanssaan samassa tilassa, jos tämä juo muuta kuin kaljaa, ja kun alkaa tulla vähänkin humalaan niin rupeen hirveeks viina-natsiks ja yritän viedä kaikki juomat sen käsistä ja saada sitä heti sänkyyn. En kestä oikein muutenkaan kännisiä ihmisiä. Niin ja oma isä juo vieläkin, ja se surettaa todella paljon. Haluaisi nähdä lapsenlastaan enemmän, mutta en halua viedä tytärtä sinne, ettei saa samanlaisia huonoja kokemuksia kun minä. Se on vaan hieman vaikeeta, koska isäni juominen on vähän sellasessa vaiheessa, että kukaan ei tiedosta tai myönnä itselleen että se on ongelma. Ja ne ei välttämättä oikein ymmärrä, miksei käydä useammin kylässä, mutta en pysty keskustelemaankaan siitä isäni kanssa..:(
 
Ei ole.

Meillä vanhemmat käyttivät suht kohtuudella. Eli mitään negatiivisia muistoja ei ole, päinvastoin. Oli mukavaa kun tuli vieraita ja pikku hiprakassa olivat hauskoja ja rentoja. Ja me käytiin myös kylässä, jossa aikuiset käyttivät alkoholia. Koskaan en kokenut turvattomuutta tms.

Itse käytän viikonloppuisin, vaikka lapsia onkin. Yleensä pari lasia viiniä ja muutama siideri. Koskaan en ole tolkuttomassa humalassa ollut (en edes nuorena).
 
On vaikuttanut, en käytä lähes lainkaan alkoholia. Suvussani on paljon alkoholisteja, joten pyrin itse olemaan aivan muuta. Tosin ei lohduta kauheasti, kun tätini jatkuvasti heittää kommenttia, että todennäköisesti päädyn samaksi mitä puoli sukua onkin jo. Jos en olisi saanut lastani ns. nuorena, olisin melkoisen varmasti samaan jamaan pätäynyt, sen verran menevä oli se hetki nuoruutta.

En myöskään polta tupakkaa, mitä vanhempani tekivät ollessani pieni ja isäni edelleen. Minulla on astma ja lukusiia allergioita, ei houkuta ajatus että tarkoituksellisesti altistan lapseni samalle.
 
Kyllä on. En esimerkiksi aio mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ryyppää joka viikonloppu. Absolutisti mieheksi olisi unelma. Haluan miehen, joka käy töissä ja ei juo alkoholijuomia. Tätä voin vaatia, koska en itsekkään juo alkoholijuomia ja käyn töissä kunhan ekana valmistun. Harvoin juomisen voin sallia, mutta tosiaankin harvoin! Eikä lasten nähden.
 
Mun isäni alkoholisoitui äitini kuoltua, alkoi ilmeisesti juoda suruunsa (olin 15v kun äitini kuoli). Sillä tavalla se on vaikuttanut että olen absolutisti ja nain absolutistin. Kotiimme ei saa tuoda minkäänlaista alkoholia enkä ota vastaan alkoholin vaikutuksen alaisena olevia vieraita (tämän tietää kaikki sukulaiset ja ystävät eivätkä tuppaudu meille jos ovat maistissa). En vaan kestä sitä ainetta yhtäkään tippaa omassa kodissani.
 
Kaikkiin se on jollain tapaa vaikuttanut, toisiin negatiivisesti, toisiin positiivisesti.

Minuun siten, että en ikinä juo humalaa. Jos lapset samassa seurassa, voin juoda juhlissa onnittelumaljan, en muuta. Mies voi juoda 1-2 annosta alkoholia. Muistan lapsuudesta kovaääniset juhlaillat (ei välttämättä riitelyä, vaan normi jutustelua) ja ne olivat lapsen korviin kamalia. Toki muutaman riidankin muistan ja se äidin/isän outo haju, yöööök. Omat eivät koe koskaan sitä.
 
kyllä joo on, en tykkää kun mies juo viikolla edes sen yhden oluen joten meillä tuo juominen on aika rajallista. Ja itsellä aika sama tilanne mitä katylina kirjoitti eli suurin osa suvusta on alkoholisteja ja pyrin valitsemaan toisin kun he. Ja jos en olisi näin nuorena saanut esikoistani niin olisin varmasti samassa pisteessä kun he.
 
Isäni on alkoholisti ja äitini on sosiaalinen alkoholisti (hän juo vaikka koko ajan jos joku seurassa juo, mutta ei yksin) ja isäpuoleni on toipuva alkoholisti (ollut kohta 10 vuotta selvinpäin). Musta tuli absolutisti kun havahduin siihen että miehen kanssa juotiin joka viikonloppu. Nykyään en koske alkoholiin ollenkaan. Mies jatkoi juomista, kunnes mä tulin raskaaksi. Nyt on ollut yli vuoden selvinpäin (juo kyllä ykkösolutta).
 
On.
Mä en juo lainkaan lasten nähden/läsnäollessa (siis voin juoda viiniä pari lasia tai saunasiiderin tai kaksi mutta en niin että olisin humalassa) ja kovin harvoin muutenkaan nykyään.
Ja olen tarkka ettei lasten tarvitse kenenkään muunkaan kännäämistä katsella.

Toisekseen mun on aina ollut kamalan vaikea suhtautua humalaisiin.
Ja mun "naurettavat" (ainakin palstalaisten mielestä) pimeän-, mörköjen- ja yksinolemisenpelot johtunee lapsuuden kokemuksista.
 
Viimeksi muokattu:
Ukkini joi tosi paljon ja äitiini se vaikutti niin ettei hän juo oikeestaan ikinä, joskus pikku"paukun" likööriä tms. mut enoni taas tuntuu seuraavan isänsä jalanjälkiä, juo kai joka viikonloppu niin että seuraavina päivän on kauhea krapula, saa rytmihäiriöitä yms.
 
Kyllä on. Ikinä en olisi pystynyt parisuhteeseen henkikön kanssa, joka ei hallitse alkon käyttöä. Hyvin humalaiset ihmiset aiheuttavat lapsuuteni takia minussa pelkotiloja, enkä todellakaan pysty rentoutumaan juhlissa, jossa alkoholin käyttö holtitonta. Aamuyön tunteina/ puolenyön aikaan myös olen todella varuillani kaupungilla liikkuessa.
 
Asenteeseeni on vaikuttanut. Stressaan miehen juomisesta (vaikka ei juo mitenkään paljoa) ja olen onnellinen, kun mies on vähentänyt juomistaan vielä entisestään viime aikoina. Käytän kyllä alkoholia itsekin, en vaan suuria määriä.

Minun vanhempani käyttivät alkoholia minun nähteni lapsuudessa, niistä kerroista ei kyllä ole jäänyt mitään traumoja. Isäni joi rankemmin ainakin jossain vaiheessa, se oli sitä nousukautta kun firman piikkiin juotettiin asiakkaita harva se päivä ja päivätolkulla. Muistan kun äidin kanssa usein pedattiin isälle vuodesohvaa kun odoteltiin sitä kotiin ja äiti ei sen vieressä halunnut nukkua.... Juominen oli myös iso syy vanhempieni avioeroon, jonka otin lapsena raskaasti. Eli juu, mitään nollatoleranssia ei aiheuttanut, mutta kontrollin menettäminen pelottaa.
 
On vaikuttanut. Olen herkkä esim. haistamaan alkoholin hajun ja usein "kuulostelen" ihmisistä, että ovatko humalassa. Itse en aio juoda lasteni nähden itseäni edes hiprakkaan. En edes silloin kun ovat aikuisia. Lasi viiniä ruoan kanssa on ok, tai esim. lasillinen kuohuvaa juhlissa tai ehkä pullo saunaolutta kesäiltana. En aio ryhtyä absolutistiksi, vaan haluan näyttää että alkoholia voi ja saa käyttää järkevästi. En aio juoda itseäni humalaan edes silloin kun lapset eivät ole näkemässä. Toivottavasti omat lapseni saavat terveemmän esimerkin kuin itse olen saanut. Isäni on alkoholisti.
 
[QUOTE="sini";26103457]Ei ole.

Meillä vanhemmat käyttivät suht kohtuudella. Eli mitään negatiivisia muistoja ei ole, päinvastoin. Oli mukavaa kun tuli vieraita ja pikku hiprakassa olivat hauskoja ja rentoja. Ja me käytiin myös kylässä, jossa aikuiset käyttivät alkoholia. Koskaan en kokenut turvattomuutta tms.

[/QUOTE]

Näin täälläkin ja samalla linjalla itse menen.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa