Kenellä ollut mies mukana synnytyksessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itsme:)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itsme:)

Vieras
Kyselisin vaan kun esikoisemme syntyy marraskuun lopulla ja molemmille ensimmäinen.

olemme nuoria ja emme ole tällä hetkellä yhdessä, mutta mies on perhevalmennuksiin osallistunut ja synnytykseenkin haluaa tulla.

Miten teidän miehet käyttäytyivät/olivat synnytyksessä?

Arvostavatko miehenne teitä enemmän kun on itse päässyt näkemään syntymisen ihmeen ja mitä kaikkea nainen kokee synnytyksessä?

Miehellä on nyt kriisi menossa kun lapsi on tulossa, mutta on kuitenkin onnessaan lapsesta. Minkälaista miehenne tuki on teille ollut ja tuntuiko teistä että mies oli korvaamaton apu vain enemmänkin tiellä?
 
Minun mies on ollut mukana 5 kertaa, kahteen kertaan ei ehtinyt. Hänestä oli paljon apua, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kokemus/kokemukset yhdistivät meitä aivan varmasti ja varmasti myös kiintymys vauvaan syntyi jotenkin konkreettisemmin. Mies oli myös aika paljon muuten siellä lapsivuodeosastolla hoitelemassa vauvaa ja keskolassakin oli tiiviisti mukana.

Minun miehestä oli pelkkää apua, ei ollut lainkaan tiellä tms. Aika pitkä aikahan siinä olisi ekalla kerrallakin ollut yksin kärvistellä, että kiva kun oli seurana.
 
Molemmissa oli mukana. Minusta se henkinen tuki mitä sain oli tärkeintä. Kuopusta alettiin käynnistelee ja mä sanoin heti että "ei aleta ennenkun mies on paikalla" :D
Tarkoitan siis että olisin tuntenut oloni tosi yksinäiseksi sairaalassa ilman miestä.
 
2 lasta,kaksi kertaa ollut mies mukana.Muista vaihtoehdoista ei edes keskusteltu,luonnollinen ratkaisu meille.Takuulla Yhdistää perhettä kun tuohon hienoon tapahtumaan on päässyt osallistumaan =)
Kyllä mä sille kiroilin pahimpien kipujen aikaan,mutta ei se sitä edes muista jälkikäteen :whistle:
 
Mies oli mukana, enkä enää lähtisi synnytykseen ilman häntä!

Hän oli rohkaisemassa soittamaan kätilöä paikalle kun itse ei rohjennut ("onko tää kipu muka tarpeeksi isoa?"), tuki ponnistusvaiheessa selästä ja mm. pyyhki hikeä kasvoilta. Ja kun mut kärrättiin leikkaukseen synnytyksen jälkeen, hän hoiti lasta (kätilön avustuksella) koko yön - ja pari seuraavaa päivääkin.

Mies oli tosi isona henkisenä ja fyysisenä tukena ja käytännön apuna! Suhde on lujempi nyt, kun hän on myös kokenut kaiken sen.
 
Minusta miehestä oli eniten hyötyä siinä, että oli seuraa. Taisi olla aika kiireinen yö kun jouduimme/saimme olla paljon kahdestaan ennen kuin ponnistusvaihe alkoi. Mies oli myös apuna ilokaasun annossa ja on sanonut että kokemus oli aivan mieletön.
 
Mä en ois ottanut mukaan miestä jonka kanssa en yhdessä ole.
Otin kolme kertaa oman mieheni, jonka kanssa olen naimisissa. On ollut tukena, kädestä pitäjänä. Seurana, silloin kun vielä "tajuissani" olin. Mitään hölmöä ei ole tehnyt ja jos on joku ärsyttänyt hänen tekemisissä niin olen kyllä osannut sanoa ja näin tämäkin on loppunut. Oikeestaan mulle riitti että on siinä lähellä joku jota rakastan, joku johon luotan täysin ja joku josta on puolet vauvasta.
 
Mies oli mukana, vaikka synnytys oli niin nopea, etten seuraksi häntä olisi ainakaan tarvinnut. Kädestä piti kiinni ja jälkeenpäin kehui, ettei synnyttäminen ole ollenkaan niin rankkaa kuin mainostetaan. *arg* Mutta kiva kuitenkin, että oli mukana. Enemmän seuraa kaipasin laitoksella.
 
Kaikissa kolmessa ollut mukana. Mulle se oli tosi iso apu,tuki ja turva. Kun esikoinen oli syntyny nii tokas mulle: "oot sä vaan aikamoinen sissi" :whistle: :heart: :D Esikoisesta yhdisti meitä paljon enemmän ja oli miehelle itselleenkin tärkeetä että sai olla vauvan kanssa heti ensi hetkistä lähtien. Mä en suostunu/suostu synnyttämään ilman häntä. Ja siis ihan omasta tahdostaan tuli. :whistle:
 
mun mies on ollut kahdesti mukana ja ekalla tietysti jännitti aika paljon ja koki että oli vaan statistina kun ei voinut "tehdä" mitään. kuitenkin kummassakin synnytyksesä juuri se että mies oli mun vieressä oli se juttu. silitteli ja puheli välillä oli se mitä mä tarvitsin eli henkinen tuki oli parasta. samoin hän sitten oli jakkaralla ponnistaessa mun takana pitämässä kiinni.
tokalla hän sitten näki kun tyttö alkoi tulla ulos ja katsoi kun istukka "syntyi". ja hänen mielestään se ei ollut kauheeta. ja arvostaa kyllä sitä työtä mitä olen tehnyt molempien synnyttämisessä.
varsinkin kakkosen kun se oli niin nopee ja ilman mitään kipulääkkeitä.
 
On ollut mukana molemmissa, lähinnä henkisenä tukena, ja ihan lopussa myös fyysisenä.

Saatoin mä sitä haukkua ( perkele kun olet mut tähän tilaan saattanut tee saatana jotain), ja pilasin yhden paidan kuopuksen synnytyksessä.
 
Esikoisen synnytyksessä oli mukana, kakkosen synnytykseen ei kerenny eikä olis päässytkään mukaan (hätäsektio).

Aika orpo olo mulla ois ilman miestä, henkisenä tukena lähinnä tarvisin ja sit ihan konkreettisesti pitämässä lämpötyynyjä selän päällä jne. Jännittihän sitä, varsinkin kun pelkää veren näkemistä mut hienosti suoriutui ja varmasti tulee mukaan vielä jos synnärille joskus päästään. :)
 
Oli mukana, mutta sanoi, että tunsi itsensä aika avuttomaksi. Kun ei voinut oikein tehdä mitään toisen hyväksi, ei tiennyt mitä oikein uskaltaisi sanoa... Mutta kyllä hän siitä palkaksi sai aika kipeän kämmenen (puristin sitä aika lujaa... :ashamed: ) ja ihanan tytön. Ja kyllä, hän osaa antaa arvoa sille ponnistukselle. Tosin viikko synnytyksen jälkeen hän kerran valitti, että hänellä on polvi vähän kipeä. Siinä kohtaa annoin sellaisen "jos katse voisi tappaa" -silmäyksen ja tajusi kyllä itsekin, että parempi pitää pikku polvikivut itsellään :D .
 
kuitenkin yhdessä päätetty että lapsi sai tulla, vaikka alussa tuntui että ei järkytykseltä selvitä niin on järkytys muuttunut onnelliseksi odotukseksi. Vaikka emme ole miehen kanssa yhdessä on meillä suht lämpimät välit. Ja kyllähän se on hyvä että mies saa lapsen ensihetkistä asti olla yhdessä lapsen kanssa.
 
Mies oli tosi korvaamaton mukana, uskalsi tulla jopa leikkaukseen mukaan.
Olisin ollut tosi orpona siellä ilman hänen tukeaan. Ja tosi urheasti oli koko ajan vierellä. :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kuitenkin yhdessä päätetty että lapsi sai tulla, vaikka alussa tuntui että ei järkytykseltä selvitä niin on järkytys muuttunut onnelliseksi odotukseksi. Vaikka emme ole miehen kanssa yhdessä on meillä suht lämpimät välit. Ja kyllähän se on hyvä että mies saa lapsen ensihetkistä asti olla yhdessä lapsen kanssa.

Ota hänet mukaan. Jos hän on nyt ollut epävarman oloinen uuden tulokkaan johdosta, hän todennäköisesti tajuaa tilanteen ihanuuden heti synnytyksen jälkeen. Jos vaikka ette päätäkään jatkaa parisuhteessa, uskon että synnytyksessä mukana olo lujittaa lapsen ja isän suhdetta tulevaisuutta ajatellen. Voimia ja stemppiä teille!
 

Yhteistyössä